Tieteen yleistajuistamista – tähtitieteilijä Tapio Markkasen elämäntyön kirjallinen jäämistö

Kansalliskirjasto sai tänä vuonna lahjoituksena professori, tähtitieteen dosentti Tapio Markkasen arkiston. Tapio Markkanen (28.1.1942-28.8.2017) tunnettiin mm. tähtitieteen opettajana ja tutkijana sekä yleisesti tieteen historioitsijana ja yleistajuistajana, erityisesti eksaktien tieteiden parissa.

Arkistoaineisto syventää kuvaa Markkasen elämäntyön laajuudesta. Jo arkiston biografiaosuudesta havaitsee Markkasen moninaisen toiminnan tieteen hyväksi niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Hän oli mm. perustamassa Metsähovin observatoriota 1970-luvun alussa ja tiedekeskus Heurekaa 1980-luvulla sekä toimi pääsihteerinä Suomen yliopistojen rehtorien neuvostossa (nykyisin UNIFI) kuin myös jäsenenä ja viimeisimmän kautensa (2011-2014) puheenjohtajana Suomen Unesco-toimikunnassa.

Markkasen julkaisutuotanto oli erittäin laajaa niin tähtitieteen kuin tieteenhistoriankin saralla. Hän kirjoitti Helsingin sanomiin tähtitieteen palstaa, julkaisi suurelle yleisölle yleisaikakauslehdissä artikkeleita, sai tieteellisissä julkaisuissa tutkimustuloksiaan esille. Yhdeksi viimeisimmäksi suurtyökseen häneltä jäi yhdessä professori Raimo Lehden kanssa kirjoittama laajin tähänastinen tähtitieteen historia Suomen autonomien kaudelta: ”History of Astronomy in Finland 1828-1918”. Sitä kuvataan arvosteluissa mm. seuraavasti:

”Teos on näkemykseltään ja laaja-alaisuudessaan sellainen, että se ansaitsisi tulla tutuksi myös muiden alojen kuin tähtitieteen tutkijoille samoin kuin Suomen kulttuurihistoriasta kiinnostuneelle laajemmallekin lukijapiirille… Lehden ja Markkasen teos on ensimmäinen laaja vieraskielinen esitys Suomen tähtitieteen historiasta ja samalla perusteellisempi kuin edeltäjänsä.”
Tähtitieteen professori Kalevi Mattila / Tieteessä tapahtuu 3/2011

 

”This book is highly recommended as a concise overview of the important astronomical contributions made by Finland.”
Professor Hilmar W. Duerbeck, Centre for Astronomy, James Cook University / Journal of Astronomical History and Heritage, vol. 14 (2011)

Muutamaa vuotta myöhemmin julkaisutuotanto täydentyi teoksella ”Suomen tähtitieteen historia”.

Tähtitieteen ja tieteenhistorian painomuotoisen jakamisen lisäksi Tapio Markkanen teki näytelmiä, radio- ja tv-ohjelmia sekä piti tähtitieteen luentoja jokaisessa Suomen yliopistossa, jossa tähtitiedettä opetetaan. Hänellä oli näkökulmissaan kaukokatseisuutta, kuten jo vuoden 1988 radioesitelmä Puheenvuoroja-sarjassa osoittaa. Aiheena oli ”Säilyttääkö ihminen inhimillisyytensä avaruutta valloittaessaan?”. Myös Rakennustaiteen museossa vuonna 1994 pidetty luento ”Minkälaiseen maailmankaikkeuteen ihminen mahtuu?” saattoi kuvastaa samaa jonkinasteista mietintää ihmiskunnan luonteesta.

Nuorison kasvatus oli lähellä Markkasen sydäntä. Hän kirjoitti mm. käsikirjoitusta lastenkirjaan ”Tähtitorni”, luennoi varhaiskasvatuspäivillä (”Miksi jouluksi ei kylvetä pääsiäisruohoa?”, ”Miksi pohjoinen on pohjoisessa?”) ja kesälukioseurassa sekä kirjoitti yleistajuisia artikkeleita.

