Mannerheimin fragmenttikokoelma

Tietoasiantuntija Eila Kupias kertoo seuraavassa Mannerheimin fragmenttikokoelmasta.

M123-1_rKansalliskirjaston julkaisuarkistossa on nyt myös harvinaisia buddhalaisuuden varhaishistoriaa valottavia fragmentteja Keski-Aasiasta. Fragmenttikokoelma on osa C.G.E. Mannerheimin Aasian-ratsastuksen aikana kokoamasta aineistosta ja tieteellisesti varsin arvokas.

C.G.E. Mannerheim keräsi merkittävän määrän tutkimusaineistoa kaksivuotisella matkallaan Keski-Aasian halki Kiinaan 1906-1908. Matka oli luonteeltaan tiedustelumatka, mutta se naamioitiin tieteelliseksi tutkimusmatkaksi. Tiedustelutyön ohella Mannerheim dokumentoi ja keräsi laajan kokoelman esineistöä ja muuta tutkimusaineistoa. Hän otti myös huomattavan määrän valokuvia. Matkakertomus Matka Aasian halki I–II julkaistiin suomeksi 1940-1941. [1, 2]

Professori Otto Donnerin pyynnöstä Mannerheim keräsi erityisesti vanhoja käsikirjoituksia ja niiden jäänteitä, jollaisia löytyi Itä-Turkestanin rauniokaupungeista. Keski-Aasian kansoilta, mm. kirgiiseiltä, uiguureilta, kalmukeilta ja tiibetiläisiltä peräisin olevista esineistä suurin osa on Kansallismuseon kokoelmissa. Käsikirjoitusaineisto, kartat ja matkalla kirjoitetut päiväkirjat päätyivät lahjoituksena Suomalais-Ugrilaiselle seuralle, joka deponoi ne Kansalliskirjastoon.

Mannerheim-kokoelman fragmentit ovat pääosin kiinankielisiä buddhalaisia tekstejä, joten ne ovat arvokkaita tietolähteitä Turfanin alueen buddhalaisuuden varhaishistorian tutkimuksessa. Vanhimmat fragmentit ovat peräisin 4. vuosisadan keskivaiheilta. Tekstejä tutkinut japanilainen tutkijaryhmä kuvasi Masashi Oguchin (Hosein yliopisto) johdolla fragmenttimateriaalin ja luovutti kuvat kirjastolle julkaistavaksi. Kokoelman luettelointia on tarkentanut professori Tsuneki Nishiwaki.

Mannerheim, C.G.: Ratsain halki Aasian 1906-1908. Valikoiden suomentanut Harry Halén. Suomalais-Ugrilainen Seura. Kustannusosakeyhtiö Otava 2007.

Mannerheim, C.G.: Matka Kiinaan. Tiedusteluraportti 1906-1908. Kääntänyt: Harry Halén. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2013.

 

Kaiken pahan alku: haastattelussa historioitsija Teemu Keskisarja

Elokuun vieraana Kirjan vuosi 2015 -haastattelusarjassa on tuottelias historioitsija Teemu Keskisarja. Hän on kirjoissaan tarttunut aiheisiin, joihin muut eivät ole iljenneet: esim. väitöskirjan ”Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa” – perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa (2006) sekä tietokirjojen Suomen ainoa sarjamurhaaja: Juhani Adaminpojan rikos ja rangaistus (2008) ja Kyynelten kallio – kertomuksia seksistä ja väkivallasta (2011) otsikot puhuvat puolestaan. Haastattelijana toimi Tuomas Palonen.

Useissa teoksissasi teemoina toistuvat yhtäältä väkivalta ja rikollisuus, toisaalta seksuaalisuus ja rikollisuus. Miten olet päätynyt juuri näiden teemojen pariin?

Kuten monet romaanikirjailijatkin ovat huomanneet, seksin ja väkivallan tarinoissa kiteytyy ihmisenä olemisen peruskysymyksiä.

Kirjoissasi pyrit ymmärtämään ja selvittämään rikoksen tekijöiden taustoja, motiiveja ja elinympäristöä. Onko pahuutta mielestäsi olemassa ja miten sen määrittelisit?

Pahuutta pitää olla olemassa maailmanjärjestyksen kannalta, muutenhan ei erottuisi vastavoima hyvä. En usko siihen riimiin, että “Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.” Pahuus esiintyy joskus synnynnäisenä, geneettisenä ja absoluuttisena.

