Tag: verkko-opinnot

Posted on

Verkko-opintojen rytmittäminen

Kovin usein puhutaan tasapainoisesta elämästä ja laatuajasta itsen tai perheen tai ystävien kesken. Erilaisissa elämänvaiheissa käsitys siitä, mikä tuo elämään tasapainoa ja mitä se laatuaika oikein on, voi vaihdella hyvinkin suuresti. Avoimen yliopiston opinnotkin täydentävät opiskelijoiden elämäntilanteita monin eri tavoin. On mielenkiintoista tietää, että tätä väylää yliopisto-opintoihin käyttävät hyvin monenlaiset ihmiset, kuten tämänkin blogin kirjoittajajoukosta voi nähdä.

Itse huomaan usein ajattelevani, että pääsen lukemaan tenttikirjaa tai pääsen kirjoittamaan esseetä, kun taas joskus kiireisellä hetkellä voi tuntua siltäkin, että joutuu lukemaan tenttiin ja että esseekin olisi nyt pakko saada valmiiksi. Kun elämässä on paljon sellaista sisältöä, joka määrittää ajankäyttöä lähtökohtana jonkun toisen tahon tarpeet, tuntuu hienolta päästä määrittelemään osa päivän sisällöstä itsekin.

Kaipaisin kuitenkin avoimen verkko-opintoihin mahdollisuutta edetä opinnoissa enemmän omaan tahtiin kuin tarkasti kurssien aikataulua noudattaen. Kaikkein eniten toivoisin, että kurssisivut avautuisivat aiemmin. Näin halukkaat pääsisivät esimerkiksi kirjoittamaan esseitä tai lukemaan tenttikirjoja jo ennen kuin aiemman kurssin tehtävien palauttamisen aikaraja on umpeutunut. Välillä opintoihin on paljon enemmän aikaa keskittyä ja välillä vähemmän. Siksi kurssisivujen aukeaminen jo hyvissä ajoin etukäteen auttaisi tahdittamaan opiskelua oman elämäntilanteen mukaan entistä paremmin.

Posted on

Verkkokeskustelun tavoitteet

Näkyvä osa Avoimen yliopiston verkkokursseja ovat opiskelijoiden väliset verkkokeskustelut. Yleensä kursseihin liittyy ainakin aloituskeskustelu ja loppukeskustelu, joista toinen saattaa olla vapaaehtoinen. Lisäksi tehtäviin voi kuulua kriittinen keskustelu jostain annetusta aiheesta.

Olen miettinyt välillä paljonkin, miten näistä keskusteluista voisi saada enemmän irti. Ensimmäinen oma puheenvuoroni saattaa olla ihan asiallinen ja perusteltu, mutta toisten puheenvuorojen kommentointi tuntuu jo vaikeammalta, ja tulee kirjoitettua jotain sellaista, joka jää ajatuksena vain puolitiehen. Erityisesti aloituskeskustelussa omien mielipiteiden muotoilu on jo lähtökohtaisesti hankalaa, kun aihe ei välttämättä ole vielä lainkaan tuttu.

Keskustelujen tarkoitus ei varmastikaan ole se, että jokainen esittelisi omaa tietämystään mahdollisimman hyvässä valossa. Uskon, että tarkoituksena on synnyttää aitoa dialogia kurssin aiheista ja opiskelijoiden omista mielipiteistä ja kokemuksista. Ehkä kurssista vastaavan opettajan aktiivinen osallistuminen keskusteluihin innostaisi kurssilaiset syvällisempään pohdintaan. Toisaalta on hyvin ymmärrettävää, että ihan jokaista keskustelua opettajan on hankala ehtiä kommentoimaan.

Kyseessä on ainakin omalla kohdallani jonkinlainen kynnys esittää mielipiteitä asioista, joita en koe osaavani vielä hyvin. Tästä kynnyksestä täytyisi päästä yli, ja luottaa siihen, että aito keskustelu on tärkeintä. Muut keskustelijat tietävät asioita, joita minä en tiedä, ja minun näkökulmani voi toisaalta tuoda oivalluksia muille. Verkkokeskustelu avaa hienon mahdollisuuden saada opintoihin ja pohdintoihin tukea melko suurelta vertaisryhmältä – täytyisi vain osata käyttää tätä tilaisuutta tehokkaasti hyväksi.