Ei olekaan yllätys, että Tapio Markkaselle hänen pitkäaikaisen tieteellisen ja laaja-alaisen pedagogisen työn takia esitettiin professorin arvonimeä kaikkien Suomen yliopistojen yhteisestä hakemuksesta. Tämän lisäksi Markkanen on saanut niin tiedonjulkaistamis- kuin tietokirjapalkintoja ja onpa hänen mukaansa nimetty kaksi hänen vuonna 1978 löytämäänsä galaksiakin.

Monelle kirjastolaisellemme Markkanen oli tullut vuosikymmenten aikana tutuksi niin ahkerana kokoelmiemme käyttäjänä kuin asiantuntijana lukuisten näyttelyjemme järjestämisessä. Voi aivan hyvin sanoa, että moni näyttelyistämme ei olisi ollut esitetyn kaltainen ilman Tapio Markkasen ansiokasta, arkisto- ja kirjastolähteisiin perustuvaa työpanosta.

Arkisto sisältää biographica-osuuden lisäksi vähäisessä määrin kirjeenvaihtoa, mutta sitäkin enemmän julkaisutuotantoon liittyvää aineistoa: käsikirjoituksia, muistiinpanoja, painatteita, lehtileikkeitä. Koko aineiston laajuus on 36 koteloa. Aineistosta on laadittu luettelo ja se on tilattavissa käyttöön kirjaston erikoislukusaliin.

”Ellei maailmankuvaa ole, on mahdotonta tehdä valintoja – sen enempää olennaisia kuin moraalisia. Ei tiedä mikä suunta näyttää ylöspäin, ei tiedä onko tulossa vai menossa, eikä tiedä montako papua tekee yhteensä viisi.”
Salman Rushdie, Maa hänen jalkojensa alla, 1999

Erik XIV:n rälssikirjeestä presidentin rouva Ellen Svinhufvudin allekirjoittamaan työtodistukseen

Helsingin yliopiston kirjaston (nyk. Kansalliskirjasto) käsikirjoituskokoelmiin kerättiin 1960-1980-luvuilla ns. biographica-kokoelmaa. Kokoelmaan päätyi asiakirjoja niin lahjoituksina, ostoina kuin siirtoinakin kirjaston muista kokoelmista ja yhteisenä nimittäjänä kokoelmalle tuntui olleen ainoastaan se, että loogisen kokonaisuuden muodostavien asiakirjojen vähäisyyden takia niistä ei kannattanut perustaa erillisiä arkistoja.

Erik XIV:n rälssikirje Jacob Hindersson Hästeskolle

Kokoelman vanhinta päätä edustaa kuningas Erik XIV:n rälssikirje Jacob Hindersson Hästeskolle. Alkuperäinen asiakirja on vuodelta 1561, mutta kokoelmassa oleva, todistajien allekirjoittama, kopio on 1800-luvun käsialaa ja tehty todennäköisesti 1850- tai 1860-luvulla.

Alkuperäisaineistoa toki löytyy 1700-luvulta alkaen, kuten panimonomistaja Swen Swensson Roosin lesken Elisabeth Rosina Höijerin muistelma ”Sidsta äreminne upprest vid framledne Herr Sven Roos Quarlemnade änka Elisabeth Rosina Höijer 1756” tai Seilin hospitaalin esimiehen Erik Litanderin (1704-1772) omaelämäkerta ”Kort Lefvernes Beskrifning” vuodelta 1769. Viimeksi mainittu teos on myös julkaistu Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja Jorma Vallinkosken toimesta Genoksessa vuonna 1961.

1700-luvun aineistossa on mm. hovioikeuksien pöytäkirjaotteita ja kuninkaan virkamääräyksiä, yksittäisiä muistiinpanoja kuin myös asiakirjafragmentteja, kuten irtonainen kirjan kansi, jossa on henkilötietoja armovuodensaarnaajana toimineesta Johan Brungströmistä. Mielenkiintoiseksi kyseiset merkinnät tekee niiden alku ”Natus anno 1753”, vaikka Helsingin yliopiston matrikkelitietojen mukaan Brungström syntyi 24.6.1754.

