Viikko 3: Teemakartan itsenäistä tekoa

 

Kolmannen luennon jälkeen monet, itseni mukaan lukien, jäivät vielä GIS-luokkiin jatkamaan ja hienosäätämään sekä Afrikan karttaa että Suomen tulvaindeksikarttaa. Oli todella mukava pohtia yhdessä teemakarttaa tehdessä ongelmakohtia ja auttaa toinen toistaan. Vaikka ongelmakohtia ilmenikin, oli ilo todetta että yhdessä niistä myöskin selvittiin kunnialla! Kuten Tia-Maria Liljeroos on blogissaan todennut, joukossa todella on voimaa 🙂

Tein kartasta perusversion mukaisen teemakartan ja siinä oli minulle jo tarpeeksi haastetta. Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka kartta on minusta hieman epäselvä. Tarkoitan, että kartalla on hyvin paljon asiaa ja se on todella tarkka, mikä tekee siitä hieman vaikealukuisen. Itseäni jäi kovasti häiritsemään myös selitteessä olevan Valuma-alueen järvisyyden (%) -värilaatikko ja sen tummien ääriviivojen puute.

Kuva 1 esittää siis Suomen vesistöalueiden tulvaindeksiä, mikä kuvaa virtaaman vaihtelua. Se tarkoittaa kuinka suuri tulvahuipun vesimäärä on suhteessa alivirtaaman vesimäärään. Kartan 1 pylväsdiagrammeissa kuvataan alueiden järvisyyttä prosentuaalisesti.  Kuten Eeva Raki on blogissaan huomioinut, valuma-alueiden järvisyydellä sekä tulvaindeksin suurudella näyttäisi olevan yhteys. Tämä seikka on hyvin ymmärrettävä, sillä mitä enemmän järviä on sitä enemmän on vedelle mahdollisuuksia ’varastoitua’. Raki on myös nostanut esiin, miten rannikkoalueilla tulvii eniten, mikä voi olla sidoksissa meren välittömään läheisyyteen.

Suomen länsirannikolla, hieman Vaasan eteläpuolelta pohjoiseen, Oulun seudulle saakka, on selkeästi kohonneempi tulvariski. Pohjanmaan lakeudet ovat tunnetusti tasaista ja suhteellisen järvetöntä aluetta. Siiri Kokkonen havainnollisti blogissaan mahdollisen geomorfologisten ilmiöiden vaikutuksen tulvariskin suuruuteen. Tämä on todella hyvä huomio, joka varmasti vaikuttaa tulvariskeihin esimerkiksi maankohoamisen muodossa.

Toisaalta tulvariskien alueita tarkkaillessa voi nähdä miten riski on kasvanutta tiheään asutuilla alueilla, kuten pääkaupunkiseudulla sekä Turun alueella. Ihminen voi siis mahdollisesti lisätä tulvariskiä myös omalla toiminnallaan. Esimerkiksi voimakas tehomaatalous kuluttaa maata ja lisää eroosiota, mikä voi vaikuttaa maaperän sitomiskykyyn negatiivisesti. Myös jokien läheisyydessä voimakas rakentaminen voi lisätä tulvariskiä, sillä asfaltoidut alueet eivät ime vettä kuten maaperä, jolloin hulevesitulvat voivat nostaa kaupungistuneiden alueiden riskiä.

 

Lähteet

Liljeroosa T. (2022) Viikko3: Moikkaustuttuja QGIS:n kanssa TIITUN GISREISSU (luettu 4.2.2022)

Raki E. (2022) Kurssikerta 3: Paineen alla Oppimassa geoinformatiikkaa (luettu 4.2.2022)

Kokkonen S. (2022) Viikko 3: Afrikan timanttikonfliktit ja Suomen valuma-alueet Leipä (luettu 4.2.2022)