Tag: verkko-opinnot

Posted on

Miten ryhmäytymien tapahtuu verkko-opinnoissa?

Sosiaalinen kehitys, emootiot ja minuus – verkkokurssi on alkanut, ja ryhmät jaettu. Noin kuukausi on aikaa järjestäytyä, tehdä alustus tietystä teemasta kurssiin liittyen, tehdä essee ryhmänä sekä käydä keskustelua foorumilla. Sinänsä kuulostaa hauskalta ja mielenkiintoiselta, mutta miten se käytännössä toteutuu onkin oma juttunsa. Materiaalin hankinnassa oli haasteita, ja nyt vihdoinkin alkaisi olla kaikilla materiaalit kasassa.

Ryhmän muodostumisvaihe on siis käynnissä, mielenkiinnolla odotan kokemusta, että miten saamme tehtävät tehdyksi. Mitä ilmeisemmin emme aio ryhmänä tavata vaan tehdä kaiken verkossa. Saa nähdä tuleeko joku storming vaihe tässä prosessin aikana vai ähiseekö jokainen itse omassa kotonaan tai tietokoneen takana haasteiden kanssa. Meillä ei ole kovinkaan paljon aikaa päästä normiutumisvaiheeseen ja suoritusvaiheeseen, koska aikataulut tulevat vastaan.

Kai tämä on omaa muutosvastarintaisuuttani, että ei näe ihmistä kenen kanssa tekee työtä eikä pääse sopimaan työtavoista. Toiset ihmiset kun lähestyvät asioita yksityiskohdistsa ja toiset kokonaisuuksista, ja mielenkiinnolla odotan, että miten tämä ryhmä lähtee toimimaan.

Tämä on ensimmäinen puhdas verkkokurssini, jossa tehdään ryhmätyöt tuntemattomien ihmisten kanssa verkon välityksellä. Hieman ahdistaa ja jännittää, mutta eihän tässä auta kuin yrittää parhaansa. Eniten jännittää videon välityksellä pidettävä ryhmäalustus, miten se hoidetaan. Uskon että tästä tulee kuitenkin hyvä oppimiskokemus.

Posted on

Innostus hiipii taas

Uusi opintojakso, ”Sosiaalinen kehitys, emootiot ja minuus”, on taas alkamassa ja tällä kertaa se on verkko-opintoina. Toinen vaihtoehto olisi ollut suorittaa koko opintojakso pelkkänä tenttinä, mutta itse olen ainakin sen verran sosiaalinen luonne, että haluan keskustella ja jäsentää tietoa jossakin ryhmässä, oli se sitten fyysisesti luennolla tai virtuaalisesti verkkoluennolla. Minusta on hieman omituista, että sosiaalipsykologiassa todetaan, että oppiminen on ensisijaisesti sosiaalinen ilmiö ja toissijaisesti yksilön ilmiö ja kuitenkin useat kurssit on pelkästään tentittäviä opintojaksoja. Meitä oppijoita on kuitenkin erilaisia: toiset visuaalisia, toiset kinesteettisiä ja toiset auditiivisia. Ja aikuisopiskelijana pelkkä tenttiminen tuntuu todella tylsältä, jos ei ole mitään painetta varsinaisesti suorittaa mitään, vaan haluaisi perehtyä ja oppia uusia asioita sekä mahdollisesti pohtia näitä ryhmässä. Pelkkä yksin lukeminen ja pohtiminen ei ole oikein minun juttuni, ja niin paljon kuin on mahdollista suorittaa jotenkin muuten kuin pelkästään tenttimällä, niin aion kyllä hyödyntää nämä mahdollisuudet.

Viikko sitten menin avoimen yliopiston kirjastoon hankkimaan kurssikirjat ja tajusin, että olen vasta 21. varauslistalla toisen kurssikirjan suhteen. Tämä on ainoa paikka, josta kirjan voi saada lainaan ja Amazonissa kirja maksaa 134 puntaa. Vähän jännittää, että miten kurssi tulee suoritettua ilman kirjaa vai pitääkö odottaa ensi syksyyn, että kirjan saa lainattua.

