Digitoitua joulumieltä

Pikku Simon seikkailut jouluiltanaKirjan vuosi 2015 lähenee päätöstään. Monestakohan lahjapaketista kuoriutuu tänäkin jouluna kirja? Kansalliskirjaston kokoelmista digitoidut kirjat johdattavat kuusijuhlan kunniaksi entisajan joulutunnelmaan.

Kotimaisen kirjallisuuden 1800- ja 1900-luvun klassikoissa joulunviettoon kuuluvat monet nykyajasta tutut elementit joululahjoja kantavasta partasuisesta hahmosta herkkuja notkuvaan joulupöytään. Kotimaiseen joulunviettoon voi tutustua myös Fennica-tietokannassa, josta löytyy lähes 300 viitettä asiasanalla joulu.

Resuiset joulu-ukot

Arvid Järnefeltin (1861–1932) näytelmässä Pikku Simon seikkailut joulu-iltana (1900) joulu-ukko kiertää ympäri maata jakamassa joululahjoja. Ruotsalaisen Viktor Rydbergin (1828-1895) kertomukseen perustuvassa näytelmässä joulu-ukko ei ole pyylevä punanuttuinen rusoposki, vaan vuorenkuninkaan hovissa majaileva menninkäinen, ”jolla on karvaiset vaatteet, kasvot rypyssä, harmaa tukka, tötteröhattu, ja piippu hampaissa.” Joulu-ukko ei myöskään ole ainoa laatuaan. ”Meitä on tuhansia tämmöisiä äijiä tänä iltana kiertämässä. Minun osalleni tuli tämä maakunta”, ukko valistaa asiasta tietämätöntä.

EläimiäJoululahjoja ja pula-aikaa

Charles Dickensin (1812–1870) kuuluisan joulukertomuksen tavoin moniin kotimaisiin jouluaiheisiin kertomuksiin kuuluu moraalinen opetus. Joululahjat jäävät saamatta, jos lapsi ei ole kiltti, nöyrä ja hyväsydäminen. Juhani Ahon (1861– 1921) novellissa ”Haltijan joululahja”, joka on ilmestynyt kokoelmassa Eläimiä (1911), Pikku-Heikki kohtaa mäenlaskun lomassa haltian, joka patistaa poikaa olemaan piiskaamatta vanhaa hevostaan joululahjojen menetyksen uhalla. Kertomus opastaa, että eläimetkin ovat joulurauhansa ansainneet.

Joululahjojen jakaminen on esillä myös ensimmäisen suomeksi kirjoittaneen naiskirjailijan Theodolinda Hahnssonin (1838–1919) kertomuksessa Joululahjat (1891), jossa tutustutaan porvarisperheen joulunviettoon. Kertomus on julkaistu myös kokoelmassa Syksyn karisteita (1911), jonka Hahnsson (omaa sukua Limón) on kirjoittanut Yrjö-Koskisen nimellä. Tarinassa materiaa tärkeämmäksi nousevat aineettomat lahjat – perhe ja yhdessäolo. ”Joulukuusi levitti herttaista valoansa yksinkertaisen maapappilan saliin. Iso-äiti istui teepöydän ääressä, Olli oli itse tuonut pikku Mannen hänen syliinsä ja Anni oli asettanut jakkaran iso-äidin jalkojen alle, jotta hän istuisi oikein mukavasti. Sitten juotiin teetä. Kun ensi kuppi oli juotu, rupesi joululahjoja tulemaan joka ovesta ja pikku Mannelle kaikkein enimmän.”

Syksyn karisteitaMyös pula-aikojen puute ja niukkuus ovat läsnä kotimaisen kirjallisuuden joulukuvauksissa. Ahon Tyven meri -kokoelmassa (1912) ilmestyneessä novellissa vieraillaan joulunvietossa talonpojan tuvassa (”Joulu-ilta talonpojan tuvassa”). Huolimatta rajallisista puitteistaan joulu on talonpoikaisperheessäkin tärkeä juhla. Myös talonpoika arvostaa joulusaunaa: ”Tuodaan sana, että kylpy odottaa. Avojaloin ja vähissä vaatteissa juosta kimmasevat sinne nuoret miehet pihan poikki, vanhemmat heittävät työturkin hartioilleen ja pistävät virsut jalkoihinsa. Jakun herroja ajaa porokellossa maantietä myöten, kuuluu pienestä mustasta huoneesta kiihkeä sähinä ja vitsojen hutkina, nousee valkonen höyry sekä ovesta että ikkunasta ja hajahtaa nenään koivumetsälle lemahtava löyly.”

