Lähivuosille voisi povata jonkinlaista Pikku prinssi -boomia. Tämä johtuu siitä, että kirjailija Antoine de Saint-Exupéry kuoli vuonna 1944. Tekijänoikeuksien suoja aika ulottuu 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen.
Aino Ackté Kuvaaja tuntematon [Public domain], lähde: Wikimedia Commons
- Oopperatähti Aino Ackté
- Tulenkatajiinkin kuulunut runoilija Katri Vala
- Lukuisia näytelmiä ja historiallisia romaaneita kirjoittanut Lauri Haarla
- Presidentti P.E. Svinhufvud
- Laajasti luonnosta ja luonnonsuojeslusta kirjoittanut Rolf Palmgren
- Suomenruotsalainen kirjailija Melita Tång
- Samuli Paulaharjun digitoitua tuotantoa onkin jo joitakin vuosia ollut julki SKS:n erityisluvalla.
Jo aikaisemmin vapautuneita
Mainostan vielä kaunokirjallisuuden puolelta Tatu Vaaskiveä jonka tuotanto on julkaistu e-kirjoina yleisten kirjastojen digitoitujen aineistojen kokoelmassa
Edith Södegranin, Minna Canthin, Henry Parlandin, Volter Kilven, Aleksis Kiven, Eino Leinon, Maiju Lassilan ja monen muun tuotannosta voi nauttia Doriassa julkaistuina digitointeina.
Mitä iloa?
Kulttuuridatan hyödyntämisessä ollaan vasta alkumetreillä. Kirjastojen ja kirjakaupan näkökulmasta ensimmäinen ja ilmeisin käyttötapa tekijänoikeuksista vapaalle tuotannolle on vain yksinkertaisesti digitoida teoksia ja julkaista niitä kaikkien vapaasti käytettäväksi ja jatkohyödynnettäväksi.
Kirjastahan voisi hyödyntää vain osankin. Paljon onkin esimerkiksi digitoiduista kirjoista irroitettu kuvia ja julkaistu niitä erikseen.
Odottelen innolla ja kauhulla myös suomalaisesta klassikkokirjallisuudesta tuotettuja mash-up romaaneja. Itselleni esimerkiksi Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit oli viihdyttävämpi kuin Jane Austenin alkuperäinen. Kuka miksaisi pari vampyyria Putkinotkoon tai keksisi jotain hauskaa Alastalon salissa sanataiteelle?