Varaan kuitenkin toisen kurssikirjan, Moraalipsykologia, ja illalla selailen sitä läpi. Aikaisemmalta kurssilta minulle on jäänyt vahvasti mieleen Kohlbergin moraalisen kehittymisen tasot eli laadullisen ajattelun kehittyminen, ja se on jäänyt minua pohdituttamaan, että miten voisin ymmärrystäni syventää siitä niin lasten kasvatuksessa kuin aikuistenkin ammatillisessa kehittämisessä. Ilokseni huomasin, että tässä kirjassa on paljon asiaa tähän liittyen. Nyt vaan kun löytäisi sopivasti aikaa kirjan lukemiseen ja perehtymiseen. Sitä ennen pitäisi vaan perehtyä yhteen toiseen kirjaan, josta on tulossa verkkotentti reilun viikon sisällä. Ei millään malttaisi olla aloittamatta tämän kirjan lukemista…

Posted on

Opintoja kiireen keskellä

Kun päätin aloittaa viestinnän perusopinnot Avoimessa yliopistossa tammikuun alussa, en arvannutkaan, kuinka kiireiseiseksi alkuvuosi muodostuisi työn kannalta. Viestinnän johdantokurssille en pystynyt onnistumaan lainkaan, mutta onneksi opintosuoritukset pystyy tekemään vielä jälkikäteenkin – tai vaihtoehtoisesti teen kyseisen kurssin vielä joskus myöhemmin erillisellä maksulla. Sen sijaan kevään toiselle kurssille, joka käsittelee mediaa, organisaatioita ja yhteiskuntaa, olen päättänyt löytää aikaa. Aihe on kiinnostava, olen jo maksanut opinnoista ja haluan oikeasti suorittaa kurssin.

Mielessäni pyörii kuitenkin keskenään ristiriitaisia ajatuksia siitä, kannattaako opiskelu silloin, kun siihen ei voi laittaa ainakaan omasta mielestään tarpeeksi aikaa. Saako tehtävät tehdä periaatteessa huonommin kuin tietää osaavansa? Voiko tenttiin lukea vaikkapa vain puolet materiaalista, jos aika ei kerta kaikkiaan anna periksi kaikkien kirjojen kahlaamiseen läpi edes kerran?

Loppujen lopuksihan opiskelen vain omasta ilostani ja omaksi hyödykseni. En tavoittele tutkintoa enkä edes työpaikan vaihtoa. Eikö nimenomaan tässä tilanteessa täytyisi rima pitää niin korkealla kuin mahdollista?

Posted on

Kurssikirjaa mä metsästän…

Anu Vuokko kirjoitti äskettäin omista kokemuksistaan opintoihin liittyvien kirjojen hankkimisessa. Itsekin olen samoissa mietteissä, kun Viestinnän perusopinnoissa pyörähti käyntiin uusi kurssi, jonka tenttimiseen tarvitaan kolme mielenkiintoisen kuuloista opusta.

Kehitysmaatutkimuksen kursseilla hovihankkijani oli verkkokauppa Amazon, josta englanninkielistä kirjallisuutta saikin suhteellisen edulliseen hintaan. Viestinnän opinnoissa sen sijaan käytetään paljon suomenkielisiä kirjoja, joten Amazon ei siinä auta.

Lähdin kuitenkin lähestymään ongelmaani netin kautta, koska se on minulle luontainen kanava sekä tiedonhakuun että ostosten tekemiseen. Huuto.net osoittautui yllättävän hyödylliseksi, koska sieltä kautta löytyi yksi etsimistäni kirjoista. Toisen ostin Booky.fi-verkkokaupasta. Kolmas oli loppuunmyyty joka paikasta, joten päätin kokeilla Twitteriä ja Facebookia. Se kannatti: huuteluuni vastattiin jo saman päivän aikana, ja pääsin noutamaan kirjan lainaksi ystävälliseltä twitteristiltä – en tuntenut häntä ennalta, mutta koska molemmat esiinnymme sosiaalisessa mediassa omilla nimillämme ja kuvillamme, ei luottamuspulaa tarvinnut pelätä.

