Kuukausi: helmikuu 2024

Kuudes kurssikerta alkoi sillä, että pääsimme keräämään itse dataa maastosta. Keräsimme dataa Kumpulan ympäristöstä Epicollect5-sovelluksen avulla. Keräämämme data sisälsi tietoa erilaisten paikkojen turvallisuuden tunnusta kävelijän näkökulmasta. Data koottiin yhteen, jonka jälkeen hyödynsimme sitä QGISin puolella kartan visualisoinnissa. Ensin pisteet visualisoitiin, jonka jälkeen ne interpoloitiin saaden lopputulokseksi kuvan 1. kartan. Kuvasta 1. näkyy, missä opiskelijat ovat liikkuneet dataa keräämässä, ja kuinka turvallisiksi he ovat eri paikat kokeneet. Kartalta voidaan nähdä, että Kumpulan kampukselle johtava mäki on koettu erityisen turvattomana ja sen kohta on kuvattu punaisella värillä. Mäki on talvisin erittäin liukas ja ajoittain huonosti hiekoitettu, joka vähentää turvallisuuden tuntua. Sinisellä värillä on kuvattu monia paikkoja Kumpulan kampuksen ulkopuolella, erityisesti kasvitieteellisen puutarhan läheisyydessä sijaitsevilla viheralueilla. Alueet olivat viihtyisiä ja kohtuu hyvin hiekoitettuja, joka varmasti selittää niiden korkeaa turvallisuuden tuntua. Henrikki Kopsa (2024) on lisännyt omaan karttaansa vielä legendan, joka lisää kartan informaatioarvoa.

Tämän jälkeen siirryttiin muunlaisen pistemuotoisen tiedon käsittelyyn. Tehtävänä oli hakea Moodlen linkkien kautta dataa erilaisista hasardeista, ladata data QGISiin, ja visualisoida pisteet kartalle. Valitsin hasardeiksi maanjäristykset eri vuosikymmeninä, sekä tulivuorten sijoittumisen maapallolla. Kuvan 2 kartassa näkyy vähintään 6 magnitudin maanjäristykset vuosien 2000–2024 välillä. Kuvassa 3 puolestaan vuosien 1980–2024 välillä, ja kuvassa 4 vuosien 1970–2024 välillä. Kuvassa 5 on esitetty tulivuorten sijoittuminen maapallolla. Kuvassa 6 kaikki edellä mainittu data on kerätty pistemuodossa yhteen karttaan.

Mielestäni kyseiset kartat olisivat erinomaisen käyttökelpoisia maanjäristyksien ja tulivuorten käsittelyssä koulussa. Varsinkin, jos karttojen pisteet esittäisi esim. GQIS ohjelman avulla samalla kartalla niin, että voidaan tarkastella 2000-luvun maanjäristyksiä ja sen jälkeen lisätä kartalle mukaan 1970- ja 80- luvuilta lähtien tapahtuneet maanjäristykset ja vertailla eri ajanjaksoja. Kartat ovat sen verran suurpiirteisiä, että suuria eroja maanjäristysten suhteen niistä ei pysty näkemään. Lähi-Idän alueen sekä Afrikan mantereen kohdalla voidaan kuitenkin nähdä enemmän maanjäristyksiä, kun otetaan käyttöön pidempi tarkasteluväli. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut mielekkäämpää tarkastella ehkä täysin eri ajanjaksoja, jolloin olisi voinut tutkia esimerkiksi eri vuosisadoilla tapahtuneita maanjäristyksiä tarkemmin. Taika Jaakkolalla (2024) on blogissaan mielestäni myös hyvä tapa esittää tietoa maanjäristyksistä. Jaakkola (2024) on yhdistänyt samalle kartalle eri kokoluokkien maanjäristykset kuvaten niitä eri kokoisilla ja värisillä merkeillä.