LTT Immanuel Ilmonille myönnetty matkustusasiakirja vuodelta 1830

Siirryttäessä 1800-luvulle arkistomateriaalin määrä kasvaa: todistuksia ja kirjeitä on enemmän, mutta myös muita asiakirjoja löytyy. Joukkoon kuuluu mm. rusthollari Mikolan 15.1.1856 tekemä sopimus (Soldate Kontrakt) Johan Isaac Rimmellin asettamisesta sotaväen palvelukseen ja pataljoonan saarnaajan C. F. Stoikuksen allekirjoittama erotodistus tarkka-ampuja W. Waktille (1820-1859) tämän sairaanloisuuden takia vuonna 1859. Kyseisen asiakirjan alareunaan on pastori Carl Aspegren merkinnyt 10.1.1860 tiedon Waktin menehtymisestä ja hautajaisista.

Kustaa IV Adolfin kutsukirje hovioikeudenneuvos Fredric Jusléenille 21.4.1803

Kokoelmassa on koulu- ja opiskelutodistuksia mm. Pietarista ja Helsingistä kuin myös Keski-Euroopasta 1880-luvulta alkaen. Kirjailija Georg (Yrjö) Weilinin, joka tunnettiin kirjailijanimillä Yrjö Veijola ja Juho Aura, kustannussopimukset Arvi A. Kariston (25.8.1921) ja Otavan Alvar Renqvistin (5.2.1924) kanssa löytyvät niin ikään kokoelmasta.

Vaikka kokoelman aineisto onkin ”miesvaltainen”, siihen kuuluu myös naisten jälkeensä jättämiä papereita. Mm. Elin ”Ella” Leontine Wendeliniltä (1877-1947) on pietarilaisia koulutodistuksia, Georgina Uschakoffilta on koulutodistuksia Helsingistä (Deutsche Töchterschule) ja Sophie Östermanilta kirje Christine Marie Östermanille 2.5.1813. Sofia Wilhelmina Hellsteniltä (s. 1825) ja Johanna Christina Gustafsdottirilta (s. 1843) on jäänyt talteen ”lukuseteli” (Läse-Sedel) todistukseksi osoitetusta lukutaidosta ja Alina Frasalta vuoden 1853 almanakka käsintehdyin merkinnöin.

Presidentin rouva Ellen Svinhufvudin myöntämä työtodistus keittäjä Fanny Jokiselle

Uudempaa aineistoa kokoelmassa edustaa mm. kodinhoitajana toimineen Aino Johanna Gustafssonin (o.s. Jokinen, 1891-1977) jäämistö: kinkeritodistus 1901-1907, todistukset Keuruun kansakoulusta 1903-1904, rippitodistus 1906, lukuisat työtodistukset (1909-1954), tulokirjat (1928-1969) sekä Elannon säästökassan säästökirja (1923-1969) ja Helsingin säästöpankin vastakirja (1914-1962). Taloudenhoitaja, tarjoilija ja keittäjä Fanny Maria Jokiselta (1881-1968) on jäänyt talteen mm. luettelo työpaikoista sekä presidentin rouvan Ellen Svinhufvudin allekirjoittama työtodistus.

Monet tähän mielenkiintoiseen kokoelmaan kuuluvat asiakirjat ovat olleet tähän päivään asti tutkijoiden ulottumattomissa luettelon puuttumisen takia. Järjestettynäkin siitä oli ollut vain osa. Nyt tilanne on korjaantunut ja kokoelman luettelo on tutkijoiden käytettävissä kirjastomme erikoislukusalissa, johon itse kokoelmakin on tilattavissa.

Käsikirjoituskokoelmien kätköistä: saarnoja 1800-luvulta

Porissa v. 1852 pidetty saarna.

Porissa v. 1852 pidetty saarna.