Kuva: Hanna Weselius.

Olet kirjoittanut myös Suomen sisällissodasta ja talvisodasta. Tyyliäsi on kuivaltu suorasukaiseksi. Onko Suomen sodista kirjoitettu mielestäsi vääristäen tai jotain olennaista pois sulkien?

Osa historioitsijoista ja etenkin tiedotusvälineet moralisoivat liikaa Suomen kytköksiä Natsi-Saksaan. Stalinin Neuvostoliitto oli pahan valtakunta, jolta pienen kansan piti pelastua hinnalla millä hyvänsä. Sodissa 1939-1944 ei ollut kyse rajoista ja itsenäisyydestä vaan suomalaisia odottavasta kansanmurhasta.

Mistä aiheesta haluaisit seuraavaksi kirjoittaa?

Tahtoisin kirjoittaa 1700-luvun sodista, mutta aihepiiri on 1900-luvun sotia paljon työläämpi, eikä siitä irtoa elantoa ainakaan kirjanmyynnissä.

Olet ahkera Kansalliskirjaston ja muidenkin kirjastojen asiakas. Millä tavoin kirjastot auttavat sinua työssäsi?

Olen täysin riippuvainen kirjastoista sekä työssäni että vapaa-ajassani. Mielistelemättä voin todeta, että kirjastolaitoksemme on maailman paras.

Kirjasto-lehden haastattelussa viime helmikuussa paljastuit internet-kriittiseksi ja sanoit mm. internetin tuomien haittojen peittoavan sen tuomat edut. Onko niin, että sinun ihanneyhteiskunnassasi internetiä ei olisi? Tunnustaudutko neoluddiitiksi?

Muuten olen sitä mieltä että internet on hävitettävä. Ensi alkuun voisimme yrittää puhua sen vaikutuksista rehellisesti. Emme elä “tietoyhteiskunnassa” vaan porno- ja hömppäyhteiskunnassa.

Onko sinusta kirjastojen toiminnassa kehitettävää aikana, jota internet enenevässä määrin, hyvässä tai pahassa, hallitsee?

Ajanhenki ei ole aina oikeassa. Kaikkien ei ole pakko juosta yhteen suuntaan. Lainattakoon kirjastoista tulevaisuudessakin kirjoja! Myönteisenä toiminnan laajennuksena pidän matalan kynnyksen esitelmätilaisuuksia. Esimerkiksi Huittisissa, Keravalla ja Kouvolassa minua ovat ihmetyttäneet täydet salit kuulijoita kuiville historiajutuilleni.

Lukuvinkki syksyyn?

Aleksi Mainion Terroristien pesä on hyvällä suomen kielellä kirjoitettu, kertomuksellinen historiateos. Kotimaisen terrorismimme historia edesauttaa nykyisen maailmanmenon ymmärtämistä.

Kiitoksia haastattelusta!

Venäläinen kulttuuri muilla mailla – Slaavilaisen kirjaston emigranttilehdet

Kansalliskirjaston korkeakouluharjoittelija Susanna Seppälä kertoo seuraavassa Slaavilaisen kirjaston emigranttilehdistä.

Olen ranskan kielen ja kirjallisuuden opiskelija, ja kun valitsin sivuaineekseni venäjän, luulin tekeväni sattumanvaraisen ja poikkeuksellisen valinnan – eikös ranskanopiskelijan olisi luonnollisempaa opiskella toista romaanista kieltä venäjän sijaan? Enpä tuolloin osannut arvata, kuinka paljon saisin vielä oppia Ranskan ja Venäjän yhteyksistä niin kulttuurisesti, historiallisesti kuin kielellisestikin.

Lisäoppia on minulle tänä kesänä kertynyt Slaavilaisen kirjaston korkeakouluharjoittelupaikan myötä. Slaavilaisen kirjaston kokoelmista löytyy toinen toistaan kiehtovampia aineistoja, joista yhden muodostavat emigranttilehdet. Kiinnostukseni heräsi, kun kirjastonhoitaja Irma Reijonen esitellessään kokoelmaa poimi hyllystä niteen Иллюстрированная Россия / La Russie Illustrée-lehteä, jota venäläiset emigrantit julkaisivat Pariisissa vuosina 1924–1939. Kaiken kaikkiaan kyseistä lehteä löytyy Slaavilaisen kirjaston kokoelmista vuosilta 1928–1939, ja ne ovat kaikki vapaasti luettavissa ja selattavissa avokokoelmassa. Slaavilaisesta kirjastosta löytyy myös lukuisia muita emigranttilehtiä, mutta valitettavasti kaikkia lehtiä ei vielä löydy Helkasta eikä kattavaa luetteloa ole tehty.