Aholle joulu ei ole pelkkää valkohohteista satumaata, sillä hän myös kritisoi joulussa piilevää ulkokultaisuutta samaisessa kokoelmassa julkaistussa kirjoituksessaan (”Joulumietteitä”): ”Mutta kun kynttilät ovat sammuneet ja pienet menneet levolle näkemään unia uusista jouluista, jolloin nyt käteen puristettu puuhevonen on seisova satuloituna orhina rappujen edessä, jäävät vanhat vielä hetkeksi valvomaan ja näkevät sammutetun kuusen seisomassa lattialla kuin kummastellen, mitä varten oli se ilo, jota eilen sen ympärillä pidettiin.”

Elämän auetessaLapsuuden joulujen lumovoima

Joulunaika näyttäytyy hiljentymisen aikana, johon liittyy jotain lähes taianomaista. Tämä tunnelma välittyy Saima Harmajan (1913–1937) Elämän auetessa -nimellä postuumisti julkaistuista päiväkirjoista (1939), joissa koululaistyttö Saima kuvailee joulunviettoa 1920-luvulla: ”Nyt on jo jouluilta. Ihmeellinen, pyhä ilta. Tuuhea joulukuusi on paikallaan salissa. Kruunun kynttilät loistavat, ja kuusi on täynnä välkettä. Huoneet hämärtyvät, varjot himmenevät, kaikki on tyyntä ja rauhallista ja kodikasta. Ilmassa väreilee uusi tuntu, taivaallinen sointu.”

Jouluun yhdistyy vahvasti lapsuuden viattomuus, josta uneksii Eino Leino (1878–1926) runoelmassaan Kivesjärveläiset (1898): ”On mulla yksi ajatus, on ollut lapsest’ asti. Joulun tahdoin tehdä ma. Se elon tieni rasti. / Joulun. Suomalaisen Joulun. Kera kulkusien, kera kuusten, kynttiläin ja tähtein tuikkivien.” Leinon tavoin monen muun suomalaisen jouluun kuuluvat niin kuuset, kynttilät ja kulkuset kuin toiveikkuuskin. Joulunvietossa on mahdollista hiljentyä ja kääntää ajatukset kohti alkavaa uutta vuotta.

kv_rgb

Elävien valokuvien näytännöistä kotikatsomoon: elokuvat pienpainatteissa

Elokuva aiheena tuottaa mainosmateriaalia ja julkaisuja talletettavaksi Kansalliskirjaston kansalliskokoelman pienpainatekokoelmaan riippumatta julkaisujen kaupallisuudesta. Kansalliskokoelmaan talletettavia aineistoja ovat vapaakappaleet julkaisuista, jotka kulttuuriaineistolain mukaan on tehty tai lokalisoitu Suomen markkinoita varten. Eniten aineistoja on tullut ja tulee vieläkin kirjapainoilta, mutta luovutusvelvollisia ovat myös julkaisijat jos aineiston painatuspaikka on ulkomailla. Pienpainatekokoelma karttuu satunnaisesti myös lahjoituksilla.
IMG_1224

Joulukiireitä Viipurissa (1920- tai 1930-luvulta), mainos

Suomessa kattavin ja isoin kokoelma elokuva-aiheista aineistoa on luonnollisesti Kansallisella audiovisuaalisella instituutilla (KAVI), joka on kerännyt kokoelmansa luovutuksilla ja omilla hankinnoilla. Pieni osa KAVI:n aineistosta on Kansalliskirjastolta siirrettyjä vapaakappaleita: 1980-luvulla Kansalliskirjaston vastaanottamat videokasetilla julkaistut kuvaohjelmatallenteet on siirretty KAVI:n haltuun. Vuodesta 1984 lähtien vapaakappaleet Suomessa julkaistavista kuvaohjelmatallenteista ovat menneet suoraan KAVI:lle.

Erotuksena Kansalliskirjaston ja KAVI:n kokoelmien välillä on kokoelmien keräysperiaatteissa: elokuva-arkisto suomalaiseen elokuvaan erikoistuneena ”laitoksena” kerää materiaalia pääosin kotimaisista elokuvista sekä muusta tärkeäksi koskemistaan aiheista, Kansalliskirjasto taas tallettaa kansalliskokoelmaan kotimaista julkaisutoimintaa. Toiminta siis saattaa mennä jonkin verran limittäin, mutta Kansalliskirjastolla saattaa olla aineistoa jota elokuva-arkisto ei ole pystynyt keräämään. Toisin päin elokuva-arkistolla on paljon elokuvaan liittyvää materiaalia joka ei kuulu Kansalliskirjaston tallettamaan kokoelmaan. Lisäksi vielä Kansallisarkistolla on elokuva-aiheista aineistoa, esimerkiksi Jyväskylässä sijainneen elokuvateatteri Opiksi ja Huviksi Oy:n näytösesitteitä.
IMG_1215

