Paitsi yliopistojen nykyinen akateeminen henkilökunta niin myös resurssien jako yliopistoissa ovat tulosta aiemmin tapahtuneista valinnoista. Hakijoita, oppialoja ja yliopistoja on viimeisen parinkymmenen vuoden ajan arvioitu määrämittaisten kriteerien mukaan – välillä jopa pelkästään niihin nojaten. Suomessa sitaatti-indeksit ja vaikutusfaktorit korvasivat tutkimuksen sisällöllisen arvioinnin 2000-luvun kuluessa.
Yliopiston pääomittaminen ei ole oikea vastaus
Viime vuosikymmen oli yliopistoille huono. 2010-luvun leikkaukset ja yliopistoindeksin poistot johtivat toimintojen karsiutumiseen ja rapautumiseen. Kaikkiaan HY:n henkilökunta on vähentynyt jonkin verran, mutta todelliset vaikutukset ovat tulosta monista prosesseista. Continue reading
Kulminaatiopiste yliopistopolitiikassa?
Suomen yliopistopolitiikkaa on uuden yliopistolain tultua voimaan vuonna 2010 johdettu suuntaan, joka on aiheuttanut yhä suurempia ongelmia. Laki toi yliopistoihin akateemiselle yhteisöllisyydelle vieraan hierarkkisen johtamismallin. Yhdistettynä uuteen palkkausjärjestelmän ja työsuhteiden epävarmuuteen, malli on johtanut vieraantumisen, pelon ja alistuvan sopeutumisen kokemuksiin.
Hallituksen ulkopuolisten jäsenten valinnasta
Helsingin yliopistokollegioon kuuluu 50 jäsentä: 20 professoria, 15 keskiryhmien edustajaa ja 15 opiskelijaa. Organisaatiokaavioissa kollegio esitetään usein yliopiston ylimpänä elimenä, mutta tosiasiassa sen valta rajoittuu kerran neljässä vuodessa tapahtuvaan hallituksen ulkoisten jäsenten ja kanslerin valintaan. Muodollisesti tärkein päättävä elin on yliopiston hallitus, joskin rehtorille on annettu monissa asioissa käytännössä yksinvalta. Joka tapauksessa keskustelut seuraavan hallituksen ulkopuolisista jäsenistä ovat nyt käynnissä. Päätökset tehdään joulukuussa.
Helsingin yliopiston tulevaisuusvisio 2020-30
Helsingin yliopisto toimii suunnannäyttäjänä luomalla uuden vuosisadan visiota siitä, mikä on yliopistojen tehtävä sellaisessa riskiyhteiskunnassa, jonka vaarat ovat osin myös tieteen itsensä tuottamia. Yliopiston ylimpiin tavoitteisiin kuuluvat totuus, ihmiskunnan yhteinen oppiminen ja pitkän aikavälin kestävän kehityksen rakentaminen.
Tilasäästöt ovat illuusio, todelliset tavoitteet ovat muualla
Tilamyllerrys yliopistolla jatkuu. Voimassaolevan päätöksen mukaan yliopiston pitäisi vähentää tiloja 60 000 m2 vuoden 2015 lopun tasoon verrattuna. Vähennyksiä on tähän mennessä toteutettu 25 000 m2. Muutoksia on jo tehty kaikilla kampuksilla, mutta pääpaino on tähän asti ollut keskustakampuksen ulkopuolella.
Rankingit ovat totuudenjälkeisen yhteiskunnan täydellinen ilmentymä
Tämä blogi on katsaus professori Chris Brinkin erinomaisen kiinnostavaan kirjaan The Soul of a University (Bristol UP, 2018). Brink on matemaatikko, joka on toiminut muun muassa Newcastlen yliopiston rehtorina. Kirjan ytimessä on numeroiden väärinkäytön voimakas kritiikki. Samalla Brinkin päätarkoitus on puolustaa totuutta, hyvyyttä ja relevanssia. Continue reading
Yliopistoille uusi tarkoitus 21. vuosisadalla: kohti edistyksellistä globaalia visiota
Kaikkialla maailmassa yliopistojen päämääräksi on asetettu menestyä maailmanlaajuisessa kilpailussa. Yliopistojen pitää saada mahdollisimman paljon rahoitusta ja olla tehokkaita. Oletuksena on, että tehokkuutta saavutetaan toteuttamalla uuden julkisjohtamisen oppeja eli kilpailun, hierarkioiden, laadunvalvonnan ja tuotosten mittaamisen avulla. Näiden muutosten tosiasiallisia vaikutuksia on arvioitu kriittisesti suuressa määrässä tutkimusta.
Yliopiston arvot
Helsingin yliopistossa perustettiin syksyllä arvotyöryhmä. Ryhmä on nyt tehnyt ehdotuksen arvojen päivittämisestä yhteisön keskustelun pohjaksi. Työryhmä esittää, että keskeiset arvot olisivat sivistys, vapaus, erinomaisuus ja yhteisöllisyys. Yliopistolaiset voivat kommentoida ja keskustella ehdotuksesta yliopiston sisäisessä flamma-verkossa 4.2. asti.
Alle prosentin säästöillä hävitetään kuudesosa yliopiston tiloista ja myllerretään yliopistolaisten elämä
Suunnitelma 80 000 neliömetrin tilavähennyksistä tekee yliopistostamme nykyistä selvästi ahtaamman ja myllertää lähes jokaisen yliopistolaisen elämää. Suunnitelma on jatkoa 2010-luvun säästöille ja leikkauksille ja kierteelle alaspäin.