Röntgensäteillä, infrapunalla ja ultravioletilla tuhat vuotta vanhan käsikirjoituksen kimppuun

Tacuini_selys

Kirjan selästä pilkistää salaperäinen fragmentti. Sen sisälle on sidottu vuonna 1531 Strasbourgissa painettu Tacuini Sanitatis (Helsinki, Kansalliskirjasto, H. MD.54. I.7).

Kansalliskirjastossa on satoja 1400-1600-luvuilla painettuja kirjoja, joiden sidoksessa on käytetty keskiaikaisten käsikirjoitusten osia. Joukossa on huomattavan vanhoja fragmentteja, kuten saimme huomata lokakuussa 2015.

Valitsimme kollegani Mika Hakkaraisen kanssa konservointiin meneviä niteitä 1500-luvun kirjojen kokoelmasta. Silmiimme osui selkä, josta pisti esiin keskiaikainen pergamenttivahvike. Se näytti vanhalta, mutta miten vanhalta? Ja mistä tekstistä mahtoi olla kyse?

Selkä_vain fragu

Karolingista minuskelia Tacuini Sanitatis -teoksen selkämyksestä. Mutta mikä on tarkka ajoitus?

Painetun kirjan nimiösivulla on yleensä kerrottu painovuosi, mutta keskiaikaisessa käsikirjoituksessa lukee ani harvoin milloin se kopioitiin. Sidosfragmentista tällaista tietoa oli turha edes etsiä, ja parhaan vihjeen sen iästä antoi kirjoitustyyli. Näin, että fragmentin kirjaimisto edustaa niin kutsuttua karolingista minuskelia, joka kehitettiin 800-luvulla. Se levisi koko Euroopaan ja pysyi melko  muuttumattomana vuoden 1100 vaiheille.

Kyseessä ei vaikuttanut olevan karolingisen minuskelin aivan varhaisin muoto, ja arvelin, että käsikirjoitus on laadittu joskus vuosien 900–1100 välillä. Se voisi olla suurin piirtein saman ikäinen kuin kirjaston vanhin ajoitettu keskiaikaisen kirjan kappale, pergamenttifragmenttikokoelmassa säilytettävä Luukkaan evankeliumin kaksoislehti, joka kopioitiin Saksan länsiosissa 1000-luvun alkupuolella. Koska sidoksen sisältä oli näkyvissä vain vähän kirjoitusta, ajoittaminen ei ollut helppoa, enkä onnistunut heti tunnistamaan, mistä tekstistä oli kyse. Niin panin sen syrjään.

Pia Klaavu valmistelee röntgenkuvauslaitetta.

Konservaattori Pia Klaavu valmistelee Kansallismuseon röntgenkuvauslaitetta.

Kirja palasi mieleeni viikkoa myöhemmin, kun etsin näytettävää Pohjoismaisen konservaattoriliiton konferenssin osallistujille, jotka Kansalliskirjaston virkavapaalla oleva konservaattori Marleena Vihakara toi vierailulle. Tällöin lähempi tarkastelu osoitti, että samaa pergamenttia oli näkyvillä myös kirjan kansien sisäpuolien (ns. peilien) lumppupaperipinnan alla

Konservaattorit eivät innostuneet, kun kysyin voisiko sidoksen purkaa. Sen sijaan he ehdottivat digitaalisen röntgenkuvauksen kokeilemista. Menetelmää käytetään taulujen ja muiden museoesineiden tutkimiseen.

Sopiva laitteisto löytyi Kansallismuseosta. Museon konservointilaitoksen johtaja Risto Hakomäki oli innostunut ideasta. Veimme kirjan marraskuussa Kansallismuseolle, jossa konservaattorit Pia Klaavu ja Henni Reijonen vastasivat kuvien ottamisesta.

Kirja röntgenissä

Röntgenkuva kirjan kannesta.