Kansalliskirjaston käsikirjoitusarkistoihin ja –kokoelmiin on useamman sadan vuoden ajan kertynyt enemmän tai vähemmän yliopistoon, tieteeseen ja taiteeseen liittyvää aineistoa, mutta myös muuta. Varsinkin teologinen aineisto on kokoelmissamme hyvin edustettuna, sillä onhan teologia ollut vuosisatojen ajan niin yliopistossamme yleisesti kuin myös kirjastossamme erittäin merkittävä tieteenala.

Joidenkin arkistojen ja kokoelmien järjestäminen on saattanut joutua odottamaan kirjastomme kätköissä pitkäänkin ja yhtenä tällaisena on vast’ikään luetteloitu vuonna 1925 virkaansa nimitetyn Pertunmaan ensimmäisen kirkkoherran Aarne Israel Kallialan (1895-1953) hallussa ollut saarnakokoelma: 1800-luvun saarnoja Hämeestä, Pirkanmaalta, Satakunnasta ja erityisesti Varsinais-Suomesta.

"Minulla oli paljo surua sydämesäni; mutta sinun lohdutuxes ilahutti minun sieluni" (Kustavi 1850)

“Minulla oli paljo surua sydämesäni; mutta sinun lohdutuxes ilahutti minun sieluni” (Kustavi 1850)

Saarnojen kirjoittajista ei ole varmuutta, mutta kokoelma antaa asiasta kiinnostuneelle hyvän kuvan siitä, mitä aiheita papit pitivät esillä vuotuisiin kirkkopyhiin liittyen alkaen adventista, siirtyen pääsiäiseen ja Pyhän kolminaisuuden päivään ja päättäen kirkkovuoden lopulta Tuomiosunnuntain eli Kristuksen kuninkuuden sunnuntain saarnaan. Vuotuisten kirkkopyhien saarnojen lisäksi joukossa on myös muiden kirkollisten toimitusten saarnoja, kuten esimerkiksi ruumis- ja konfirmaatiosaarnat.

Saarnat kattavat lähes sadan vuoden ajan (1804-1890) suurimman osan saarnoista ajoittuen kuitenkin parinkymmenen vuoden ajanjaksolle 1840-luvun lopulta 1860-luvulle.

Noin puolet kokoelmassa olevista saarnoista on pidetty Kustavissa ja Uudessakaupungissa, mutta myös esimerkiksi Lopella, Paattisissa ja Porissa on pidetty useampia saarnoja. Asiakirjoissa olevista merkinnöistä on huomattavissa se, että pappi on saattanut hyödyntää vanhoja saarnoja siirtyessään paikkakunnalta toiselle: sama saarna on voitu pitää eri vuosina 3-4 kertaa eri puolilla Suomea ja joissain tapauksissa myös samalla paikkakunnalla eri vuosina.

Saarnakokoelma on tutkijoiden tilattavissa Kansalliskirjaston erikoislukusaliin ja arkistoluettelo löytyy Doriasta: https://www.doria.fi/handle/10024/120756.

Kirjaston johtamista, tieteellistä ja yhteiskunnallista vaikuttamista: ylikirjastonhoitajien Georg Schaumanin ja Lauri Tudeerin yksityisarkistot

Oskar E. Tudeerin sopimusasiakirja

Oskar E. Tudeerin sopimusasiakirja

Kansalliskirjaston (Helsingin yliopiston kirjasto 31.7.2006 asti) käsikirjoituskokoelmat koostuvat noin kolmesta hyllykilometristä yksityis-, yhteisö- ja virka-arkistomateriaalia kuin myös käsikirjoituskokoelmia.

Käsikirjoituksien merkitys koettiin erittäin suureksi vielä 1960-luvulla, jolloin kirjastossamme toimi käsikirjoitusosasto yhdenvertaisena kotimaisen ja ulkomaisen osaston rinnalla. Vielä 1940-luvun lopulla käsikirjoitusten ja vanhojen käsialojen tuntemus oli yhtenä kriteerinä kirjastopätevyyksiä määriteltäessä ja oli hyvin yleistä, että yliopistollisia opinnäytteitä varten kierrettiin mm. opiskeluaikana ja lomilla tutustumassa asiakirjoihin niin Pohjoismaiden kuin laajemminkin Euroopan arkistoissa ja museoissa.