Muurahaispolku (1970), juliste

Uusi pienpainatteisiin saapuva aineisto lajitellaan aiheen ja julkaisijan mukaan pääryhmiin ja siitä eteenpäin pienempiin kategorioihin. Elokuva-aihe sijaitsee pienpainatteiden pääryhmässä X, eli kulttuuriala-ryhmän sisällä. Kaikkien pääryhmien ja alaryhmien sisältä löytyy aina omana osanaan yhdistyksiä ja tapahtumia kaupallisten toimijoiden lisäksi, elokuvan sisällä on ainakin elokuvatapahtumia, elokuvayhdistyksiä, elokuvavuokraajia ja –lainaajia, elokuvakerhoja, elokuvien levittäjiä sekä julkaisijoita.

Kokoelman järjestäminen ei silti ole täysin eksaktia tiedettä, tietyn yksittäisen julkaisun etsiminen kokoelmasta voi kestää hivenen aikaa jos sijoituspaikka voi olla useassa eri pääryhmässä (koska aineistot sijoitetaan paitsi aiheen, myös julkaisijan mukaan) tai eri kokoisessa kotelossa. Tutkijan ei kuitenkaan tarvitse vaivata tällä päätänsä, kokoelman henkilökunta on vuosia aineistojen parissa ahertaneita käveleviä tietopankkeja jotka muistavat poikkeuksien poikkeukset.

Kokoelmasta etsitään tutkijan tarkasteltavaksi tapauksesta riippuen joko yksittäisiä julkaisuja tai laajempia kokonaisuuksia, kotilainaan kansalliskokoelman materiaaleja ei luonnollisestikaan saa. Varhaisimpien painatteiden haurauden takia digitointi olisi ajankohtaista, toivottavasti aineisto pääsee Kansalliskirjaston digitointikeskuksen skannerin alle jo lähivuosina.

Tähtien sota -elokuvan kutsulippu vuodelta 1977

Tähtien sota -elokuvan ennakkonäytöksen kutsuvieraslippu vuodelta 1977 (sisäkuva esillä Instagramissa)

Kaikki kuvat saa isommaksi klikkaamalla!

Julisteita, mainoksia ja elokuvaesitteitä:
Julisteet lienevät elokuvista tunnetuin aineistotyyppi, niitä Kansalliskirjastolla on sen verran mitä kirjapainot ovat vapaakappalelähetyksissä vuosien mittaan lähettäneet. Pienpainatekokoelmassa on julisteilta näyttäviä, pienehkön koon perusteella kokoelmaan valittuja elokuvamainoksia, kun taas selvästi isommat elokuvajulisteet on sijoitettu kansalliskokoelman julistekokoelman puolelle. Määrällisesti eniten elokuvamainoksissa on 1920-luvulta 1930-luvun alkuun tehtyjä elokuvateatterien painattamia suikalemaisia esitteitä yksittäisten näytösten sisällöstä.

Lisäksi jonkin verran on saatu myös esitevihkosia, vanhin kokoelmassa oleva vihkonen on vuodelta 1901. Näitä esitteitä on oletettavasti myyty katsojille, välillä mukana on ollut myös esityksen soitto-ohjelma. Nykyisin uusien elokuvien mainoksia tuntuu tulevan satunnaisesti, enimmäkseen kotimaisista elokuvista.

esitteitä/esitevihkosia:

IMG_1326

Elokuvateattereiden ohjelmaesitteitä 1940-luvulla

 

seinälle kiinnitettäviä julisteita/mainoksia:

 

Elokuvateatterien esitteet ja soitto-ohjelmat:
Luksustason elokuvapalatseissa saattoi olla 1900-luvun ensimmäisen puoliskon aikana oma orkesteri ja oma kapellimestari, joka oli valinnut elokuviin sopivimmat klassiset teokset. Ilman ääntä esitetyt elokuvat eivät siis olleet mykkiä, ei edes maaseudulla jonne kiertävät elokuvateatterit veivät näytöksiä. Kansalliskirjaston kokoelmissa on tyhjiä pohjia kiertueiden käyttämistä elokuvamainoksista, joissa usein on mainittu hanuristi tai jopa viulisti näytösten säestäjänä.

Muut elokuvien ja näytösten mainokset:
Lisäksi satunnaisista yksittäisistä elokuvista on myös omia pieniä mainosjulisteita. Filmikatsauksista joita oli etenkin toisen maailmansodan aikaan, on kokoelmassa tallessa mainoksia UFA:n (Universum Film AG) filmikatsauksista ja muutaman suomalaisten filmiyhtiöiden esityssarjoista.