Myös litosfääriaattojen saumakohdat olisi hyvä lisätä kartalle, mikäli niitä käyttäisi kouluopetuksessa.  Jaakkola (2024) lisää myös, että laattojen liikesuunnat kasvattaisivat kartan opetuksellista arvoa. Legenda, mittakaava ja pohjoisnuoli pitäisi tietenkin myös vielä lisätä kartoille. Näin opiskelijoille voisi havainnollistaa vielä paremmin, kuinka laattojen reunat vaikuttavat tulivuorten syntyyn ja maanjäristyksiin. Toki näiltäkin kartoilta pystyy havainnollistamaan tulivuorten ja maanjäristysten yhteyden mainiosti. Kuvasta 6 voidaan nähdä, että maanjäristyksiä tapahtuu korostuneesti tulivuorialueilla. Hyvät kuvat maanjäristys- ja tulivuorialueiden sijoittumisesta sekä litosfäärilaatoista löytyy Internet Geography- nimiseltä nettisivulta (N.d.), josta löytyy myös kattavasti lisätietoa aiheesta esimerkiksi opetusta varten.

Lähteet

Distribution of earthquakes and volcanoes. (N.d.). Internet Geography. Saatavilla 21.2.2024 https://www.internetgeography.net/igcse-geography/the-natural-environment-igcse-geography/distribution-of-earthquakes-and-volcanoes/

Jaakkola, T. (2024) Viikko 6. Happihyppely ja sen tulokset sekä opetuskarttoja vaikka en opettajaksi haluakaan. Taikamatkalla GIS-velhoksi. Viitattu 1.3.2024. https://blogs.helsinki.fi/jztaika/2024/02/22/happihyppely-ja-sen-tulokset-seka-opetuskarttoja-vaikka-en-opettajaksi-haluakaan/

Kopsa, H. (2024) Geoinformatiikan menetelmät 1, kuudes luento/työpaja!. Henrikin blogi. Viitattu 1.3.2024. https://blogs.helsinki.fi/hekopsa/2024/02/24/geoinformatiikan-menetelmat-1-kuudes-luento-tyopaja/

Viidennellä kurssikerralla harjoiteltiin kohteiden avulla laskemista sekä bufferointia. Tämä kerta oli ensimmäinen, jossa en vaipunut täysin epätoivoon, vaan sain myös paljon onnistumisen kokemuksia. Aikaisemmilla kurssikerroilla on tuntunut, että en osaa tehdä oikein mitään QGISissä ilman todella tarkkaa ohjeistusta. Tällä kerralla sain tehtyä tehtäviä myös osittain itsenäisesti. Bufferointitehtävissä jo opittuja taitoja harjoiteltiin useammassa tehtävässä, jolloin itsenäisesti eteneminen tuntui mahdolliselta.

Koen tämänhetkisen paikkatieto-osaamiseni perusteella, että hallitsen QGISin keskeisistä työkaluista hyvin tai auttavasti aineistojen tuomisen ohjelmaan, tasojen ulkonäön muokkaamisen, aineiston visualisoinnin, projektion asettamisen, sekä kohteiden bufferoinnin ja vertailun. Vielä lisää harjoitusta tarvitsen soveltavien tehtävien tekemiseen, sekä tietokannan yhdistämisessä olemassa olevaan tietokantaan ja kaikissa vähemmän harjoitelluissa toiminnoissa. Minulla on edelleenkin suuria haasteita saada tehtävät tehtyä, jos niistä ei ole saatavilla tarkkoja ohjeita.

Kurssikerralla käytettyjä puskurivyöhykkeitä voitaisiin käyttää harjoitusten teemojen lisäksi myös esimerkiksi tutkiessa, kuinka monta prosenttia asukkaista asuu kävelymatkan päässä luontokohteesta. Tai kuten Tiia Tukiainen (2024) ehdottaa, buffereita voitaisiin käyttää tutkiessa festareiden aiheuttamaa meluhaittaa eläimille ja ihmisille. Monet tekijät vaikuttavat siihen, minkälaisia asioita QGISin avulla voidaan ratkaista. Merkittävimpänä näen käyttäjän valmiudet ja osaamisen käyttää ohjelmaa. Laajoista toimintomahdollisuuksista huolimatta ohjelma ei voi tuottaa kovin monipuolista tietoa, jos sen käyttäjä ei osaa hyödyntää toimintoja. Ja jos käyttäjä tekee virheitä ohjelman käytössä, eivät tuloksetkaan ole oikeita. En ole esimerkiksi ollenkaan varma ovatko taulukkoon 1 merkkaamani tulokset oikein laskettuja vai eivät. No, yritin kuitenkin parhaani. Ja ainakin osan tuloksista voin olettaa olevan oikeita, sillä Heikki Säntti (2024) sai taajamiin liittyviin kysymyksiin lähes samat vastaukset, kuin minä. Myös aineiston laatu voi tietenkin rajoittaa QGISin käyttömahdollisuuksia.

