Marraskuun Tutkijan aamukahvit: henkilökuvassa Pekka Tarkela

Kansalliskirjaston Tutkijan aamukahvit on puolen tunnin mittainen vapaamuotoinen tilaisuus, joka tänä syksynä järjestetään neljänä marraskuisena aamuna kirjaston Agricola-salissa klo 9.30-10.00. Tässä juttusarjassa esitellään neljä tutkijaa, joiden tutkimuksista tilaisuuksissa kuullaan. Esittelyt perustuvat haastatteluihin.

Aamukahvien tarkoituksena on esitellä kirjaston Eteläsalin 20 tutkijapaikalla työskentelevien tutkimuksia niin toisilleen, kirjaston henkilökunnalle kuin kaikille kiinnostuneillekin. Samalla se tarjoaa tilaisuuden keskusteluun muun muassa tutkimuksen teon prosessista sekä kirjastosta tutkimuksen teon ympäristönä ja tukijana. Rotundan kahvila palvelee tilaisuuden ajan.

Pekka Tarkela tutkii tiedon omistajuutta juridiikan näkökulmasta

Juristi (OTK) Pekka Tarkela on työskennellyt Kansalliskirjaston tutkijapaikalla vuoden 2016 syksystä lähtien. Hän tekee oikeustieteellistä väitöskirjaa Helsingin yliopistossa. Tutkimuksen aihe on ”Tiedosta ja sen omistamisesta. Tutkimus varallisuusarvoisen tiedon asemasta varallisuusoikeuden järjestelmässä”. Ennen vuonna 2015 aloittamiaan jatko-opintoja Tarkela on toiminut lakimiehenä ja asianajajana 25 vuotta. Työskennellessään teknologia- ja sopimusjuristina hän havaitsi, miten perinteisten omistamisen muotojen, kuten maanomistuksen lisäksi digitaalinen data alkoi saada varallisuuseränä kiinteää muotoa. Datan omistajuuteen liittyvät kysymykset nousivat yhä useammin eteen. Juridisesta näkökulmasta data-aineistojen omistajuuteen on tämänhetkisen lainsäädännön avulla kuitenkin vaikea päästä käsiksi.

Tarkelaa alkoi kiinnostaa, mitä oikein on tapahtumassa. Kuinka digitaalinen data ymmärretään tietohallinnossa? Miten perinteinen käsitys datasta, informaatiosta ja tiedosta muuttuu, ja miten tätä muutosta voisi juridiikan näkökulmasta hallita? Pitäisikö digitaalista dataa voida käyttää kuten muutakin omaisuutta? Vakuutena, tai omaisuuseränä yrityksen taseessa? Miten dataa voisi periä tai lahjoittaa, tai mitä tapahtuu datalle yrityksen lopettaessa toimintansa? Näin idea väitöstutkimuksesta ja sen kysymyksenasettelusta alkoi muotoutua.

Voiko tietoa tai dataa omistaa?

Pekka Tarkela korostaa, että datan käsitettä on hyvin hankala määritellä tyhjentävästi. Siksi sen käyttö onkin kirjavaa. Hän lähestyy dataa raaka-ainetasoisena resurssina, jota jalostamalla syntyy informaation ja tiedon ohella myös datan käsittelyn prosesseja. Nämä prosessit ovat Tarkelan tutkimuksen keskiössä. Data ja datamassat eivät siis ole valmiita tuotteita, toisin kuin vaikkapa kirja, johon voidaan soveltaa tekijänoikeuslainsäädäntöä.

Tässä yhteydessä Tarkela tuo myös esiin maallikolle tutuimman dataan liittyvän kysymyksen, henkilötiedot. Niihin liittyvät kysymykset ovat kuitenkin vain yksi suppea osa koko datan kenttää, hän kuvaa. Suurempi kysymys hänen tutkimuksensa kannalta on niin kutsuttu anonyymidata: suuret massat digitaalisesti järjestettyä informaatioraaka-ainetta, joka ei sisällä näitä paljon keskustelua herättäviä henkilötietoja lainkaan.

Datamassojen käsittely on jo monen organisaation perustoimintaa, ja data voi muodostaa tosiasiassa suuren osan yrityksen varallisuudesta, toteaa Tarkela. Näin herää omistajuuden ohella kysymys niistä toimintatavoista, joita tietohallinto ja anonyymia datamassaa tuottavat kaupalliset toimijat, raaka-ainemassaa käsittelevä datateollisuus, datamassoihin soveltavat. Nämä toimintatavat hyödyntävät ohjelmistoja ja algoritmeja, jotka kaupallisessa yritysmaailmassa kuuluvat liikesalaisuuksien piiriin. Datan käsittelyn prosessit eivät tältä osin ole kansalaisille läpinäkyviä, toisin kuin tietohuollon perinteisten toimijoiden, kuten kirjastojen ja arkistojen dataprosessit. Tarkela sanoo tämän läpinäkyvyyden puutteen olevan ristiriidassa datan koko ajan kasvavan yhteiskunnallisen merkityksen kanssa.

Kirjastot dataprosessien kärjessä?

