Viikko 6. Järisyttäviä tiedostoja ja pilkun viilausta

Tällä viikolla oli tarkoituksena tutustua pisteaineistojen esittämiseen kartalla, käyttämään Epicollect5 -sovellusta pisteiden keräämisessä ja siirtämään kerättyä dataa kartalle. Tavoitteena oli myös oppia muokkaamaan muualta tuotua dataa sellaiseen muotoon, että se voidaan esittää kartassa. Itse en päässyt osallistumaan kurssikerralle fyysisesti, mutta hommat hoitui hyvien ohjeiden siivittämänä kotoa käsinkin.

Kurssikerran ensimmäisenä harjoituksena oli käydä ulkoilemassa ja keräämässä Epicollect5-sovelluksella maastosta ohjeiden mukaisia kohteita ja niiden koordinaattitietoja, sekä vastata annettuihin kysymyksiin. Aineisto ladattiin luokassa koneille ja csv-muotoisena se saatiin QGis-ohjelmassa yhdeksi karttatasoksi. Itse sain harjoitella tätä muiden keräämän datan avulla. Visualisointiin sai taas uppoamaan aikaa enemmän kuin sitä olisi ollut! 🙂 Pisteaineiston perusteella harjoittelin vielä interpolointia, mikä onnistui mielestäni suht kivuttomasti Interpolation-työkalun avulla. Siinä pisteiden välille lasketaan myös arvio, mikä kertoo esimerkiksi turvallisuuden tunteen asteen eri mittauspisteiden välillä. Interpoloitu kartta oli mielestäni havainnollistava ja visuaaliinen.

Maanjäristyksiä

Varsinaisena itsenäisenä tehtävänä oli harjoitella tiedon etsintää internetistä ja sen tuomista pistemuotoisena tietona kartalle. Päätin heti keskittyä maanjäristyksiin, sillä ne ovat mielestäni mielenkiintoisia monesta eri näkökulmasta, ja ne koskettavat valtavan suurta osaa ihmiskunnasta. Järistyksiä syntyy muun muassa mannerlaattojen liikkuessa toistensa suhteen, sekä tulivuorenpurkauksissa ja asteroiditörmäysten, maanvyöryjen ja luolaromahdusten takia. Enisten maanjäristyksiä esintyy mannerlaattojen raja-alueilla, joissa on myös paljon tulivuoritoimintaa. (Wikipedia)

Tutkin ensin tehtävässä annetun linkin pohjalta, minkä verran ja missä päin maailmaa on vuosina 1980-2012 esiintynyt isoja, yli 8 magnitudin järistyksiä (kuva 1). Sivusto on NCEDC:n ylläpitämä maanjäristyksiä tutkivan Pohjois-Kalifornian seismologian laitoksen sivusto.

kuva 1. Isot, 8-10 magnitudin maanjäristykset vuosina 1980-2012. (NCEDC)

Sain kaipaamani datan helposti esiin ja siirrettyä taulukko-ohjelmaan muokattavaksi, mutta meinasin jo luovuttaa tehtävän kanssa, kun en saanut millään pisteitä näkyviin kartalla (attribuuttitulukko ja data muuten siirtyi moitteettomasti QGisiin). Vihdoin (siis valehtelematta ainakin 3h yrittämisen ja 100 yrityksen ja erehdyksen sekä opetusvideon kelailun jälkeen) löysin syyn; QGis vaati sijaintitietoihin pisteen, ja Excel pilkun (ettei se sekota lukuarvoja päivämääriin)! Voi että miten pienestä asia voi joskus olla kiinni!! Toisaalta niin turhauttavaa, mutta toisaalta opettavaistakin. Ensi kerralla luultavasti tajuan kokeilla aiemmin missä ohjelmassa toimii piste ja missä pilkku, jos data ei siirry toivotusti kartalle.

Seuraavaksi ajattelin hakea samoilla raja-arvoilla pienempiä järistyksiä, joiden perusteella visualisoin seuraavat kartat (kuva 2 ja kuva 3), joissa kuvataan kaikki yli 7 magnitudin järisykset (kuva 2) ja kaikki yli 6,5 magnitudin järisykset (kuva 3). Alle 6,5 magnitudin järisyksiä oli tilastossa jo niin paljon, että kartan visuaalisuus ja informatiivisuus olisi kärsinyt, joten en ottanut tähän tarkasteluun mukaan alle 6,5 magnitudin järisyksiä.

kuva 2. Yli 7 magnitudin maanjärisykset vuosina 1980-2012. (NCEDC)

kuva 3. Yli 6,5 magnitudin järisykset 1980-2012. (NCEDC)

Kuvien perusteella on selkeästi nähtävissä paikat, joissa isoja järisyksiä tapahtuu suhteessa eniten. Ne keskittyvät niin kutsutun Tyynenmeren tulirenkaan alueelle, joka on Tyynellä valtamerellä sijaitseva vyöhyke (kuva 4). Vyöhykkeellä tapahtuu 90% maailman maanjäristyksistä ja siellä on myös paljon tulivuoritoimintaa. Erityisesti kuvassa 3 vyöhyke alkaa selkeästi hahmottua.

kuva 4. Tyynenmeren tulirengas. (Yle Uutiset)

Näitä karttoja voisi hyödyntää esimerkiksi luonnon- ja hasardimaantieteen opettamisessa. Itselläni heräsi vielä ajatus, että olisin halunnut lisätä tähän karttaan seuraavaksi myös muita luonnon hasardeja, kuten tulivuoria ja meteoriitteja. Tähän ei kuitenkaan tällä kertaa oma aikani riittänyt, sillä vietin tehtävän alkupuolella liian kauan pilkun ja pisteen parissa kallisarvoista opiskeluaikaani.. Kuten Janne blogissaan kirjoittaa, hasasrdimaantieteen kurssit ovat monesti kouluissa yksiä niistä mielenkiintoisimmista, ehkä juuri niiden pelottavuuden, julmuuden, poikkeuksellisuduen ja mahtavuuden vuoksi. Mielestäni erityisesti siksi kursseilla näytettäviin karttoihin ja kuviin kannattaisi käyttää tovi aikaa, sillä voimakkaat kuvat ja kartan kautta saatu informaatio jää jo pienillä lapsilla usein lähtemättömästi mieleen. Puhumattakaan nuorista ja teineistä, jotka eivät ehkä jaksa kuunnella opetusta taikka lukea kirjoja, mutta kastelevat kuvat ja kartat läpi. En edelleenkään voi lakata pohtimasta miten paljon karttojen visualisoinnilla voi vaikuttaa sen antamaan informaatioon, ja miten eri visuaalisilla ilmeillä voi saada täysin erilaisia ensivaikutelmia aikaan. Alan jo hieman laidasta aavistaa, miksi kuulin lukiossa niin usein opettajani sanovan: “en löytänyt tästä oikein mitään kuvaavaa karttaa, joten tein sen itse..” 🙂

 

LÄHTEET:

Turunen Janne, (2022), Lumimyrskyjä ja maanjäristyksiä. Geoinformatiikan mystiset menetelmät. Luettu 26.2.2022. [https://blogs.helsinki.fi/janneturunen/]

Yle Uutiset. Luettu 27.2.2022. [https://yle.fi/uutiset/3-9841716]

Wikipedia, luettu 27.2.2022. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Maanj%C3%A4ristys]

Wikipedia, luettu 27.2.2022. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Tyynenmeren_tulirengas]