Lähteet

Säntti, H. (2024) Viiden kurssikerta. Heiggi’s blog. Viitattu 29.2.2024. https://blogs.helsinki.fi/hksantti/2024/02/15/viides-kurssikerta/

Tukiainen, T. (2024) Viikko 5: Puskuroin itseni buffereiden saloihin. Geoinformatiian blogi. Viitattu 29.2.2024. https://blogs.helsinki.fi/tii-tuki/2024/02/21/5-kerta/

Neljännellä kurssikerralla harjoiteltiin ruutu- ja rasterikarttojen tekemistä. Kurssikerta aloitettiin tutustumalla ruutukuvaan ja piste-ja ruutuaineistoihin PowerPoint-esityksen muodossa. Tämän jälkeen luotiin ruudukko QGISissä ja kerättiin data grid-tietokantaan yhdistämällä uutta tietoa vanhaan tietokantaan maantieteellisen sijainnin perusteella. Sitten laskimme ruutuihin dataa ruotsinkielisten asukkaiden määrästä suhteessa kaikkiin asukkaisiin pääkaupunkiseudulla. Lopuksi aineisto visualisoitiin properties-lehdellä kuvaamaan ilmiötä mahdollisimman selkeästi. Minulla ei ole kuvaa kurssikerralla tehdystä visualisoinnista, sillä projekti ei aukea omalla koneeellani eikä ATK-luokan koneella oikein. QGIS-ohjelma valittaa, että tasoille ei löydy datalähteitä, vaikka olen tallentanut työn ihan normaalisti ja exporttasin väliaikaiset tasot pysyviksi tasoiksi erikseen. Tästä syystä myös kotitehtävänä ollut ruututeemakartta on laadittu yhdessä Tiia Tukiaisen (2024) kanssa. Hänen blogistaan löytyy siis sama teemakartta, jota kumpikin kuitenkin analysoimme erikseen blogeissamme.

Valitsimme blogiin tuotettavaan karttaan visualisoitaviksi muuttujiksi kaikki pääkaupunkiseudun asukkaat ja muunkieliset asukkaat. Halusimme laskea, kuinka suuri muunkielisten asukkaiden osuus on kaikista asukkaista pääkaupunkiseudulla. Kuvan 1 teemakartasta voi nähdä oranssin sävyillä alueet, joissa muunkielisiä asuu suurimmat osuudet. Sinisen ja vihreän sävyillä on kuvattu alueita, joissa muunkielisiä asuu pienimmät osuudet. Kuvasta 1 on tulkittavissa, että Itä-Helsingissä muunkielisten osuus on monin paikoin yli 20 prosenttia. Myös Vantaalta ja Espoosta löytyy sijainteja, joissa muunkielisten osuus on yli 30,6 prosenttia. Helsingin, Espoon ja Vantaan ulkorajoilla muunkielisiä on monin paikoin alle 5,3 prosenttia ja Helsingin keskustassa alle 14,4 prosenttia.

Näin jälkikäteen karttaa analysoitaessa mieleen tulee useampia asioita, joita siinä olisi voinut muuttaa, jotta siitä saisi informatiivisemman ja helpommin luettavan. Kartan visualisoinnissa olisi voinut vähentää luokkia esimerkiksi viiteen, sillä nyt kartalla ei ole ollenkaan punaisia ruutuja johtuen siitä, että missään pääkaupunkiseudun alueella muunkieliset eivät muodosta yli 57,1 prosenttia asukkaista. Tämä luokka on siis turha ja heikentää kartan informaatioarvoa. Myös kuntarajat olisi ollut hyvä saada kartalle, sillä silloin lukijan olisi helpompi hahmottaa, mitä aluetta milläkin ruudulla kuvataan. Muuten kartta mielestäni näyttää hyvin eri alueiden väliset erot.

