Tag: uuden oppiminen

Posted on

Hyvää uutta vuotta 2019!

Aina vuoden vaihtuessa toivotetaan hyvää uutta vuotta. Niin teen minäkin. Mielestäni se on erittäin myönteinen ele, joka kertoo hyvästä tahdosta muita kohtaan. Hyväntahtoisuus ei ole keneltäkään pois, vaan se luo positiivista ilmapiiriä.

Positiivista ilmapiiriä minulle luo myös opinnoissa menestyminen. Kerroinkin edellisessä blogikirjoituksessani sen, että osallistuin Johdatus vammaistutkimukseen -tenttiin. Sain siitä tentistä kiitettävän arvosanan, johon olen erittäin tyytyväinen. Kyseinen kurssi menee minulla yhteiskuntapolitiikan perusopintoihin, joita suoritan loppuun näin siirtymäajalla. Ihan täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, mihin tutkintoon sijoitan tuon opintokokonaisuuteni, mutta johonkin sen kyllä saan. Kasvatustieteiden maisterin tutkinto lienee tällä hetkellä ehkä sen vahvin ehdokas.

Koska olen elinikäisen oppimisen kannalla ja haluan jakaa oppimisen tuottamaa iloa, päätin antaa eräälle läheiselle ihmiselle joululahjaksi Helsingin yliopiston avoimen yliopiston lahjakortin. Hän saa valita itselleen mieluisan kurssin ja kehittää itseänsä niin kuin haluaa. Toki annan hänelle tiettyjä suosituksia, sillä minulla on näkemyksiä hänen tilanteeseensa liittyen.

Olen tässä paininut itseni kanssa sitäkin, mikä olisi mieluisinta työelämässä itselleni. Se onkin sitä, mitä haaveilin jo vuonna 1990-luvun puolivälissä. Olen saanut tehdä sitä työtä ollessani työharjoittelussa Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opintoasiainhallinnossa ja lisäksi tuutorina. Kyseessä on siis opinnoissa neuvominen. Osaan etsiä henkilön mielenkiinnon kohteita ja auttaa eteenpäin. Katsotaan, kuinka tulen onnistumaan tässä haaveessani. Luonnollisesti minulla on useita muitakin varavaihtoehtoja, kuten tuo kahden tutkinnon opiskelu varmasti osoittaakin.

Tuleva kevät on itselläni varsin työntäyteinen. Täällä Helsingin avoimessa yliopistossa näyttäisi olevan lähinnä examinarium-tenttejä keväällä. Alun perin tarkoitukseni oli suorittaa kriminologian kurssi, mutta valitettavasti sen osallistujamäärä täyttyi ja toiseksi minulle tuli aikataulullisesti päällekkäinen kurssi Turun yliopistossa.

Katsotaan, mitä minulle tulee eteen opinnoissa. Joka tapauksessa tulen kirjoittamaan tänne ainakin kahdesta aiheesta, jotka varmasti herättävät monissa ihmisissä ajatuksia. Kuitenkin katson, että lukijoille tämä voi olla mahdollisuus jonkin uuden oivalluksen oppimiseen.

Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille siis!

t. Jukka

 

Posted on

Helteestä melkein höyrystyneenä ympäristöpolitiikassa

Tämä kesä on kuuma. En ole koskaan ollut helteiden suuri ystävä, sillä silloin jaksan paljon vähemmän. Näin on nytkin. Useissa paikoissa huomaan hikoilleeni paitani märäksi, mikä ei esteettisesti tunnu mukavalta. Toisaalta märkä paita ei ole mukava yllä, mutta kamalampi näky olisi minä ilman paitaa.

Onneksi täällä Turun yliopiston atk-luokassa on viileää. Tosin nyt tilanne tällä viikolla on sellainen, että seuraan mielelläni yleisurheilun EM-kisoja, joten atk-luokkaan tulen vain tärkeämmissä asioissa. Nyt kuitenkin suoritan yhteiskuntapolitiikan perusopintoihini kuuluvaa ympäristönpolitiikan perusteita, joka on herättänyt suuremmaksi pienehköä kiinnostustani ympäristöasioita kohtaan. Tosiaankin, jos voisin ja ehtisin, valitsisin ehkäpä ympäristöasioiden hallinta- ja monitieteisen ympäristöopintokokonaisuus-opintokokonaisuudet, jos niille olisi aikaa. Hyvä kuitenkin on miettiä tulevaisuuden mahdollisuuksia, koska olen elinikäinen oppija.

Menneisyyshän on haamuna opintojen epäonnistumisissa. Kuitenkin nyt olen saanut suoritettua ajoissa jo kahdet oppimistehtävät ympäristöpolitiikan perusteissa. Jätin viestinnän tutkimuksen perusteet nyt hiukan sivummalle, mutta niihin palaan kyllä niin, että saan senkin opintojakson suoritettua.

Continue reading “Helteestä melkein höyrystyneenä ympäristöpolitiikassa”

Posted on

Chilinsiemeniä

Huomasin hiljattain, että viimeisestä blogikirjoituksestani on kulunut puolisen vuotta. Tauko kirjoittamisessa ei ole ollut tietoinen valinta, eikä kyse edes ole siitä, ettei kirjoittamiseen riittäisi kiinnostusta. On vaan käynyt niin, että perhe-elämässä tapahtuneet muutokset ovat pitäneet ajatukseni vallassaan ja haasteellisen työn tuomat kiireet pitäneet huolen siitä, että varsinaista vapaa-aikaa on jäänyt hyvin vähän. Näistä syistä jouduin myös jättämään Avoimen yliopiston opinnot kesken, vaikka verkkoviestinnän perusopintokokonaisuus kiinnostikin kovasti ja olisin sen halunnut suorittaa.

Jo aiemmin pohdiskelin sitä, voiko kiireisessä elämäntilanteessa mennä opintojensa osalta tietoisesti ”alta riman”. Tai saako toisaalta luovuttaa, jos tietää, että pystyisi paljon parempaan? Nämä ovat asioita, jotka jokaisen täytyy ratkaista itse omalla kohdallaan. Minusta ei ainakaan tunnu siltä, että olisin jättänyt opinnot kesken sellaisesta syystä, jota tulisin myöhemmin katumaan. Omat rajat on hyvä ymmärtää, koska kukaan ei voi tehdä enempää kuin sen, mihin voimia riittää. Kiinnostavia opintoja on mahdollista suorittaa milloin tahansa elämän aikana, ja toisaalta omiin mielenkiinnon kohteisiin voi tutustua muillakin tavoin kuin opiskelemalla.

Kevätaurinko lämmittää jo heräilevää luontoa, ja kevään kynnyksellä mielessäni alkoi itää ajatuksia siitä, mitä uutta ja kiinnostavaa voisikaan kokeilla. Sain ystävältä chilin ja paprikan siemeniä, ja kylvöpuuhista innostui koko perhe. Yhdessä lasten kanssa siementen itämistä on ollut jännittävää seurata, ja ensimmäisten sirkkalehtien ilmestyminen oli aidosti palkitseva kokemus. Kaikilta on vaatiinut malttia odottaa itämisen ihmettä, kaikki ovat saaneet jaettuja onnistumisen elämyksiä ja tieto siitä, että taimilla on vielä edessään paljon uusia vaiheita ennen kuin pääsemme korjaamaan satoa takaa sen, että kiinnostus pysyy yllä jatkossakin. Ja sitten opetellaan uusia reseptejä!

Toivotan opintomenestystä niille, joiden opinnot Avoimessa yliopistossa jatkuvat, ja oppimisen iloa kaikille lukijoille arjen jokaiseen hetkeen.