Posted on

Palasista kokonaisuuteen

Uusi kurssi on taas alkanut, aiheena kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö, ja uudet tehtävät odottavat. Tällä kertaa tehtäviin kuuluu myös 8-10 liuskan mittainen essee. En olekaan pitkiin aikoihin kirjoittanut niin pitkää yhtenäistä aihetta käsittelevää tekstiä, vaan enimmäkseen tekstin palasia: blogimerkintöjä, suunnitelmia, kommentteja, tekstiviestejä ja sähköposteja. Olen jälleen kerran innostukseni lumoissa ja ajattelen, että tästä esseestä tulee The Essee, siihen laitan kaikkeni.

Tiedän kuitenkin, että pian on palattava maanpinnalle. Esseen aihe on mielestäni kiinnostava, samoin silmäilemäni pohjamateriaali, mutta ennen kuin tekstiä voi alkaa kirjoittaa, täytyy lukea ne materiaalit ja työstää aihetta mielessään. Enhän minä tiedä kehityspolitiikasta oikeasti yhtään mitään, vaikka tietysti salaa kuvittelen, että johdantokurssin ja muutamien aihetta sivuavien kirjojen perusteella olen jo nyt aiheen asiantuntija. Kuulun ilmeisesti mulle kaikki heti nyt -sukupolveen. Jos saisin mahdollisuuden tallentaa tietoja aivoihini suoraan muistitikulta, tekisin sen. Olisikohan kriittisestä aiheen käsittelystä olemassa mitään ihmisaivojen kanssa yhteensopivaa sovellusta?

Ravistan kyberpunk-vaikutteiset ajatukset mielestäni, ja käyn hakemassa The European Consensus on Development -lausuman netistä. Päätän tulostaa sen, että voin lukea sitä rauhassa erilaisissa tilanteissa, vaikka ekologinen minäni ei olekaan ajatuksesta kovin iloinen. Tekstinkäsittelyohjelmani sen sijaan ehdottaa, että kyseessä on ekologinen miniäni. Hyvä, että omatuntoa valvoo sellainenkin taho.

Olen oikeastaan hyvin vaikuttunut siitä, miten helpoksi verkko-opinnot on tehty. Materiaalit löytyvät vaikeuksitta, ja nettiresursseja on hyödynnetty erittäin monipuolisesti. Tälle kurssille opettaja on myös kirjoittanut lisämateriaalia itse sähköisessä muodossa. Mietinkin jo uteliaana, mitä uusia yllätyksiä materiaalin osalta huhtikuussa alkava kurssi tuo mukanaan. Mutta ei taas asioiden edelle. Nyt ohjelmassa on The Essee.

Posted on

Mulla on tentti!

Suuren alkuinnostuksen vallassa ja sen jälkeisessä seesteisessä mielentilassa olen kuunnellut kaikki ääniluennot, lukenut tenttikirjan ja palauttanut oppimispäiväkirjan. Pikku hiljaa ajatukset alkavat suuntautua tenttiin. Ei ehkä olekaan tarpeeksi, että on lukenut kirjaa tiedonhalun ja uteliaisuuden kannalta. Vai onko? En tiedä, millainen on verkkotentti. Siinähän kaikki oppimateriaali saa olla mukana. Päättelen siis, että tentti tulee olemaan erittäin vaikea, ja alan stressaantua.

Erilaiset arjen tilanteet kasaantuvat ja aika ei tunnu millään riittävän tenttiin valmistautumiseen. Tuttuuden tunne valtaa mielen, kun huomaan 2 päivää ennen tenttiä, että en olekaan ehtinyt kertaamaan kaikkia tenttikirjan aiheita. Vielä edellisenä iltana valvon yli puolenyön ja kuvittelen, että viime hetken lukemisesta jää jotain mieleen. Niinhän sitä tuli tehtyä silloin joskus päätoimisena opiskelijanakin, vaikka silloin ajanhallinnan olisi pitänyt olla helpompaa. Kyseessä taitaa olla vain luonteenpiirre, eikä kissa karvoistaan pääse, vaikka ikää tulisikin lisää.

