Tähän on tultu. Arvostetun ja kollegiaalisen yliopistoyhteisön sijaan meillä on hierarkkinen, yliopistoksi itseään kutsuva organisaatio, jonka johto jakaa yliopistovihamielisen maailman kvartaalitalousopit: mitä enemmän irtisanomisia, sen tyytyväisempiä osakkeenomistajat.
Sipilän hallituksen linja toki tiedetään. Stubb ja Sipilä ovat kilpailleet siitä, kumpi lyö toisensa laudalta älyttömimmällä yliopistovastaisella letkautuksella ”kolmen kuukauden kesälomista” tai ”kaiken maailman dosenteista”. Suunnitellut koulutusleikkaukset ovat 600 miljoonaa. Leikkausten ja indeksijäädytyksen vaikutus yliopistoissa on ensi vuonna noin 75 miljoonaa ja nousee hallituskauden lopulla arviolta liki 200 miljoonaan euroon vuodessa.
Jos älyttömyys on johdonmukaista, niin lienee johdonmukaista myös sekin, että leikkaukset kohdistetaan eniten Suomen vanhimpaan, suurimpaan ja maailmalla arvostetuimpaan yliopistoon. Helsingin yliopiston säästöohjelma tähtää peräti 86 miljoonan euron säästöihin. Jokainen voi voi vain arvella, mistä antipatia nimenomaan Helsingin yliopistoa kohtaan kumpuaa.
Mutta ei siinä kaikki. Marraskuun 2015 viimeisenä päivänä Helsingin yliopiston 1200 hengen YT-neuvottelut päättyivät ilmiriitaan. Helsingin yliopiston johto haluaa itse maksimoida irtisanomisten määrän ja nopeuden, mitä liitot eivät voineet hyväksyä. Neuvotteluista kantautuneiden tietojen mukaan työntekijäjärjestöjen edustajat esittivät monta parannus-, lievennys- ja viivyttämisesitystä irtisanomisiin, mutta yksikään niistä ei kelvannut yliopiston johdolle. Yhteistoiminnasta yrityksissä säädetyssä laissa on tällainen velvoite myös työnantajalle:
”Jos työnantajan harkitsemat, yritystoimintaa koskevat ratkaisut ilmeisesti johtavat yhden tai useamman työntekijän irtisanomiseen, lomauttamiseen tai osa-aikaistamiseen, on yhteistoimintaneuvotteluissa käsiteltävä yhteistoiminnan hengessä yksimielisyyden saavuttamiseksi näiden toimenpiteiden perusteita ja vaikutuksia, 49 §:ssä tarkoitettuja toimintaperiaatteita tai toimintasuunnitelmaa, vaihtoehtoja työvoiman vähentämisen kohteena olevan henkilöpiirin rajoittamiseksi sekä vähentämisestä työntekijöille aiheutuvien seurausten lieventämiseksi.”
Mitä ilmeisimmin Helsingin yliopiston johto ei ole ollut kiinnostunut vaihtoehdoista, koska se itse nimenomaisesti haluaa irtisanomisia. Profiloinnit, poisvalinnat, säästöt ja kaupallistaminen olivat maatalouspolitiikan professori Jukka Kolan agendalla jo 2013, kun hänet valittiin yliopiston rehtoriksi. Kirjoitin tuolloisten yliopistovaalien jälkeen blogissani ”Synkkä päivä yliopistolla”, että nyt asialistalla ovat muun muassa ei-suomalaisten rekrytoinnin ensisijaisuus, ulkomaisten opiskelijoiden rahastaminen, yliopiston profilointi ja rankatkin säästöt.
”Toisin sanoen akateemisia stephenelopeja Suomeen, opetusta kaupalliseksi, hallintoa yhteen ja ’tarpeettomat’ oppiaineet kuuseen varsinkin ihmistieteiden puolelta, esimerkiksi pienemmiltä humanistisilta aloilta.”