Ikävä kyllä keskiaikaista tekstiä ei saatu näkyviin kirjan kantta peittävän nahan alta. Konservaattorit ehdottivat kuitenkin toista keinoa: infrapuna- ja ultraviolettikuvaamista. Ajatus oli, että näillä menetelmillä voitaisiin saada kuvia lumppupaperin alle jäävistä fragmenttisuikaleista, joiden teksti kuultaa läpi paljaalla silmälläkin katsottuna.

Tarvittava teknologia löytyi kulman takaa Ateneumista. Taidekonservaattorit Kirsi Hiltunen ja Katariina Johde lupautuivat ystävällisesti auttamaan meitä.

Ultraviolettikuvaus Ateneumissa

Ultraviolettikuvaus Ateneumissa. Kuvassa (vasemmalta) koservaattori Marleena Vihakara, taidekonservaattori Kirsi Hiltunen, Jaakko Tahkokallio ja taidekonservaattori Katariina Johde.

Mutta voi! Vedimme jälleen vesiperän eikä näissäkään kuvissa saatu esille lumppupaperin alla piileskelevää tekstiä.

Lopulta kokeilin, saisiko etupeilin tekstiä näkyviin omalla tietokoneella kuvankäsittelyn avulla. Väriarvoja säätämällä onnistuinkin parantamaan sen luettavuutta hieman.

1000-luvun käsikirjoituksen tekstiä näkyy 1500-luvun lumppupaperin läpi (vahvistettu kuvankäsittelyllä).

1000-luvun käsikirjoituksen tekstiä näkyy 1500-luvun lumppupaperin läpi (vahvistettu kuvankäsittelyllä).

Palasin myös vielä kerran selästä näkyvän kirjoituksen kimppuun. Tekemällä sarjan tekstihakuja Patrologia Latina -tietokannassa onnistuin lopulta tunnistamaan tekstin. Kyseessä ovat Cesarius Arlesilaisen (n. 470–542) saarnat. Hänen kirjoituksiaan kopioitiin keskiajalla todella paljon, joten teksti itsessään ei ole erityisen epätavallinen.

Kopion tarkka ajoitus on edelleen auki. Sama koskee kysymystä sen maantieteellisestä alkuperästä.

Ainoa vihje on tällä hetkellä 1500-luvun kirjan painopaikka. Kyseessä on vuonna 1531 Strasbourgissa painettu Tacuini Sanitatis – myöhäiskeskiaikainen käännös arabialaisen lääkärin Ibn Butlanin (k. 1068) teoksesta, joka kertoo ruokavaliosta, sairauksista ja hyvinvoinnista.

Title page

On kuitenkin epävarmaa, tehtiinkö sidos Ranskassa. Vastaavia sidoksia, joissa bindinyörit on leikattu esiin, tunnetaan käsittääkseni lähinnä Italiasta.

bindinyörit

Esiinlaikatut bindinyörit ovat alunperin olleet päällystetyt nahkasuikaleilla, jotka ovat kuluneet pois lähes kokonaan.

Keskiaikaisten käsikirjoitusten kierrättäminen oli hyvin tavallista 1500- ja 1600 luvuilla. Kun painetut kirjat tulivat markkinoille, käsikirjoitusten arvo romahti. Niiden tekstisisällöt olivat nyt saatavilla halvempina ja tarkempina versioina. Keskiaikaisten kirjojen pergamentti oli sen sijaan materiaalina erittäin käyttökelpoista etenkin kirjansidonnan tarpeisiin.

Mitä hienompi ja koristeellisempi käsikirjoitus oli, sitä paremmat mahdollisuudet sillä oli säilyä ehjänä. Arkiset ja tavalliset kirjat taas joutuivat usein kierrätyskäyttöön. Uuden ajan alun sidokset pitävät sisällään arvokkaan otoksen keskiajan kirjallista kulttuuria: ne dokumentoivat sitä, mikä oli jokapäiväistä ja normaalia, kun taas kokonaiset säilyvät kirjat ovat tavallista useammin luksuskopioita. Tästä syystä myös Kansalliskirjastossa kierrätyskäytön tuloksena säilyvät fragmentit ovat tutkimuksellisesti erittäin arvokkaita.