Puolisen tuntia ennen tentin alkua varmistelen, että nettiyhteys toimii ja pääsen Avoimen yliopiston sivuille. Nyt en kaipaa mitään IT-ongelmia, tahdon vaan päästä tekemään tenttiä ilman häiriöitä. Tenttikysymykset saapuvat sisäpostissa muutamia minuutteja etuajassa, ja pää tuntuu täysin tyhjältä, kun tuijotan viestin sisältöä. “Vastaa kahteen  valitsemaasi kysymykseen alla olevista vaihtoehdoista”. Vaihtoehtoja on kolme. Eikö kysymyksiä olekaan enempää? Eivätkö ne olekaan tämän vaikeampia? Olen niin helpottunut, että en melkein malta alkaa miettimään vastauksiani. Vaikka minulla on tenttikirja mukana, tahdon kuitenkin vastata niin pitkälti omaan tietooni tai muistiini pohjautuen kuin mahdollista – vain joitakin asioita tarkistan kirjasta.

Kirjoitan vauhdilla ja mietin, riittääkö aika. Ei mitään hätää, kolme tuntia kahden vastauksen kirjoittamiseen on loppujen lopuksi pitkä aika, ja lopetan hyvissä ajoin. Tarkistan vielä Opintokansiosta, että vastaus on tallentunut, ja suljen kurssisivut. Noin. Tehty. Minun ensimmäinen verkkotenttini!

Posted on

Perhosia vatsassa

Avoimen yliopiston WWW-palvelusta tulee viesti: verkkokurssi alkaa. Mielessäni häivähtää ajatus siitä, että minusta on taas tulossa opiskelija. Hymyilen itselleni, ja klikkaan viestissä olevaa linkkiä.

Kehitysmaatutkimuksen johdantojakso. “Lue opettajan tervehdys Foorumilta”, kehottaa etusivulla oleva kalenteri. Heti lukemaan, katsotaanpa mistä löydän sen foorumin. En malta odottaa päästäkseni tutustumaan verkkoympäristöön ja kurssimateriaaleihin. Jokainen ääniluento kuulostaa toinen toistaan houkuttelevammalta. Valitsenko ensin Ympäristön ja kestävän kehityksen vai tutustunko Valtioon ja kehitykseen? Tahdon tehdä kaiken yhtä aikaa, tahdon alkaa jo kirjoittaa oppimispäiväkirjaa ennen kuin olen edes osallistunut aloituskeskusteluun.

Vedän syvään henkeä. Ei minulla ole mitään kiirettä. Verkko-opinnoissa aikataulustaan voi päättää itse. Alkuinnostuksen vallassa voi tietysti kuunnella vaikka monta luentoa peräkkäin, mutta rauhoituttuaan kannattaa miettiä, miten paljon aikaa tarvitsee mihinkin tehtävään, ja missä järjestyksessä ne tahtoo tehdä. Aloitan siis lukemalla ohjeet ja kirjoitan ensimmäisen viestini aloituskeskusteluun. Sitten tilaan nettikaupasta tenttikirjan, ja päätän kuunnella yhden ääniluennon seuraavana päivänä, kun tiedän minulla olevan siihen sopivasti aikaa.

Tunnen oloni jo melkein oikeaksi opiskelijaksi!

Jo muutaman päivän kuluttua tiedän, että olen tehnyt oikean valinnan. Töiden lomassa ei luennoilla käymiseen jää juurikaan aikaa, erityisesti kun kotona odottavat alle kouluikäiset lapset. Netissä opiskelu sen sijaan sujuu joustavasti ja ylimääräisen stressin sijasta saan siitä piristystä ja lisämaustetta elämään.