Myös Georg Schaumanin ja Lauri Tudeerin arkistoissa näkyvät tutkimukset Kungliga biblioteketissa ja Upsala universitetsbibliotekissa, jotka olivat Saksan arkistojen ja kirjastojen ohella Suomesta katsoen luontevia tutkimuksien historiallisia lähtökohtia. Antiikin tutkijoilla, kuten Tudeerilla, korostuvat tietysti myös Iso-Britannian, Italian ja Kreikan arkistolähteiden merkitykset.

 

Arkistot avaavat kokonaiskuvan ihmisestä

Itse pidän kartunnan runsauden ja monipuolisuuden vuoksi käsikirjoitusten kulta-aikana kirjastossamme säilytettävän materiaalin osalta noin sadan vuoden jaksoa alkaen 1800-luvun puolivälistä. Tähän ajanjaksoon sisältyy myös ylikirjastonhoitajiemme Georg Carl August Schaumanin (1870-1930, ylikirjastonhoitajana 1918-1930) ja Lauri Oskar Theodor Tudeerin (1884-1955, ylikirjastonhoitajana 1930-1954) arkistoaineisto.

O.E.Tudeerin kirjalaskuja

Kirjalaskuja 1870-1880-luvuilta

Usein arkistoihin tutustumaton kuvittelee, että kyseessä on vain ”paperinmakuista” penkomista, mutta läheskään aina niin ei ole, ei välttämättä edes fyysisen materiaalin suhteen: aineiston joukossa on myös esimerkiksi pieniä esineitä ja kuivattuja kasveja. Ylikirjastonhoitajiemme arkistot avaavat arkistonmuodostajiensa työtehtävien ohella ovet myös suvun historiaan, kulttuurilliseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kuin tieteelliseen tutkimukseenkin. Varsinkin kirjastomme viime vuosisadan alun johtajat olivat hyvin laaja-alaisia vaikuttajia myös oman talonsa ulkopuolella, kuten myös muu henkilökunta.

 

Georg Schauman – valtiollista päätöksentekoa

Georg Schauman toimi koko kirjastouransa Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kirjastossa / Helsingin yliopiston kirjastossa. Hän oli jo opiskeluaikanaan Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kirjastossa vt. amanuenssina ja opintojen edistyessä amanuenssina (1893-1914) ja saatuaan väitöskirjansa (Studier i frihetstidens nationalekonomiska litteratur, 1910) ja muutaman muun julkaisun valmiiksi kirjastonhoitajana (1914-1918). Kirjaston johtajana ja ylikirjastonhoitajana G. Schauman oli vuodesta 1918 alkaen kuolemaansa asti.

Berndt Otto Schaumanin nimittämiskirja Pyhän Annan ritarikuntaan

Berndt Otto Schaumanin nimittämiskirja Pyhän Annan ritarikuntaan

Kirjastouransa lisäksi Georg Schauman vaikutti vahvasti politiikassa. Säätyvaltiopäiville hän osallistui 1897-1906 ja Suomen itsenäistymisen jälkeen hänet valittiin eduskuntaan v. 1919. Schauman oli kannattanut, toisin kuin pääosin hänen puolueensa RKP, valtiomuotokiistassa tasavaltaa vuonna 1918; asia mistä hän kirjoitti vuonna 1924 kirjankin (Kampen om statsskicket i Finland).

Eduskunnassa hän toimi mm. tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja (1921-1922 ja 1927-1928) sekä ulkoasiainvaliokunnan johdossa (1928-1930) saaden näkyvän asemansa ja äidinkielensä johdosta ajan hengen mukaisesti poliittisia vihamiehiä suomalaisista fasismin kannattajista.