Nämä Sipilän hallituksen säästöt ja leikkaukset tulevat vain tähän päälle. Helsingin yliopiston johdon ideana näyttäisi olevan leikata HY:stä niin paljon, että resursseja vapautetaan ulkomaisiin ”huippurekrytointeihin”, profilointeihin, erilaisiin (usein kaupallisuutta tavoitteleviin) kärkihankkeisiin ja niin edelleen. Toisin sanoen HY-johto haluaa irtisanomisia selvästi enemmän ja nopeammin kuin se mitä Suomen hallituksen leikkaukset edellyttäisivät.
Kahden vuoden takainen ennusteeni ei näytä osuneen kovinkaan väärään:
”Tämä kaikki on jo nähty esikuvina toimivissa maissa, esimerkiksi Britanniassa ja Australiassa. Monille lukijoille on selvää, että osin kaikki tämä on jo nyt todellisuutta myös Helsingissä. Seuraavat rakenneuudistuskierrokset tulevat kuitenkin yllättämään rajuudellaan monet kollegamme. Luvassa on reipas annos paitsi hallinnonuudistustyötä niin myös eloonjäämiskamppailuja! Enjoy!”
Vuonna 2015 Helsingin yliopistossa ei paljon muuta tehdäkään (pelkäämisen lisäksi) kuin opetuksen ja hallinnon uudistamistyötä. ”Iso pyörä” on eufemismi uusien aiempaa kevyempien ja pinnallisempien massatutkintojen luomiseksi. ”Profilointeja” toteutetaan kaoottisesti ja mielivaltaisesti, ilman mitään selkeitä pelisääntöjä ja välittämättä siitä mitä ihmiset oikeasti osaavat opettaa ja tutkia (yhden uuden tutkija-opettajan kouluttaminen kestää 10-20 vuotta). Yliopisto siirtyy ”matriisiorganisaatioon”, mikä tarkoittaa kaiken hallinto- ja tukihenkilöstön viemistä pois yksiköistä. Kaiken tämän tuhotyön jälkien korjaaminen kestää vuosikymmeniä.
Lehdistössä on liikkunut uutisia, arvioita ja spekulaatiota siitä, miten nyt on käynnistynyt aivovienti Suomesta pois. Tähän mennessä kaikki ainakin minun tietooni tulleet uutiset ovat koskeneet nimenomaan Helsingin yliopistoa. Se ei ole mikään ihme. Kaikissa muissa Suomen yliopistoissa säästöt ja leikkaukset yritetään hoitaa ilman irtisanomisia tai pienemmillä mahdollisilla irtisanomisilla. Jyväskylän yliopisto jopa maksaa kannustinpalkkiota henkilökunnalle.
Toisaalta Helsingistä on myös helppo lähteä. Helsingin yliopistossa ovat monet maamme tunnetuimmista tutkijoista ja suurimmista nuorista lupauksista. Heidän on usein helpointa saada hyvä työpaikka jostain muualta. Olen puhunut monien kanssa. Nykyisille opiskelijoille ja aloitteleville tutkijoille on selvää, että heillä ei ole tulevaisuutta Suomessa, ei ainakaan Helsingissä.
Helsingin yliopisto johto voi elätellä toiveunia ”huippurekrytoinneista” ulkomailta ja siitä, että tänne saadaan ”huippuopiskelijoita” maailmalta. Tosiasiassa Suomessa peruskoulutuksen saaneet opiskelijat ovat edelleen keskimäärin paljon oppimiskykyisempiä kuin muualta tulleet hakijat.
Useimmat hyvät ei-suomalaiset tutkijat eivät halua tulla pimeään ja outoon Helsinkiin, eivät ainakaan nykyisenkaltaisiin kaoottisiin ja vihamielisiin akateemisiin olosuhteisiin.
HY-johdon paras toivo on onnistua palkkaamaan joitakin akateemisia korppikotkia osa-aikaisesti. He tuovat nimensä ja upean ansioluettelonsa mukanaan ja vievät rahat ja resurssit, tuskin edes käymättä paikalla. Tällaisestakin on maailmalla paljon kokemusta.
Mikä epäluova tuho! Quelle dévastation!
Heikki Patomäki