Olen nyt entistäkin varmempi siitä, että haen jatkossakin tenttikirjani mieluiten netistä!

Posted on

Runoja ja kehitystä

Kehitysmaatutkimuksen meneillään oleva kurssi alkoi ehkä hieman yllättävästi runoanalyysillä. Tehtävää varten luettiin kaksi kehitysyhteistyötä kriittisesti tarkastalevaa runoa, joissa kuitenkin oli myös hieman humoristinen sävy. Tarkoituksena oli esimerkiksi miettiä, millaisen kuvan kehitysyhteistyöstä saa runojen perusteella ja mitä runoilla halutaan sanoa. Lopuksi runoista keskusteltiin muiden kurssilaisten kanssa.

Mielestäni tämä oli mukava tapa aloittaa kurssi ja päästä taas mukaan kehitysajattelun maailmaan kesätauon jälkeen. Runojen lukeminen tuntui toisaalta helpolta tavalta aloittaa uusi opintojakso, ja toisaalta analyysi antoi mahdollisuuden pohtia myös omaa näkemystään siitä, mitä kehitysyhteistyö oikein on ja mikä siinä on hyvää ja huonoa. Tämän jälkeen tehtävä kirja-analyysi ja kaksi esseetä houkuttelevat nekin jo pariinsa, kun kurssin alku oli niin kivasti toteutettu.

Innostun helposti uusista asioista, joten minua motivoi erityisen paljon se, että kursseille keksitään erilaisia tehtäviä ja tapoja lähestyä käsiteltävää aihetta. Perinteisen kirjatentin suorittaminen tuntuukin nykyisin hyvin vaikealta, ja siksi olen jättänyt yhden sellaisen roikkumaan.

Runojen voimalla, tai ehkä vain muun energianpuuskan valtaamana ilmoittauduin nyt vihdoinkin marraskuun verkkotenttiin. Vain kolme paksua kirjaa ja yksi artikkeli – kyllä minä ne ehdin lukea kolmessa viikossa!

Posted on

Syksy on opintojen aikaa

Syksy on taas saapunut ja Avoimen yliopiston kursseille ilmoittautunut paljon uusia opiskelijoita. On mielenkiintoista miettiä, miten erilaisia taustoja opiskelijoilla onkaan. Kiireinen perheenäiti ja työn ohella tai vaikkapa ulkomailta käsin opiskeleva kurssilainen ovat aivan eri tilanteessa kuin opiskelija, joka voi keskittyä pääasiallisesti Avoimen kurssien suorittamiseen.

Nykyisin Avoin yliopisto tarjoaa hyvin monipuolisen kurssivalikoiman ja joustavia tapoja kurssien suorittamiseen. Verkkoympäristössä järjestetään opintokokonaisuuksia, jotka voi suorittaa täysin etänä kirjoittamalla esseitä ja osallistumalla verkkotehtäviin – tällöin myös tentit ovat verkkotenttejä. On myös lähiopetusta, ja lähiopetuksen, perinteisten kirjatenttien ja verkkokurssien yhdistelmiä.

Itselläni on tälle syksylle tiedossa vielä yksi kehitysmaatutkimuksen verkkotentti, johon luetaan useita kirjoja, ja yksi verkkoympäristössä järjestetty kurssi, johon kuuluu runoanalyysi, kirja-arvio ja kaksi esseetä. Motivaatio säilyy korkeana, kun saa tehdä erilaisia tehtäviä ja kokeilla taitojaan uusilla alueilla. Runoanalyysiä en olekaan vielä aiemmin tehnyt opintojen osana, ja odotan sitä innolla!

Ensi kevääksi täytyykin sitten keksiä jotain uutta – Avoimesta varmasti löytyy kiinnostavia kursseja silloinkin.