Pekka Tarkela työskenteli 1990-luvulla tekijänoikeuslainsäädännön parissa opetusministeriössä, jossa hänelle tulivat tutuiksi myös kirjasto- ja arkistoalan tekijänoikeudet omine erityispiirteineen. Kansalliskirjaston näkökulmasta Tarkelan tutkimuksen merkitys avautuukin tätä kautta. Pitkän tradition datakentän toimijana kirjaston vahvuus on sen ylläpitämien dataprosessien läpinäkyvyydessä, toteaa tutkija. Hän toivoo kirjastojen myös jatkossa olevan datankäsittelyprosessien tunnustettuja toimijoita, joiden ominaislaatu ja merkitys näkyvät myös tulevassa dataa koskevassa lainsäädännössä.

Mitä tämä tarkoittaa? Oli kysymys sitten digitaalisesta big datasta tai perinteisistä painetuista ja muista analogisista lähteistä, kokoelmia järjestetään ja tulkitaan aina jostakin kontekstista käsin. ”Kirjastolaitoksen konteksti on kulttuurinen. Siksi esimerkiksi Kansalliskirjaston datastrategiaa ei tule puristaa samaan muottiin alustataloudessa toimivien kansainvälisten jättiyritysten datastrategioiden kanssa”, Tarkela toteaa ja jatkaa: ”Julkisten tietohallinnon toimijoiden dataprosessit ovat kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta ehdottoman tärkeitä. Niitä tulisi voida puolustaa ja kehittää niiden omista kulttuurisista lähtökohdista käsin. Lainsäädännön tulisi nykyistä paremmin tunnistaa myös tällaiset datan käyttötavat ja tukea niitä. Tämä on vähintään yhtä tärkeä tehtävä oikeustieteelle kuin sen selvittely, voiko data olla vaikkapa yrityskiinnityksen kohteena. Muussa tapauksessa on vaarana, että kirjastojen ja koko julkisen tietohuollon datakäytäntöjä arvioidaan yksityisen ja kaupallisen maailman mittapuilla, mikä ei olisi yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.”

Ovatko lakimme datayhteensopivia, ja mitä siitä?

Tarkelan tutkimuksen lähtöoletus on, että lainsäädäntö ei tällä hetkellä ole datayhteensopivaa. Tämän miettiminen on vienyt työn painopistettä oikeusteorian ja yhteiskuntafilosofian suuntaan. Käytännön juridiset kysymykset ovat saaneet väistyä teorian tieltä ehkä enemmänkin kuin alun perin oli tarkoitus. Tutkimuksen tavoitteena on olla puheenvuoro siitä, miten tietovarannon tuottamisessa ja käsittelyssä tapahtuvia muutoksia tulisi ymmärtää ja hallita juridiikan näkökulmasta. ”Oikeusjärjestelmän tehtävä on toimia systeeminä, jolla on riittävä käsitteistö ja ohjattavuus. Tällä hetkellä erityisesti digitaalista dataa koskevat säännökset kuitenkin ovat juridiikan kentässä hajallaan ja sirpaloituneita”, Tarkela summaa.

Pekka Tarkela kertoo tutkimuksestaan ensi tiistaina 6.11. otsikolla “Datasta ja datan omistusoikeudesta”. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!

https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/tapahtumat/tutkijan-aamukahvit-marraskuussa

Uusi vuosi, uutta dataa

Wikipedian luokka Vuonna 1946 kuolleet tarjoaa pitkän listan eri alojen vaikuttajista joiden tekijänoikeudet ovat juuri vapautuneet. He siis kuolivat 70 vuotta sitten.

Nopeasti silmään osuu kaksi upeaa suomalaista kuvataiteilijaa Rudolf Koivu (1890-1946) ja Helene Schjerfbeck (1862-1946). Näemmekö suuren postikorttien ja julisteiden tulvan lähitulvaisuudessa?

Rudolf Koivun kuvitusta H.C. Andersenin satuun Lumikuningatar.

Rudolf Koivun kuvitusta H.C. Andersenin satuun Lumikuningatar.

Helene Schjerfbeck, Katkennut kieli. Kuvalähde: Kirjapainotaito : graafillinen aikakauslehti no 12, 1925

Helene Schjerfbeck, Katkennut kieli. Kuvalähde: Kirjapainotaito : graafillinen aikakauslehti no 12, 1925

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muita vuodenvaihteessa vapaan käytön piiriin siirtyneitä löytyy kansallisbibliografiasta mm. kaikenlaiseen ehtinyt taiteilija, kielitieteilijä jne. Sigurd Wettenhovi-Aspa. 1920-luvulla hän vastusti paatoksella ja liköörireseptein kieltolakia:

Kieltolaki on isku vasten kasvoja, ei yksin mieskohtaiseen vapauteen nähden, vaan myöskin kaikkea vapautta vastaan yleensä — itsensävoittamisen, itsekasvatuksen ja itsekunnioituksen vapautta vastaan!

Kuinka me voisimme kunnioittaa itseämme, jos kuulumme sellaiseen kansaan, jota pidetään niin holhouksen alaisena, että sen katsotaan tarvitsevan päällensä kieltolain häpeällinen pakkopaita voidaksensa olla juomatta itseänsä kuoliaaksi?