 

Elokuvateattereiden yhteismainoksia:
Helsingin kaupungissa olleiden elokuvateattereiden yhteismainoksista Kansalliskirjastolla on nippu vuosien 1939-1941 isoja seinämainoksia sekä muutama uudempi 1960-luvulta. Yksittäisten elokuvateattereiden pienempiä viikkomainoksia on myös jonkin verran.

IMG_1020

Helsingin elokuvateattereiden ohjelmisto n:o 48 vuonna 1939 (26.11.1939).

 

Elokuvakerhojen painotuotteita:
Elokuvateattereiden lisäksi elokuvia esittivät erilaiset elokuvakerhot, joilla saattoi olla yhtä hienot julisteet, mainokset ja kerhokortit kuin kaupallisilla toimijoilla. Myös kerhojen itse tekemistä elokuvista on talletettu muutama juliste/mainos.

 

Elokuvien levittäjien katalogit ja mainospainatteet:
Elokuvien levittäjistä materiaalia on useilta isoilta levitysyhtiöiltä, sekä eri maiden suurlähetystöiltä jotka vuokrasivat tai lainasivat filmejä erilaisille ryhmille ja yhdistyksille.  Levittäjiltä on Kansalliskirjastolle arkistoitu myös kutsukortteja, joulukortteja ja muuta mainosaineistoa.

 

Elokuva-alan ammattilaiset esittein:
Elokuvan ammatillisen puolen yhdistyksiltä ja liitoilta on tallessa kirjapainoissa teetettyjä asiakirja-aineistoa,  lupakirjoja, säädöksiä, osakekirjoja ja satunnaisesti muuta mitä toiminnassa on tarvinnut painattaa. Elokuvateattereita esitteleviä vihkosia ja avajaisohjelmia on myös säilynyt.

 

Elokuvakaluston mainokset:
Kokoelmassa on myös elokuvakaluston esitteitä, etenkin suomalaisilta levittäjiltä jotka myös maahantoivat elokuvaprojektoreita. Näiden lisäksi yksittäisten projektorivalmistajien, myös aikansa kotiteattereihin tarkoitettujen laitteiden esitteitä on sijoitettu tähän ryhmään.

Elokuvakoneiden mainoksia

Erilaisten elokuvakoneiden mainoksia: rainaheitin, 8mm ja 16mm projektorit.

IMG_1088

Adams Filmi Oy:n edustaman Bauer-filmiprojektorin esite.

 

Video- ja muut kotivideojulkaisut:
Aikojen saatossa myös videoaikakausi ja uudempi DVD-julkaisujen aika on talletettu pienpainatteisiin. Paitsi mainoksia videojulkaisijoilta, valmistajilta ja videovuokraamoilta, kokoelmassa on myös videokasettien kansipapereita 1980-luvun alusta 1990-luvun puolelle.

IMG_1235

Videovuokraamoiden asiakaskortteja ja mainoksia

 

Elokuvatapahtumat ja -festivaalit:
Lisäksi elokuvatapahtumista on kokoelmassa oma osionsa, sisältäen elokuva-alan omat ammatilliset tapahtumat ja tietenkin elokuvafestivaalit. Arkistoitavaksi käyvät niin pienet esitelippuset kuin paksut festivaalikatalogit.

IMG_0962

Night Gallery -elokuvatapahtuman (1993) haitariesite

IMG_1114

Night Visions -festivaalin esite (1998)

Kansalliskirjastoon tulevan aineiston määrä on varmasti vähentynyt viime vuosina, mutta edelleenkin tapahtumat ja järjestöt tuottavat painettuja esitteitä ja muuta materiaalia myös painettuna – vaikka painokone olisikin kodin lasertulostin. Nämäkin pienet julkaisut sopivat ja kuuluvat kansalliskokoelmaan, toivommekin saavamme lahjoituksia erityisesti muualla kuin kirjapainoissa painetuista esitteistä ja julkaisuista. Painotekniikan muutoksista huolimatta Kansalliskirjasto pyrkii jatkossakin keräämään kattavasti kotimaista julkaisutoimintaa tulevien sukupolvien ihasteltavaksi.

Lisätietoja kokoelmasta: kk-pienpainatteet@helsinki.fi

Kirjaston johtamista, tieteellistä ja yhteiskunnallista vaikuttamista: ylikirjastonhoitajien Georg Schaumanin ja Lauri Tudeerin yksityisarkistot

Oskar E. Tudeerin sopimusasiakirja

Oskar E. Tudeerin sopimusasiakirja

Kansalliskirjaston (Helsingin yliopiston kirjasto 31.7.2006 asti) käsikirjoituskokoelmat koostuvat noin kolmesta hyllykilometristä yksityis-, yhteisö- ja virka-arkistomateriaalia kuin myös käsikirjoituskokoelmia.

