Suurena kunnianosoituksena sitä kohtaan, että Suomen valtio ja sen alainen Helsingin yliopisto ovat päättäneet siirtyä järjestelmään, jossa ymmärretään johtajien Suuri Viisaus, on aika ryhtyä luomaan uusia käytäntöjä. Johtajien Suuri Viisaus näkyy ennen kaikkea yliopistomme syvällisissä strategioissa.

Jokaisen meistä tehtävänä on toteuttaa Strategiaa.

Ongelma on, että tavalliset yliopistolaiset eivät osaa arvostaa näin syntynyttä Viisautta. Ehdotamme siksi, että joka aamu yliopistolla aloitetaan yhteisellä aamunavauksella. Sijoitetaan kaiuttimia jokaiseen käytävään ja työhuoneeseen. Rakkaan Suuren Rehtorimme äänellä aamu alkaa otteella strategiasta, esimerkiksi:

”Yliopiston painoalat pohjautuvat strategian mukaiseen korkeatasoiseen tutkimukseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Painoalojen perusteina ovat todettu huippuus, yhteiskunnallinen merkitys ja tärkeiksi katsotut nousevat alat. Painoalat määritellään yliopiston tavoiteohjelmassa. Yliopiston tehtävät ja toiminnan suuntaviivat priorisoidaan vuoteen 2020 asetettuihin strategisiin tavoitteisiin, joiden toteuttamista määrittävät vuoteen 2016 asetetut kehittämiskohteet. Strategia toteutetaan strategian toimeenpano-osassa esitettävien keinojen avulla. Laatutyö tukee Helsingin yliopiston vision saavuttamista. Jokainen yliopistolainen toimii tavoitteen saavuttamiseksi ja vastaa toiminnan ja tulosten laadusta omassa tehtävässään. Yliopiston laatujärjestelmän tehtävänä on auttaa yliopistoyhteisöä ja sen jäseniä laadunhallinnan kokonaisuuden rakentamisessa.”

Painoalojen perusteina ovat todettu huippuus, mutta kaikki eivät ole vielä huipulla. Tarvitsemme siis apua laadunhallinnan kokonaisuuden rakentamisessa. Aamen.

Askeleena kohti tällaista Uutta Uljasta yliopistoa Johtajamme aikovat nyt panostaa voimavaroja sen selvittämiseen, miten yliopiston strategiaa on toteutettu tiedekunnissa ja laitoksissa. Tehtävään palkataan Suuren Maailman konsulttifirma, maksoi mitä maksoi.

Hanke tulee herättämään jonkinlaista herkkyyttä kaikissa niissä, jotka ovat profiloinnin ja heikon tuottavuuden takia jo ennalta tuomittu irtisanottaviksi. He eivät ikävä kyllä ymmärrä sitä, miten Kehitys vaatii Uhrauksia.

Suuren Viisauden kannalta ongelma on ennen kaikkea siinä, että kaikilla nykyisenlaisilla dekaaneilla ja laitosjohtajilla ei kantti riitä yliopistolaisten irtisanomiseen. Tavoittelemme kvartaalitalouden tehokkuutta: sitä korkeammat pörssikurssit ja huikeampi menestys, mitä enemmän irtisanomisia.

Tämän vuoksi on aivan pakko saada uusia, rehtorin suoraan nimittämiä johtajia, jotka uskaltavat sanoa professoreillekin: ”Kaksi tuntia aikaa tyhjentää työhuoneesi!”.

Johtajat ovat täynnä ideoita. He haluavat järjestää kaiken uusiksi muutaman vuoden välein. He ohjaavat tieteen kentän kehitystä ylivoimaisella Viisaudellaan ja ymmärtävät, että vain Huippuja kannattaa tukea tästä edespäin.

Lisäksi uudet ”Professor of Practice” tehtävät takaavat, että saamme lisää liike-elämän Huippuja ex-Nokiasta ja Kokoomuksesta yliopistoon. Nämä ihmiset ovat niin arvokkaita yliopistomme kehityksen kannalta, että heistä kannattaa maksaa vähän enemmänkin, vaikka kaksin- tai kolminkertainen professorin palkka. Leikataan akateemiset rönsyt pois ja käytetään enemmän tuntiopetusta pakollisen opetuksen järjestämiseen, jotta saadaan resursseja Käytännön maailman Huipuille.

Sanomattakin on selvää, että hyvässä yliopistossa Huippuopetus maksaa. Maineemme ja arvokkuutemme kannalta on surullista, että hyvää on jaettu ilmaiseksi aivan liian pitkään. Se ei herätä luottamusta globaaleilla koulutusmarkkinoilla. Parhaat ostavat sitä mikä on kallista, koska Hyvä maksaa Paljon.

Muutosvastarintaa toki esiintyy, mutta ikuisten vastarinnankiiskien toimintaa on vaikea ymmärtää. Heidän tulevaisuutensa on yliopiston ulkopuolella.

Pienten lukukausimaksujen maksaminen voi tuskin olla ongelma kenellekään. Jos kuukausipalkka on 20,000 euroa tai enemmän – kuten kaikilla pärjääjillä, mukaan lukien Suurella Johtajallamme – ei yksinkertaisesti voi olla mikään ongelma maksaa muutamien tuhansien lukukausimaksua omille lapsilleen vuodessa. Luuserit ovat asia erikseen, heistä ei kannata edes puhua.

”Huipulle ja yhteiskuntaan!” Tämä olkoon mottomme. Vanha yliopisto oli pohjalla ja yhteiskunnan ulkopuolella, jossain ulkoavaruudessa.

Ne ajat ovat menneitä. Nyt olemme viimein pääsemässä huipulle ja sisälle luokkayhteiskuntaan. Vähän päätä huimaa, mutta tuntuu aivan ihanalta.

”Uuden yliopiston kaikki Johtajat”