Posted on

Lukupiirien viehätys

Joitakin vuosia sitten kävin melko aktiivisesti ystävien kesken perustetussa kirjapiirissä, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli kaiketikin mukavien ihmisten tapaaminen kahvikupillisen äärellä samalla, kun keskusteltiin viimeksi luetusta kirjasta. Ja tietysti vähän muustakin. Se kirjapiiri kuivui kasaan osallistujien elämäntilanteiden muuttuessa tai ehkä vain siksi, että keskusteluihin ei enää tullut mitään uutta.

Nyt kuulun Facebookissa lukupiiriin, jonka jäsenistä muutamat tunnen, mutta suurinta osaa en. On taas tuntunut innostavalta keskustella kirjoista, kun ei osaakaan arvata, mitä mieltä muut niistä ovat. On myös jännittävää odottaa, mitä kirjaa muut ehdottavat luettavaksi. Oma lukulista kun harvemmin laajenee, jos ei kuuntele muiden ehdotuksia tai nimenomaan keskity sellaisten kirjojen etsimiseen, joita ei muuten tulisi lukeneeksi. Erittäin kiinnostavia ovat muiden näkökulmat sellaisiin kirjoihin, joita itse on ehdottanut luettavaksi. Joskus niihin kirjoihin suhtautuu melkein suojelevasti.

Mietin, että kannattaisiko verkko-opintojen kurssisivuille perustaa virtuaalinen lukupiiri, jossa opiskelijat vaihtaisivat ajatuksia kurssimateriaalista ja tenttikirjoista. Tulisiko tenttikirja luettua tarkemmin, jos tiedon omaksumisen lisäksi siitä pitäisi muodostaa mielipiteitä nimenomaan kirjallisena teoksena? En oikein tiedä. Mahdollisesti kyllä. Itsestäni ainakin tuntuu siltä, että luen kirjapiirin valitsemat kirjat ihan vähän tiedostavammin kuin sellaiset, jotka olen muuten vaan poiminut kirjaston hyllystä.

PS Kaikille avoin kirjapiiri netissä on esimerkiksi Hesarin Lukupiiri-blogi.

Posted on

Valinnan sietämätön vaikeus

Avoimen yliopiston sivuilta löytyy jo tietoa syksyllä alkavista verkko-opinnoista. Tarjolla olisi taas monta kiinnostavaa yksittäistä kurssia ja useita kiinnostavia opintokokonaisuuksia. Ajatuksissani aikaa opiskelulle löytyisi vaikka kuinka paljon – voisinkohan aloittaa sekä kotimaisen kirjallisuuden että valtio-opin perusopinnot yhtä aikaa? Vai pitäisikö nyt yrittää keskittyä uuteen työhön ja viettää vapaa-aikaa muutenkin kuin tenttikirjojen parissa? Syksyllähän on vielä yksi kurssi meneillään olevista kehitysmaatutkimuksen perusopinnoistakin, ja sen aion tietysti suorittaa. Kehitysmaatutkimuksen aineopintoja ei näytä olevan ohjelmassa, joten sitä valintaa en tällä kertaa voi tehdä, vaikka olisin halunnut.

Hieman samalla tavoin pohdiskelin viime syksynä, minkä houkuttelevista vaihtoehdoista valitsisin. Silloin pidin valintaa melko helppona. Arvoin vain hetken viestinnän, sosiologian ja kehitysmaatutkimuksen välillä. Tai oikeastaan mietin, jaksaisinko tehdä kahdet perusopinnot samaan aikaan. Mielestäni tein hyvin onnistuneen valinnan päätyessäni opiskelemaan kehitysmaatutkimusta, enkä ehkä olisi pystynyt työn ja perheen ohessa tekemään yhtä opintokokonaisuutta enempää, ainakaan itseäni tyydyttävällä tasolla.