Käsikirjoituksien merkitys koettiin erittäin suureksi vielä 1960-luvulla, jolloin kirjastossamme toimi käsikirjoitusosasto yhdenvertaisena kotimaisen ja ulkomaisen osaston rinnalla. Vielä 1940-luvun lopulla käsikirjoitusten ja vanhojen käsialojen tuntemus oli yhtenä kriteerinä kirjastopätevyyksiä määriteltäessä ja oli hyvin yleistä, että yliopistollisia opinnäytteitä varten kierrettiin mm. opiskeluaikana ja lomilla tutustumassa asiakirjoihin niin Pohjoismaiden kuin laajemminkin Euroopan arkistoissa ja museoissa.

Myös Georg Schaumanin ja Lauri Tudeerin arkistoissa näkyvät tutkimukset Kungliga biblioteketissa ja Upsala universitetsbibliotekissa, jotka olivat Saksan arkistojen ja kirjastojen ohella Suomesta katsoen luontevia tutkimuksien historiallisia lähtökohtia. Antiikin tutkijoilla, kuten Tudeerilla, korostuvat tietysti myös Iso-Britannian, Italian ja Kreikan arkistolähteiden merkitykset.

 

Arkistot avaavat kokonaiskuvan ihmisestä

Itse pidän kartunnan runsauden ja monipuolisuuden vuoksi käsikirjoitusten kulta-aikana kirjastossamme säilytettävän materiaalin osalta noin sadan vuoden jaksoa alkaen 1800-luvun puolivälistä. Tähän ajanjaksoon sisältyy myös ylikirjastonhoitajiemme Georg Carl August Schaumanin (1870-1930, ylikirjastonhoitajana 1918-1930) ja Lauri Oskar Theodor Tudeerin (1884-1955, ylikirjastonhoitajana 1930-1954) arkistoaineisto.

O.E.Tudeerin kirjalaskuja

Kirjalaskuja 1870-1880-luvuilta

Usein arkistoihin tutustumaton kuvittelee, että kyseessä on vain ”paperinmakuista” penkomista, mutta läheskään aina niin ei ole, ei välttämättä edes fyysisen materiaalin suhteen: aineiston joukossa on myös esimerkiksi pieniä esineitä ja kuivattuja kasveja. Ylikirjastonhoitajiemme arkistot avaavat arkistonmuodostajiensa työtehtävien ohella ovet myös suvun historiaan, kulttuurilliseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kuin tieteelliseen tutkimukseenkin. Varsinkin kirjastomme viime vuosisadan alun johtajat olivat hyvin laaja-alaisia vaikuttajia myös oman talonsa ulkopuolella, kuten myös muu henkilökunta.

 

Georg Schauman – valtiollista päätöksentekoa

Georg Schauman toimi koko kirjastouransa Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kirjastossa / Helsingin yliopiston kirjastossa. Hän oli jo opiskeluaikanaan Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kirjastossa vt. amanuenssina ja opintojen edistyessä amanuenssina (1893-1914) ja saatuaan väitöskirjansa (Studier i frihetstidens nationalekonomiska litteratur, 1910) ja muutaman muun julkaisun valmiiksi kirjastonhoitajana (1914-1918). Kirjaston johtajana ja ylikirjastonhoitajana G. Schauman oli vuodesta 1918 alkaen kuolemaansa asti.

Berndt Otto Schaumanin nimittämiskirja Pyhän Annan ritarikuntaan

Berndt Otto Schaumanin nimittämiskirja Pyhän Annan ritarikuntaan

Kirjastouransa lisäksi Georg Schauman vaikutti vahvasti politiikassa. Säätyvaltiopäiville hän osallistui 1897-1906 ja Suomen itsenäistymisen jälkeen hänet valittiin eduskuntaan v. 1919. Schauman oli kannattanut, toisin kuin pääosin hänen puolueensa RKP, valtiomuotokiistassa tasavaltaa vuonna 1918; asia mistä hän kirjoitti vuonna 1924 kirjankin (Kampen om statsskicket i Finland).

Eduskunnassa hän toimi mm. tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja (1921-1922 ja 1927-1928) sekä ulkoasiainvaliokunnan johdossa (1928-1930) saaden näkyvän asemansa ja äidinkielensä johdosta ajan hengen mukaisesti poliittisia vihamiehiä suomalaisista fasismin kannattajista.

