Kas niin uusi giskurssi, uudet kujeet, ja uusi GIS-sovellus!
Tämä on toinen gis-kurssini. En ole ennen ArcGis Pro – sovellusta, sillä viime GIM-kurssilla meillä oli käytössä QGIS. Näin ensikosketukseltaan tuntuu, että pidän ArcGis Prosta enemmän kuin QGIS:stä. Se tuntuu selkeämmältä ja jotenkin miellyttää visuaalisesti silmää enemmän. Toisaalta tähän voi vaikuttaa monet asiat, kuten kokemus jo jostain GIS-ohjelmistosta, jonka vuoksi nyt pitkän ajan jälkeen GIS:n uudelleen aloittaminen tuntuu helpommalta ja selkeämmältä, sekä se, että nyt teen tehtäviä paikan päällä lähiryhmässä, missä voin kysyä apua opettajilta tai kurssikavereilta pieniin ongelmiin mitkä hidastivat tehtävien tekemistä etäryhmissä!
Ensimmäinen tehtävä: Maanpeitetyypit visualisoituna kartalle
Ihan ensiksi harjoittelimme yksinkertaisten työkalujen ja ArcGis Pro – ominaisuuksien käyttöä. Toimme aineistoa sovellukseen ja väsäsimme itsellemme visuaalisesti miellyttävän kartan Helsingin seudusta, muokaten esimerkiksi aineistojen värejä ja viivojen kokoa. Kartta sisältää erilaisia maanpeite- ja maankäyttötyyppejä. Alla kuva (Kuva 1) valmiista kartasta.
Kuva 1. GIM2 kurssin ensimmäinen valmis kartta.
Tämän jälkeen teimme bufferit kartassa näkyvien Vihdintien ja Lahdenväylän ympärille. Leikkasimme nämä tekemämme bufferit sen jälkeen Clip-toimintoa käyttäen. Ikävä kyllä näistä bufferituotoksista en tajunnut ottaa kuvaa, mutta alla on molempien teiden bufferialueiden pohjalta rakennetut ympyrädiagrammit, missä maanpeitetyyppien osuus alueella näkyy prosentteina (Kuvat 2 ja 3). Rakensin taulukot viemällä bufferialueiden attribuuttitaulukot Exceliin csv-tiedostoina ja siellä muokkasin taulukot visuaalisesti miellyttävän näköisiksi piirakkadiagrammeiksi.
Kuva 2. Lahdenväylän bufferialueen maanpeitteiden prosenttiosuudet 250m säteellä.
Kuva 3. Vihdintien bufferialueen maanpeitteiden prosenttiosuudet 250m säteellä.
Kurssikerran toisessa tehtävässä meidän tuli tutkia maankäyttötapoja Kumpulan, Käpylän sekä Toukolan kaupunginosien alueella. Meidän piti ensin erottaa nämä kyseiset kaupunginosat isommasta aineistosta “Select by attributes”-toiminnolla. Tallensimme kyseisten valitsemamme kaupunginosien datan käyttämällä toimintoa “Export Features”. Tämän jälkeen pääsimme käyttämään tehtävän ehkä keskeisintä työkalua: Intersect – työkalua. Käytimme tässä Intersect – leikkaamisessa Export Features-työkalulla luomaamme tasoa, sekä valmista maanpeite – tasoa. Tämän pohjalta syntyneeseen aineistoon yhdistimme dataa ryhmiksi kahteen luokkaan, luontoon ja rakennettuun maankäyttöluokkaan, käyttämällä Calculate Field-toimintoa. Vesistöt, Matala kasvillisuus, Avokalliot tai Puusto-alueet menivät luonto-maankäyttöosuuden alle, kun taas loput maankäyttömuodoista laskettiin rakennetuksi ympäristöksi. Myös kategoria “Muu paljas maa”, laskettiin mukaan rakennettuun ympäristöön, mikä voi vääristää tätä rakennetun ympäristön osuutta kartalla. Toki rakennetun ympäristön ympärillä voi olla ja onkin paljasta maata, mutta luulen, että myös iso osa tästä paljaasta maasta kuuluisi ennemminkin luonto-aiheisen maankäyttötavan alle. Paljas maa on niin epämääräinen käsite, paljas metsän reunalla oleva maa ja paljas, kaupungissa työmaan alla auki revitty maa menevät molemmat käsitteen alle. Alla kuva (kuva 4) valmiista maankäyttömuotokartasta Kumpulan, Käpylän sekä Toukolan alueilta.
Kuva 4. Kumpulan, Käpylän ja Toukolan maankäyttötavat
Intersect – ja Clip-toiminnot ovat molemmat leikkaavia paikkatieto-ohjelmatyökaluja. Niiden erona toimii se, että Clip-toimintoa käyttäessä syntyy karttataso, joka säilyttää vain lähtölayerin attribuuttitiedot, kun Intersect-leikkaus sisältää molempien tai useampien lähtölayereiden attribuuttitietoja.
Teimme näistä edellämainittujen kaupunginosien maankäytöstä myös pylväsdiagrammit, missä näkyy tarkemmin prosentuaalisesti se, kuinka maankäyttömuodot jakaantuvat ko. alueilla. Prosenttiosuudet ovat pyöristettyjä tasaluvuiksi isoimman desimaalin mukaan.
Kuva 5. Kumpulan, Toukolan ja Käpylän maankäyttötavat prosenttiosuuksina Excel-pylväsdiagrammissa.