Elämä tuntuu olevan täynnä risteyksiä, pieniä ja suuria. Opintojen kohdalla ajattelen kuitenkin niin, että mikään valittu aihe ei olisi kokonaan väärä suunta. Kaikki tieto yhdistyy loppujen lopuksi jollain tavalla johonkin muuhun matkan varrella opittuun. Ehkä kaikki tiet vievät sittenkin Roomaan.

Posted on

Ilahduttava verkkotentti

Verkkotenttiä ei ehkä kannattaisi aloittaa mielessään vain yksi asia: en ole kunnolla valmistautunut! Kahden kuukauden odotus seuraavaan tenttipäivään tuntui kuitenkin lähes luovuttamiselta, joten päätin uskoa omiin kykyihini ja vastata tenttikysymyksiin parhaani mukaan.

Tentissä pyydettiin vastaamaan kahteen kysymykseen, joista toinen perustui hyvinkin pitkälti oppikirjaan, ja toinen taas oli mielestäni enemmänkin yleistietoutta ja omaa pohdintaa vaativa kysymys. Ihastuin kysymykseen heti, ja annoin ajatusteni lentää. Kirjoitin kaikesta siitä, mitä aihe toi mieleeni yleisellä ja henkilökohtaisella tasolla, ja kun olin lopettanut, mieleni oli hyvä ja tunsin saaneeni aikaan paljon enemmän, kuin ennen tenttiä olin kuvitellut.

Jälleen kerran sain todistettua itselleni, että haasteeseen kannattaa vastata heti eikä myöhemmin. Olisin ehkä pystynyt lukemaan tenttiin paremmin, jos olisin siirtänyt tentin elokuulle, mutta entäpä jos en olisikaan jaksanut tarttua kirjaan lomalla? Tai jos tentissä olisi kysytty joku aivan muu kysymys, kuin se, joka sai minut ihastumaan ja antoi ajatuksilleni siivet?

Ajankäytön hallinta on välillä vaikeampaa ja välillä helpompaa, mutta hyviin saavutuksiin voi joskus yltää ihan vain siksikin, että ei vaadi itseltään täydellisyyttä. Nyt vaan odottelemaan tenttituloksia – ja toivomaan, että vastaukseni toiseen kysymykseen oli sekin edes tyydyttävä.

Posted on

Verkkokurssi ilman tenttiä?

Uusi kehitysmaatutkimuksen verkkokurssi on alkanut, ja olen innoissani, koska kurssille on valittu taas hieman aiempaa erilaisia tehtäviä. Tällä kertaa esimerkiksi kirjoitetaan yhden pitkään esseen sijasta useita lyhyempiä esseitä, joista yksi pohjautuu aineistotehtävään.

Aloituskeskustelu on korvattu sosiaalisen mielikuvituksen tehtävällä, jossa kukin osaltaan miettii, mitä yhteiskunnallisesti merkittävää voi sisältyä arkipäivän tilanteisiin. Muut opiskelijat voivat kommentoida toisten luomia kuvitelmia arkisista tilanteista, josta toivottavasti syntyy kiinnostavaa keskustelua arkielämän yhteiskunnallisista taustoista.

Tähänkin kurssiin kuuluu kuitenkin lopuksi verkkotentti, jota oikeastaan vähän ihmettelen. Mielestäni kurssin olisi voinut rakentaa niin, että muut tehtävät korvaavat tentin kokonaan. Olisin mielelläni kirjoittanut vaikka neljännenkin esseen jonkun mielenkiintoisen aineiston pohjalta.

Tentit ovat tietysti hyviä siinä mielessä, että perustietoa aiheesta kuin aiheesta saa helpoiten tenttikirjoista, joita tuskin tulisi luettua, jos tietämystä ei testattaisi mitenkään. Olen siitä huolimatta sitä mieltä, että erityisesti aikuisopiskelijoille suunnatut verkkokurssit voisi aivan hyvin suunnitella niin, että asetetut tehtävät riittävät jo sinänsä mittaamaan perustiedon hallintaa samalla kun innostavat luovempaan ajatteluun.