Georg Schaumanin oma arkistoaineisto ei ole suuri, lähinnä kirjeenvaihtoa sekä ”manifest” eli kopiomuistiinpano vuodelta 1905 asioista, jotka johtivat suurlakkoon. Mielenkiintoiseksi Schaumanin arkiston tekee se, että kyseessä on laajahko sukuarkisto alkaen kamarineuvos Carl Schaumanista (1778-1852), edeten Hufvudstadsbladetin perustajan August Schaumanin kautta ja päätyen lopulta eduskunnan ylikirjastonhoitaja, professori Henrik Schaumaniin (1916-1996).

Asiakirja-aineisto kattaa lähes kahdensadan vuoden ajan.

 

Lauri Tudeer – tiedettä ja kulttuuria

Professori ja kreikkalaisen filologian dosentti Lauri Tudeer kulki kreikan kielen ja kirjallisuuden tutkijan, isänsä Oskar Emil Tudeerin jalanjälkiä opinnoissaan ja julkaisuissaan antiikin tutkimuksessa:

  • Die Tetradrachmenprägung von Syrakus in der Periode der signierenden Künstler (väitöskirja 1912)
  • Demosthenes (1919)
  • The Epistles of Phalaris (1931) ym. ym.

Näistä kaikista mainituista julkaisuista ja monista muista tässä mainitsemattomista löytyy arkistosta aineistoa siitä työmäärästä ja intensiteetistä, mitä tutkimus on vaatinut.

Lauri O. Th. Tudeerin matkustusasiakirja vuodelta 1929

Lauri O. Th. Tudeerin matkustusasiakirja vuodelta 1929

Samanaikaisesti, kun Tudeer teki tutkimuksiaan mm. Valtioneuvoston opetusministeriön myöntämien matka-apurahojen varassa, hänellä oli virka Helsingin yliopiston kirjastossa ja lisäksi erilaisia luottamustehtäviä, kuten hyvin aktiivinen toiminta Kansainliiton Suomen osaston (Société Finlandaise Pro Iure Nationum) sihteerinä 1920-1930-luvuilla. Tästä toiminnasta on säilynyt materiaalia useampia arkistokoteloita.

Kansallisteatterin toiminnasta on arkistossa jonkin verran papereita L. Tudeerin johtokunnan jäsenyyden takia. Myös hänen isänsä O. E. Tudeerin jäljiltä on Kansallisteatterin aineistoa: mm. Ida Aalberg-Uexkullin kanssa tehtyjen sopimuksien luonnoksia, tietoa Eino Leinolle maksetuista näytelmien esittämiskorvauksista jne.

Erilainen yhdistystoiminta tuntui olevan lähellä L. Tudeerin sydäntä. Luonnollisena virkaankin liittyvänä toimintana voi pitää toimimista erilaisissa suomalaisissa ja pohjoismaisissa kirjastoalan yhdistyksissä, mutta huomionarvoista on aktiivisuus mm. erilaisissa muissa tieteellisissä ja kulttuuriseuroissa, joista löytyy arkistosta materiaalia:

Lauri O. Th. Tudeerin almanakkoja

Lauri O. Th. Tudeerin almanakkoja

  • Euramerika-yhdistys
  • Fennonia-yhdistys
  • Ranskalais-englantilainen klubi Helsingissä
  • Suomalainen tiedeakatemia
  • Suomalais-englantilainen yhdistys
  • Suomen humanistinen liitto
  • Suomen tieteellisten seurain valtuuskunta
  • Suomi-Ranska -yhdistys
  • Union Académique Internationale jne. jne.

Ajan hengen mukana toiminnassa oli myös suojeluskunta-aate, jonka perintönä aineistossa on Helsingin suojeluskunnan, akateemisen suojeluskunnan ja akateemisen pataljoonan päiväkäskyjä, tiedonantoja ja määräyksiä. Akateeminen pataljoona koostui suurelta osin Helsingin yliopiston professoreista ja opettajista.

Käsikirjoituskokoelmissa säilytettävä aineisto on tilattavissa tutkimuskäyttöön yksilöidysti kirjaston erikoislukusaliin sijoitettujen arkistoluetteloiden avulla.

500 omakustannetta

Omakustanne on itse kirjoitettu ja kustannettu kirja. Omakustanteen kustantajana voi olla mikä tahansa yhteisö, joka on vastuussa kirjan sisällöstä ja julkaisemisesta. Tällöin kirja  liittyy läheisesti sen toimintaan.