Yhteistyö Kansalliskirjaston, Kansallismuseon ja Kansallisgallerian kesken ei tällä kertaa johtanut konkreettisiin tutkimustuloksiin. Se oli kuitenkin meille kaikille innostava avaus, joka edistää varmasti kulttuuri-instituutioiden välistä yhteistyötä tulevaisuudessa. Lämmin kiitos kaikille hankkeessa auttaneille!

Työ fragmenttien parissa jatkuu!

Artikkelin kirjoittaja ja konservaattori Marleena Vihakara Ateneumin kuvaushuoneessa uv-suojalasein varustautuneina.

Artikkelin kirjoittaja ja konservaattori Marleena Vihakara Ateneumin kuvaushuoneessa uv-suojalasein varustautuneina.

Artikkelin valokuvat: Jussi Omaheimo ja Jaakko Tahkokallio

Leimu, Kiito, Eino Vakaa, Kiivas, Sopu, All Right – vanhoja pyöräilyhinnastoja kansalliskokoelman pienpainatteista

Digitoituja vanhoja pyöräilyhinnastoja- ja kuvastoja

Kansalliskokoelman vanhojen pienpainateaineistojen digitointi on pienen tauon jälkeen taas edennyt. Jo aiemmin on digitoitu pilottiaineistona pieni aiheeseen liittyvä kokonaisuus eli kilpailuohjelmat ja pyöräilyseurojen ja painatteet. Nyt on tarjolla digitaalisena aiheryhmän loput ja suurin aineistokokonaisuus eli vanhat pyöräilyhinnastot ja -kuvastot.

Digitoitu pyöräily-kokonaisuus sisältää lähes 800 painatetta, josta vanhimmat ovat 1800-luvun lopulta ja uusimmat viimeistään vuodelta 1944.

Kuvaxx1

Digitointiperiaatteet

Pienpainaineistoja – siis esitteitä, kuvastoja, mainoksia, ohjelmia- ja aikatauluja – digitoitaessa pyrimme noudattamaan sitä periaatetta, että digitoimme kokoelmista aineistokokonaisuuksia emmekä valitse vain yksittäisiä julkaisuja digitoitavaksi. Näin käyttäjä – tutkija tai harrastaja – saa kerralla nähtäville ja käytettäväksi kaiken mitä kyseiseen kokonaisuuteen kuuluu.

Kuvaxx3

Digitointi suojelee alkuperäistä aineistoa

Digitointi ei ainoastaan helpota aineistojen käyttöä ja saatavuutta. Tärkeää on myös alkuperäisen aineiston säilymisen turvaaminen pitkälle tulevaisuuteen. Digitoinnin jälkeen alkuperäisiä, usein hauraita tai muuten huonokuntoisia painatteita ei enää tarvitse toimittaa lukusalikäyttöön. Kansalliskokoelma on pysyvästi säilytettävä arkistokokoelma, joten kirjaston tehtäviin kuuluu kotimaisen julkaisutuotannon tallettamisen ja käyttöön saattamisen lisäksi myös sen säilyttäminen tuleville sukupolville.

Kuvaxx6

Kuvaxx5

Konservointi

Kaikki kansalliskokoelman vanhimmat pienpainatteet on konservoitu. Jokainen arkistokotelossa säilytettävä pienpainate on käsitelty yksittäin: niille on tehty pintapuhdistus pehmeällä harjalla, jonka jälkeen on päätetty tarvittavat konservointitoimenpiteet. Toimenpiteenä on voinut olla vesipesu, paperin neutralointi (happamuuden poisto), kuivaus, paperissa olevien repeämien tukeminen ja puuttuvien palojen täydentäminen japaninpaperilla sekä lopuksi painatteen suoristaminen (prässäys). Kaikki niitit on poistettu ja lehdet on kiinnitetty yhteen langalla ompelemalla. Lopuksi painatteet on suojattu arkistokelpoisiin suojakuoriin.