Georg Schaumanin oma arkistoaineisto ei ole suuri, lähinnä kirjeenvaihtoa sekä ”manifest” eli kopiomuistiinpano vuodelta 1905 asioista, jotka johtivat suurlakkoon. Mielenkiintoiseksi Schaumanin arkiston tekee se, että kyseessä on laajahko sukuarkisto alkaen kamarineuvos Carl Schaumanista (1778-1852), edeten Hufvudstadsbladetin perustajan August Schaumanin kautta ja päätyen lopulta eduskunnan ylikirjastonhoitaja, professori Henrik Schaumaniin (1916-1996).

Asiakirja-aineisto kattaa lähes kahdensadan vuoden ajan.

 

Lauri Tudeer – tiedettä ja kulttuuria

Professori ja kreikkalaisen filologian dosentti Lauri Tudeer kulki kreikan kielen ja kirjallisuuden tutkijan, isänsä Oskar Emil Tudeerin jalanjälkiä opinnoissaan ja julkaisuissaan antiikin tutkimuksessa:

  • Die Tetradrachmenprägung von Syrakus in der Periode der signierenden Künstler (väitöskirja 1912)
  • Demosthenes (1919)
  • The Epistles of Phalaris (1931) ym. ym.

Näistä kaikista mainituista julkaisuista ja monista muista tässä mainitsemattomista löytyy arkistosta aineistoa siitä työmäärästä ja intensiteetistä, mitä tutkimus on vaatinut.

Lauri O. Th. Tudeerin matkustusasiakirja vuodelta 1929

Lauri O. Th. Tudeerin matkustusasiakirja vuodelta 1929

Samanaikaisesti, kun Tudeer teki tutkimuksiaan mm. Valtioneuvoston opetusministeriön myöntämien matka-apurahojen varassa, hänellä oli virka Helsingin yliopiston kirjastossa ja lisäksi erilaisia luottamustehtäviä, kuten hyvin aktiivinen toiminta Kansainliiton Suomen osaston (Société Finlandaise Pro Iure Nationum) sihteerinä 1920-1930-luvuilla. Tästä toiminnasta on säilynyt materiaalia useampia arkistokoteloita.

Kansallisteatterin toiminnasta on arkistossa jonkin verran papereita L. Tudeerin johtokunnan jäsenyyden takia. Myös hänen isänsä O. E. Tudeerin jäljiltä on Kansallisteatterin aineistoa: mm. Ida Aalberg-Uexkullin kanssa tehtyjen sopimuksien luonnoksia, tietoa Eino Leinolle maksetuista näytelmien esittämiskorvauksista jne.

Erilainen yhdistystoiminta tuntui olevan lähellä L. Tudeerin sydäntä. Luonnollisena virkaankin liittyvänä toimintana voi pitää toimimista erilaisissa suomalaisissa ja pohjoismaisissa kirjastoalan yhdistyksissä, mutta huomionarvoista on aktiivisuus mm. erilaisissa muissa tieteellisissä ja kulttuuriseuroissa, joista löytyy arkistosta materiaalia:

Lauri O. Th. Tudeerin almanakkoja

Lauri O. Th. Tudeerin almanakkoja

  • Euramerika-yhdistys
  • Fennonia-yhdistys
  • Ranskalais-englantilainen klubi Helsingissä
  • Suomalainen tiedeakatemia
  • Suomalais-englantilainen yhdistys
  • Suomen humanistinen liitto
  • Suomen tieteellisten seurain valtuuskunta
  • Suomi-Ranska -yhdistys
  • Union Académique Internationale jne. jne.

Ajan hengen mukana toiminnassa oli myös suojeluskunta-aate, jonka perintönä aineistossa on Helsingin suojeluskunnan, akateemisen suojeluskunnan ja akateemisen pataljoonan päiväkäskyjä, tiedonantoja ja määräyksiä. Akateeminen pataljoona koostui suurelta osin Helsingin yliopiston professoreista ja opettajista.

Käsikirjoituskokoelmissa säilytettävä aineisto on tilattavissa tutkimuskäyttöön yksilöidysti kirjaston erikoislukusaliin sijoitettujen arkistoluetteloiden avulla.