Kirjasta: Nauloja kieltolain ruumisarkkuun sekä reseptikokoelma kotimaisten viinien ja liköörien valmistamista varten. Wettenhovi-Aspa, Sigurd. Sana 1920.

1930-luvulla Wettenhovi-Aspa puolestaan todisteli kielitieteellisesti, että Suomi ja suomenkieli on kaiken sivistyksen alku. Alla haetaan yhtäläisyyksiä suomalaisten ornamenttien ja egyptiläisten hieroglyfien välillä.

suomi vs. egypti

Suomen kultainen kirja : II, Kalevala ja Egypti. Wettenhovi-Aspa, Sigurd. Suomalainen Kirjakauppa, jakaja 1935.

Avoimen piiriin siirtyneet

Hyvää uutta vuotta! Kulttuuridatan käyttäjä seuraa vuoden vaihteessa sitäkin, millaisia aineistoja vapautuu 70 vuoden suoja-ajasta: avoimen datan piiriin ovat nyt siirtyneet vuonna 1945 kuolleet tekijät. Wikipediassa on tarjolla laaja luettelo 1945 kuolleista. Kansallisbibliografiasta niitä myös haimme ja tunnetuimpia lienevät:

  • Anne Frank
  • runoilija Kaarlo Sarkia
  • kuvataiteilija Venny Soldan-Brofedlt
  • Kirjailija Ain’Elisabeth Pennanen
  • säveltäjä Väinö Raitio
  • Lastenkirjailija Waldemar Karhumäki
  • Poliitikko Rudolf Holsti
  • Poliitikko Niilo Liakka.

Sarkian teoksia Kansalliskirjastolla onkin jo ”digitointiputkessa” joten niitä saadaan jossain vaiheessa Klassikkokirjastoon. Raition sävellyskäsikirjoituksia löytyy jo myös digitaalisessa muodossa ja tulemme niitäkin vuoden mittaan julkaisemaan Doriassa niiltä osin kuin sanoittajien tekijänoikeus ei sitä estä.

Lähde: Soldan-Brofeldt, Venny ; Aho, Juhani: Finsk bilderbok för barn och ungdom: Helsingfors : Hagelstam, 1894

Lähde: Soldan-Brofeldt, Venny ; Aho, Juhani: Finsk bilderbok för barn och ungdom: Helsingfors : Hagelstam, 1894

Vapaata riistaa?

Lähivuosille voisi povata jonkinlaista Pikku prinssi -boomia. Tämä johtuu siitä, että kirjailija Antoine de Saint-Exupéry kuoli vuonna 1944. Tekijänoikeuksien suoja aika ulottuu 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen.

Aino Ackté Kuvaaja tuntematon [Public domain], lähde: Wikimedia Commons

Vuonna 2015, siis tämän vuoden alusta vapautui tekijänoikeudesta siis 1944 kuolleet tekijät. Kansallisbibliografiasta heitä löytyy mm. seuraavat nimet:

  • Oopperatähti Aino Ackté
  • Tulenkatajiinkin kuulunut runoilija Katri Vala
  • Lukuisia näytelmiä ja historiallisia romaaneita kirjoittanut Lauri Haarla
  • Presidentti P.E. Svinhufvud
  • Laajasti luonnosta ja luonnonsuojeslusta kirjoittanut Rolf Palmgren
  • Suomenruotsalainen kirjailija Melita Tång
  • Samuli Paulaharjun digitoitua tuotantoa onkin jo joitakin vuosia ollut julki SKS:n erityisluvalla.

Jo aikaisemmin vapautuneita

Mainostan vielä kaunokirjallisuuden puolelta Tatu Vaaskiveä jonka tuotanto on julkaistu e-kirjoina yleisten kirjastojen digitoitujen aineistojen kokoelmassa

Edith Södegranin, Minna Canthin, Henry Parlandin, Volter Kilven, Aleksis Kiven, Eino Leinon, Maiju Lassilan ja monen muun tuotannosta voi nauttia Doriassa julkaistuina digitointeina.

Mitä iloa?

Kulttuuridatan hyödyntämisessä ollaan vasta alkumetreillä. Kirjastojen ja kirjakaupan näkökulmasta ensimmäinen ja ilmeisin käyttötapa tekijänoikeuksista vapaalle tuotannolle on vain yksinkertaisesti digitoida teoksia ja julkaista niitä kaikkien vapaasti käytettäväksi ja jatkohyödynnettäväksi.

Kirjastahan voisi hyödyntää vain osankin. Paljon onkin esimerkiksi digitoiduista kirjoista irroitettu kuvia ja julkaistu niitä erikseen.

Odottelen innolla ja kauhulla myös suomalaisesta klassikkokirjallisuudesta tuotettuja mash-up romaaneja. Itselleni esimerkiksi Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit oli viihdyttävämpi kuin Jane Austenin alkuperäinen. Kuka miksaisi pari vampyyria Putkinotkoon tai keksisi jotain hauskaa Alastalon salissa sanataiteelle?