Kuvaxx4

Kuvaxx2

Pyöräily-yhdistyksiä ja kilpailuohjelmia

Digitoitu kokonaisuus sisältää nyt digitoitujen hinnastojen ja kuvastojen lisäksi jo aiemmin digitoituja pyöräilyhdistysten, -seurojen ja -klubien julkaisuja, mm sääntöjä ja jäsenkirjoja. Ensimmäiset yhdistykset perustettiin 1800-luvun lopulla ja pian niitä perustettiin eri puolille Suomea.

Kilpailuohjelmista löytyy esimerkiksi Suomen pyöräilymestaruuskilpailut, Pohjoismaiset pyöräilymestaruuskilpailut, Kansalliset rata- ja maantiekilpailut, Kansainväliset Dunlop 50-vuotisjuhlakilpailut ja Kansalliset propagandapyöräilykilpailut. Ohjelmista löytyy myös kilpailujen sääntöjä, reittejä ja osallistujaluetteloita.

Kuvaxx8

Kuvaxx12

Kuvaxx11

Kuvastot ja hinnastot

Polkupyörähinnastot ja -kuvastot ovat tämän aineistokokonaisuuden suurin ryhmä. Kuvastoja ovat valmistaneet maahantuojat, valmistajat ja pyöräliikkeet.

Kuvaxx13

Kuvaxx14
Brandt & Blomberg toimi useiden ulkomaisten pyörätehtaiden asiamiehenä Suomessa. Esite “Hintaluettelo polkupyöristä – Priskurant å velocipeder” on vuodelta 1897.

Kuvaxx15

Kuvaxx16“Paras tulee ajanmittaan halvimmaksi. Ainoastaan todella hyvä polkupyöyrä on hintansa arvoinen, sillä ainoastaan ensiluokkainen kestävä polkupyörä voi taata käyttäjälleen täyden varmuuden! Maassamme ovat “Finlandia” ja “Werraton” polkupyörät tunnetut luottavaisuutensa, kestävyytensä, asianmukaisen ja huolellisen valmistuksen puolesta. Ne ovat nykyajan muodikkaimman polkupyörän täydellisimmät edustajat sekä erityisesti sovitetut olosuhteittemme mukaan.”

Näin mainosti Herman L. Berggren vuonna 1924. Kuvastosta löytyy myös yllä oleva kuva “nykyajan polkupyörän esi-isästä, juoksukoneesta”. Herman L. Berggren, Tavaraluettelo n:o 14 = Varukatalog n:o 14.

Kuvaxx17Kuvassa Wäinöpyörä ja Ainopyörä. Hintaluettelo polkupyöristä, Veljekset Friis, Kokkola, 1896.

Kuvaxx18Monopol johtaa, muut seuraavat. Ruotsalaisia Monopol-polkupyöriä, Osk. F. Lunden (ei vuotta).

Kuvaxx19”Henkilöllä, jolla ei kesäisin ole ollut tilaisuutta retkipyöräilyyn, ei ole aavistustakaan sen suomasta nautinnosta ja ilosta sekä sen antamasta virkistävästä ruumiin liikunnasta. Luonnosta ja raikkaasta ilmasta nauttii monin verroin paremmin pyöräillen kuin umpinaisessa rautatievaunussa tai autossa ajaen. Pyöräillessä on aikataulusta riippumaton ja pääsee helposti eteenpäin mutkikkailla ja huonoillakin teillä. Matkan varrella on tilaisuus valita hyvä uimaranta ja syödä reppunsa antimista kauneimmalla metsänrinteellä.” – Hermes & Thor polkupyöriä, Onni Lindebäck (ei vuotta).

Varaosia tarvitaan aina

Kuvastoista ja hinnastoista löytyy polkupyörien lisäksi myös varaosia, polkupyörämoottoreita, dynamolyhtyjä, polkupyörälamppuja ja muita tarvikkeita.

Kuva30


Kuvaxx29
Myymälöitä

Kuvastoista löytyy myös valokuvia polkupyöräliikkeistä, tässä esimerkkeinä E. Witikainen Viipurista ja Hasselblatt Vaasasta.