Vahva ote kv_rgbhistoriaan

Tämän yhteenvedon pohjana olevan viidensadan vuosina 2014-2015 ilmestyneen omakustanteen otos tukee hyvin sitä mielikuvaa, joka itsekustannetuista kirjoista yleensä on: ne tosiaan ovat paljolti runoja, sukututkimusta ja erilaisia historia-aiheita. Listaus 10 suosituimmasta aiheesta näyttää tällaiselta:

  • kaunokirjallisuus 87 julkaisua (runot 48, romaanit ja novellit 29, lastenkirjat 10)
  • henkilöhistoriat: 52
  • paikallishistoriat: 48
  • sukututkimus: 38
  • sota ja maanpuolustus: 17 (reserviläishistoriikit, muistelmat sota-ajasta)
  • sarjakuvat: 11
  • liikunta ja urheilu: 10 (urheiluseurojen historiikit)
  • keittokirjat: 10
  • valokuvaus: 7 (kuvakerrontaa, jossa maisema- ja luontovalokuvat hallitsevat)
  • musiikki: 7 (pääasiassa laulukuorojen historiikit)

Seuraavat neljä suosituinta sisältöaihetta esiintyvät kukin viidessä omakustanteessa: arkkitehtuuri, metsästys ja metsänhoito, pankkikonttorien sekä eri yhteisöjen toimintaa käsittelevät aiheet. Myös näissä historiallinen näkökulma hallitsee, toimintaa tarkastellaan menneestä käsin. Metsään liittyvissä julkaisuissa ovat esillä metsästysseurat, eränkäytiin ja metsänhoitoon liittyvät muistot. Loput parisataa julkaisua käsittelevätkin yksittäistapauksina elämää laidasta laitaan: arkeologiaa, dogmatiikkaa, fysiikkaa, sisustusta, Pohjois-Amerikkaa, tietotekniikkaa, työelämän suhteita LVI-tekniikkaa, elektroniikkaa … Mukaan mahtuu myös pari väitöskirjaa.

Tilasto ei poikkea koko Suomea koskevan kustannustoiminnan kärkiaiheista. Viime vuonna, kuten jo pitkään, on kaunokirjallisuus ollut julkaisutilastoissa ylivoimaisesti suosituinta, samoin kuin historia-aiheet ovat olleet kakkosena.

kv_fi_rgb

Henkilöhistoriat ja paikallishistoriat itä-länsi-akselilla

Jos Suomen jakaa karkeasti kahtia  pohjoisesta etelään, niin julkaisemisen painopiste on selkeästi läntisellä puoliskolla. Lännessä asuvilla tuntuu olevan huomattavasti enemmän  tarvetta palauttaa mieliin Karjalan kannaksen kotikylä, oma syntymäseutu tai nykyinen kotipaikka. Vajaat 2/3 paikallishistorioista on kirjoitettu Suomen läntisellä puolella.

Henkilöhistoriat kertovat joko kirjoittajan omasta elämästä tai sukulaisista tai joistakin itselle merkityksellisistä henkilöistä. Jako näiden kahden kertomustyypin välillä menee lähes tasan, omasta elämästä kerrotaan lähes yhtä usein kuin jonkin toisen elämästä. Kun julkaisutoimintaa katsoo itä-länsi-akselilla, painopiste on vahvasti lännessä. Henkilöhistorioita julkaistaan lännessä lähes kolme kertaa enemmän kuin idässä. – Sama koskee myös kaunokirjallisuutta.

Viidestä sadasta kirjasta 229 on yhden ihmisen omakustanteita, lopuista 271 vastaavat yhteisöt.

Osa omakustanteista julkaistaan ainoastaan verkossa, osa sekä painettuna että verkkojulkaisuna. Nykyään omakustanteiden jäljittäminen ja tilastoiminen ei ole yksinkertaista, sillä kustantajan status saattaa olla vaikeasti määriteltävissä. Myös kaupallinen toimija voi julkaista kirjan omissa nimissään vaikka kirjoittaja vastaa sisällöstä ja kustannuksista. Hienoa nykyän on se, että oman kirjan julkisuuteen saattaminen on entistä vaivattomampaa eikä edes kovin kallista, ja nettimarkkinointi edesauttaa levikkiä.