Ruututeemakartalla ei mielestäni ole aina kannattavaa esittää absoluuttisia arvoja, sillä ruudut eivät ole aina tarkin tapa kuvata ilmiötä. Yhden ruudun sisälle mahtuu iso alue, jonka sisällä ilmiö voi vaihdella merkittävästi. Gaius Eriksson (2024) lisäsi tähän vielä sen, että ruutujen koolla on tietenkin merkitystä ja isompi ruutu vääristää aineistoa enemmän kuin pienempi ruutu.  Perinteiseen koropleettikarttaan verrattuna ruututeemakartan informaatioarvo voi olla korkeampi. Pisteaineistot ovat kaikkein tarkimpia paikkatietoaineistoja, joten niiden informaatioarvo on aika korkeampi, kuin ruutukarttojen. Ruututeemakarttojen luettavuus verrattuna muihin teemakarttoihin on hyvä, sillä se kuvaa tehokkaasti alueiden välisiä eroja. Esimerkiksi koropleettikartta ei pysty kuvaamaan eroja niin tarkasti, kuin ruututeemakartta.

Ruututeemakartan jälkeen kurssikerralla siirryttiin rasteriaineistoihin. QGISiin avattiin korkeusmallirasteriaineisto Pornaisten alueesta ja peruskarttalehti samalta alueelta. Tämän jälkeen luotiin rinnevarjostukset käyttämällä Hillshade-toimintoa. Viimeisenä asiana kurssikerralla harjoiteltiin piirtämistä rasterikartan avulla. Pornaisten kartalle keskustan alueelle piirrettiin tiet ja talot. Minulla talojen piirtäminen jäi kotitehtäväksi, mutta yrittäessäni avata karttaa piirtääkseni talot, tämäkään kartta ei auennut oikein. Kävin kuitenkin myöhemmin piirtämässä talot kartalle ATK-luokassa, joka voidaan nähdä kuvassa 2.

Lähteet

Eriksson, G. (2024) MAA202 Neljäs viikko. Gaiuksen kurssiblogi. Viitattu 29.2.2024. https://blogs.helsinki.fi/ezgaius/2024/02/06/maa202-neljas-viikko/

Tukiainen, T. (2024) Viikko 4: Ruutu- ja rasterikartat. Geoinformatiian blogi. Viitattu 29.2.2024. https://blogs.helsinki.fi/tii-tuki/2024/02/21/4-kerta/

 

Kolmannella kurssikerralla harjoittelimme uuden tiedon tuottamista ja tietokantojen yhdistämistä olemassa olevaan tietokantaan. Koostimme tietoa tuottamalla ja yhdistelemällä kartan Afrikasta, josta näkyy timanttilöydökset, konfliktit, ja öljykentät maanosassa. Lopputulemana oli se, että kaikki edelliset tiedot löytyivät saman tietokannan ominaisuustaulukosta, joka mahdollisti niiden tulkinnan ja vertailun.

Kuvasta 1 voidaan nähdä, että öljykentät ovat suurelta osin sijoittuneet Pohjois-Afrikkaan Algerian, Libyan, Tunisian ja Egyptin alueille. Myös Nigeriasta ja muutamasta muusta Keski-Afrikan maasta löytyy öljykenttiä. Timanttilöydökset taas ovat sijoittuneet Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Konflikteja on esiintynyt lähes kaikkialla Afrikassa, mutta painottuneesti Keski-Afrikassa. Kuva 1 osoittaa, että monin paikoin konfliktit ovat keskittyneet samoihin paikkoihin, kuin öljykenttä- tai timanttilöydökset. Esimerkiksi Norsunluurannikolla, Liberiassa ja Sierra Leonessa konfliktit on helposti yhdistettävissä timanttikaivosten sijoittumiseen. Toisaalta vaikka Etelä-Afrikassa on paljon timanttilöydöksiä ja Libyassa öljykenttiä, ei maissa ole tapahtunut juuri ollenkaan konflikteja. Tästä voidaankin mahdollisesti päätellä maan kehityksen tasoa, sillä jos maa on jo valmiiksi vauraampi ja kehittyneempi, eivät löydökset välttämättä aiheuta konflikteja niin helposti, sillä ihmiset tulevat toimeen paremmin.