Kuvaxx22Kuvaxx23Ja työkuvia!

Yllättäen vastaan tuli myös kiinnostavia työkuvia. Seuraavat kuvat ovat esitteestä ”Polkupyörät 1921, Suomen osuuskauppojen keskuskunnan r. l., 1921”. Konepaja on sijainnut Helsingissä osoitteessa Fleminginkatu 36, samassa osoitteessa toimi tuolloin myös SOK:n kahvipaahtimo, trikootehdas, neulomo ja sikuritehdas.

Kuvaxx24

kuvaxx25

kuvaxx26

Kuvaxx27

Kuvaxx28

Pyöräilyaineistoa voi selata Doria-julkaisuarkistossa nimekkeen, tekijän, asiasanojen tai julkaisuajan mukaan.

Käsikirjoituskokoelmien kätköistä: saarnoja 1800-luvulta

Porissa v. 1852 pidetty saarna.

Porissa v. 1852 pidetty saarna.

Kansalliskirjaston käsikirjoitusarkistoihin ja –kokoelmiin on useamman sadan vuoden ajan kertynyt enemmän tai vähemmän yliopistoon, tieteeseen ja taiteeseen liittyvää aineistoa, mutta myös muuta. Varsinkin teologinen aineisto on kokoelmissamme hyvin edustettuna, sillä onhan teologia ollut vuosisatojen ajan niin yliopistossamme yleisesti kuin myös kirjastossamme erittäin merkittävä tieteenala.

Joidenkin arkistojen ja kokoelmien järjestäminen on saattanut joutua odottamaan kirjastomme kätköissä pitkäänkin ja yhtenä tällaisena on vast’ikään luetteloitu vuonna 1925 virkaansa nimitetyn Pertunmaan ensimmäisen kirkkoherran Aarne Israel Kallialan (1895-1953) hallussa ollut saarnakokoelma: 1800-luvun saarnoja Hämeestä, Pirkanmaalta, Satakunnasta ja erityisesti Varsinais-Suomesta.

"Minulla oli paljo surua sydämesäni; mutta sinun lohdutuxes ilahutti minun sieluni" (Kustavi 1850)

“Minulla oli paljo surua sydämesäni; mutta sinun lohdutuxes ilahutti minun sieluni” (Kustavi 1850)

Saarnojen kirjoittajista ei ole varmuutta, mutta kokoelma antaa asiasta kiinnostuneelle hyvän kuvan siitä, mitä aiheita papit pitivät esillä vuotuisiin kirkkopyhiin liittyen alkaen adventista, siirtyen pääsiäiseen ja Pyhän kolminaisuuden päivään ja päättäen kirkkovuoden lopulta Tuomiosunnuntain eli Kristuksen kuninkuuden sunnuntain saarnaan. Vuotuisten kirkkopyhien saarnojen lisäksi joukossa on myös muiden kirkollisten toimitusten saarnoja, kuten esimerkiksi ruumis- ja konfirmaatiosaarnat.

Saarnat kattavat lähes sadan vuoden ajan (1804-1890) suurimman osan saarnoista ajoittuen kuitenkin parinkymmenen vuoden ajanjaksolle 1840-luvun lopulta 1860-luvulle.

Noin puolet kokoelmassa olevista saarnoista on pidetty Kustavissa ja Uudessakaupungissa, mutta myös esimerkiksi Lopella, Paattisissa ja Porissa on pidetty useampia saarnoja. Asiakirjoissa olevista merkinnöistä on huomattavissa se, että pappi on saattanut hyödyntää vanhoja saarnoja siirtyessään paikkakunnalta toiselle: sama saarna on voitu pitää eri vuosina 3-4 kertaa eri puolilla Suomea ja joissain tapauksissa myös samalla paikkakunnalla eri vuosina.

Saarnakokoelma on tutkijoiden tilattavissa Kansalliskirjaston erikoislukusaliin ja arkistoluettelo löytyy Doriasta: https://www.doria.fi/handle/10024/120756.