Aineiston tarkastelusta

  • julkaisut on poimittu ISBN-keskuksessa annetun tunnuksen mukaan, jossa numerosarja -952-93- kertoo, että kyseessä on yksittäinen julkaisu eikä osa laajempaa kustannustoimintaa
  • julkaisujen sisältö on määritelty kuvailutiedoissa olevan ensimmäisen UDK-luokan mukaan
  • julkaisut on kuviteltu Suomen kartalle kustannuspaikan postinumeron mukaan

 

 

 

Viinanpolttoa ja sananvapautta 1700-luvulla

Calonius – Naumannin kokoelma Kansalliskirjastossa

 

Kansalliskirjaston kirjaluoliin kätkeytyy useita vähemmän tunnettuja alakokoelmia. Yksi tällainen on Calonius-Naumannin kokoelma, joka sisältää 1600- ja 1700-lukujen asetuksia, virallisjulkaisuja ja poliittisia pienpainatteita. Kokoelman ja sen kaksiosaisen nimen takana on kirjastonhoitaja Arne Jörgensen (1883-1941), joka yhdisti 1930-luvulla lähes sata vuotta aikaisemmin kirjastolle lunastetun Matthias Caloniuksen kirjaston asetuskokoelman ja 1880-luvulla Ruotsista ostetun oikeusneuvos Christian Naumannin (1810-1888) keräämän vastaavanlaisen kokoelman.

Matthias Calonius (1738-1817) on oikeushistorian näkyvimpiä hahmoja Suomessa; Turun akatemian oikeustieteen professori ja myöhemmin prokuraattori eli Suomen oikeuslaitoksen ylin valvoja autonomian ajan alussa 1809-1816. Calonius keräsi Suomen oloissa merkittävän kirjaston, yli kolme tuhatta nidettä, jonka valtio lunasti hänen kuoltuaan. Jörgensen eriytti siitä jo Caloniuksen omiksi niteiksi sidottamat asetukset ja yhdisti siihen Ruotsista ostetun Christian Naumannin asetus- ja pienpainatekokoelman. Julkaisut on sidottu aikajärjestyksessä 290 niteeksi . Kokoelma sisältää noin 25 000 nimekettä Ruotsin kuninkaallisia asetuksia, julistuksia, valtiopäiväjulkaisuja ja poliittisia pienpainatteita.

Kyseessä on rikas lähdekokoelma 1700-luvun poliittiseen historiaan ja taloushistoriaan,  eikä pelkästään virallisjulkaisujen, vaan myös erilaisten epävirallisten pienpainatteiden kautta. Valtiopäivien merkityksen kasvu vapauden eli säätyvallan ajalla 1719-1772, samoinkuin vuoden 1766 edistyksellinen painovapauslaki,  edistivät julkista keskustelua valtakunnan asioista, mikä näkyi myös pamfletteina ja lentolehtisinä yms.

Vaikka kokoelma on toistaiseksi luetteloitu vain hyvin pieneltä osin Helka-tietokantaan Arne Jörgensenin v.1936 julkaiseman luettelon avulla se avautuu tutkijalle melko vaivattomasti. Luettelo on nyt digitoitu ja siitä voidaan tehdä sanahakuja tekstintunnistustekniikkaa (OCR) hyväksikäyttäen.

pic_2015-11-19_102144_RPainovapauslain ympärillä käyty keskustelu tuotti runsaasti pienpainatteita ja pamfletteja: aiheeseen liittyvät julkaisut ja niiden sijaintitiedot löytyvät sanahaulla ’tryck-/’frihet’: esim. [Anders Nordencratzin] Bewis, At Frihet och Skrifter är obillig, strafbar och skadelik för det Allmänna och Sambhällens fredlighet. Stockholm 1767. Nimekkeen perään merkityn sijaintipaikan [Cal.-Naum] B 9:8. avulla niteen voi tilata erikoislukusaliin perinteistä punaista tilauskaavaketta käyttäen.

Toinen samoin pitkäaikainen keskustelunaihe oli viinanpoltto. 1700-luvun alussa yleistynyt paloviinan poltto oli täysin vapaata aina vuoteen 1731, jolloin sitä alettiin verottaa. Vuonna 1771 kotipoltto ja myynti lopulta kiellettiin. Aihetta käsitteleviin julkaisuihin pääsee käsiksi tekemällä sanahaun ’brännvin’. Näin löytyy mm. Kort Samtal Emellan Bönderne Håkan och Jan, Angående Brännewins-Bränningen Och Dyra Tiden, vuodelta 1757. (Cal.-Naum. B 75:14).

pic_2015-11-19_101958_R

Arne Jörgensen, Calonius-Naumannska samlingen i Helsingfors universitetsbibliotek : redogörelse för samlingen även som katalog över en del av densamma. Helsingfors universitetsbiblioteks skrifter 17. Helsingfors 1936.

Linkki Doria julkaisualustalta löytyvään luetteloon.

http://urn.fi/URN:NBN:fi-fd2014-00006061

 

Kirjallisuutta:

Danielson-Kalmari, J. K., Kirjasto-oloja 1820-luvulla. 1.Mattias Caloniuksen kirjasto. – Historiallinen aikakauskirja 1916, s. 49-58.