Jos tietokantaan tallentaisi tietoa myös konfliktin tapahtumavuodesta, laajuudesta, timanttikaivosten löytämisvuodesta ja kaivausten aloitusvuodesta voitaisiin päätellä tarkempia yhteyksiä konfliktien ja timanttien kaivuun välillä. Monissa maissa yhteyttä ei ole, sillä konflikteja voi olla ilman timanttikaivoksiakin ja kaikissa maissa, joissa on timanttikaivoksia, ei esiinny konflikteja. Niissä maissa, joissa on konflikteja sekä timantteja, voisi vuosilukujen avulla löytyä yhteyksiä. Sama pätee öljykenttiin. Tuottavuutta voidaan tarkkailla sekä timanttien, että öljykenttien kohdalla ja pohtia, vaikuttaako esimerkiksi hyvin tuottava kaivos konfliktien määrään. Internetkäyttäjien lukumäärää eri vuosina voisi myös tarkastella yhteydessä konflikteihin, sillä monesti internetin käyttöprosentti kertoo kehittyneemmästä valtiosta. Aura Niskanen (2024) on osannut pohtia edellisiä tekijöitä blogissaan vielä paljon syvällisemmin kuin minä. Niskasen (2024) ehkä tärkein pointti on se, että käyttämillämme muuttujilla voi kyllä spekuloida asioita, kuten olen tehnyt, mutta selkeitä johtopäätöksiä ei pelkästään näiden tietojen perusteella voida tehdä.

Itsenäisenä tehtävänä tällä kerralla oli laskea tulvaindeksi Suomen valuma-alueille sekä samojen alueiden järvisyysprosentit. Sain tehtävän ihan hyvin alkuun ja lisättyä valuma-alue-tietokantaan keskiylivirtaama sekä järvisyys-taulukot Excelin kautta. Myös tulvaindeksin sain laskettua uuteen sarakkeeseen. Ongelmia tuli vastaan ääkkösten kanssa, sillä QGIS ei jostain syystä tunnistanut niitä. Koitin ratkaista ongelman kurssikerran ohjeiden mukaan korvaamalla UTF-koodiston ISO-8859-10 -koodistolla, mutta tämä aiheutti vain sen, että ääkköset hävisivät joennimistöstä kokonaan. Työ on nyt siis tehty näiden rajoitteiden kanssa.

Kuvasta 2 näkyy tulvaindeksi Suomen valuma-alueilla, sekä järvet ja joet. Kartalta voidaan nähdä, että tulva-alueet painottuvat Pohjanmaalle sekä Länsi- ja Etelä-Suomen rannikkoseuduille ja aivan pohjoisimpaan Suomeen. Tämä on loogista, sillä näillä alueilla on merkittäviä jokia, järviä, tai tulvariski meren läheisyyden ja myrskyämisen takia. Mielestäni kartan väritys lisää sen informaatioarvoa ollessaan helposti luettava. Järvisyysdiagrammeja en lukuisista yrityksistä huolimatta saanut lisättyä kartalle. Löysin QGISistä diagrammit-osion, mutta lisätessäni diagrammit valuma-alue-tietokannan visualisointiin, ne eivät jostain syystä näkyneet kartalla ollenkaan. Sampo Väätäjä (2024) on sen sijaan onnistunut saamaan omalle kartalleen diagrammit näkymään oikein.

Lähteet

Niskanen, A. (2024) Kolmas kurssikerta. Auran blogi. Viitattu 29.2.2024. https://blogs.helsinki.fi/niskanau/2024/01/31/kolmas-kurssikerta/

Väätäjä, S. (2024) Kolmas kurssikerta (30.1.2024). Sampon blogi. Viitattu 29.2.2024. https://blogs.helsinki.fi/vsampo/2024/02/02/kolmas-kurssikerta-30-1-2024/