Иллюстрированная Россия / La Russie Illustrée-lehden kansilehti numerosta 50/1930. Kuvassa on yltäkylläisiä tarjoilupöytiä, joista saivat nauttia Neuvostoliitossa vierailevat ulkomaalaiset samaan aikaan kun maan omat kansalaiset kärsivät puutteesta ja nälästä. (Kuva librarium.fr-sivustolta)

Иллюстрированная Россия / La Russie Illustrée-lehden kansilehti numerosta 50/1930. Kuvassa on yltäkylläisiä tarjoilupöytiä, joista saivat nauttia Neuvostoliitossa vierailevat ulkomaalaiset samaan aikaan kun maan omat kansalaiset kärsivät puutteesta ja nälästä.
(Kuva librarium.fr-sivustolta)

Иллюстрированная Россия / La Russie Illustrée-lehden kansilehti numerosta 2/1931, jossa on kuva joulua vastustavasta mielenilmauksesta Moskovassa ja kommentoidaan ”lapsiraukkoja”, jotka valjastettiin uskonnonvastaiseen kampanjointiin. (Kuva librarium.fr-sivustolta)

Иллюстрированная Россия / La Russie Illustrée-lehden kansilehti numerosta 2/1931, jossa on kuva joulua vastustavasta mielenilmauksesta Moskovassa ja kommentoidaan ”lapsiraukkoja”, jotka valjastettiin uskonnonvastaiseen kampanjointiin. (Kuva librarium.fr-sivustolta)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lisää tietoa emigranttilehdistä on tähänkin asti löytynyt Slavican wikistä, jonne on nyt päivitetty kokoelmista löytyvät emigranttilehtiin liittyvät hakuteokset ja bibliografiat. Lisäksi sieltä löytyy linkkejä sivustoille, joilla on joko tietoa emigranttilehdistöstä tai digitoituja lehtiä. Näiden sivustojen joukosta löytyy erityisesti yksi ranska-venäjä-kombinaatioon soveltuva esimerkki: librarium.fr. Sivusto on Pariisissa asuvan, venäläissyntyisen Fjodor Sumkinin perustama sivusto, jossa julkaistaan laadukkaasti digitoituja emigranttilehtiä. Sumkin innostui digitoimaan emigranttilehtiä sattuman kautta, kun hänen eteensä sattui juurikin Иллюстрированная Россия hänen käydessään Turgenevin kirjastossa Pariisissa. Librarium.fr keskittyy värillisiin kuvalehtiin, sillä mainos- ja designalalla työskennelleelle Sumkinille visuaalisuus on tärkeää. Sivustolle digitoiduissa lehdissä näkyykin, että niiden kuva- ja värilaatuun on panostettu.

Myös Slaavilaisesta kirjastosta löytyvän Жаръ-Птица / Jar-Ptitza-lehden kansilehti numerosta 1/1921. Kyseisestä numerosta löytyy myös Suomi-aiheista taidetta sivulta 8, jossa on kuva Vasilij Shuhaevin maalauksesta ”Talvi Suomessa”. (Kuva librarium.fr-sivustolta)

Myös Slaavilaisesta kirjastosta löytyvän Жаръ-Птица / Jar-Ptitza-lehden kansilehti numerosta 1/1921. Kyseisestä numerosta löytyy myös Suomi-aiheista taidetta sivulta 8, jossa on kuva Vasilij Shuhaevin maalauksesta ”Talvi Suomessa”. (Kuva librarium.fr-sivustolta)

Sumkinin mukaan emigranttijulkaisut ovat tärkeä osa venäläistä kulttuuria ja hän haluaa, että lehtien luoma ajan- ja historiankuva olisi mahdollisimman monen nähtävissä ja luettavissa. Tämä ymmärrettiin myös Slaavilaisessa kirjastossa, jonka työntekijät pitivät aikoinaan huolen siitä, että emigranttilehtiäkin saatiin kokoelmiin. Omat kausijulkaisut tarjosivat emigranteille kanavan ilmaista itseään ja venäläistä kulttuuria, ja nykyään ne tarjoavat lukijalle mahdollisuuden kurkistaa historiaan emigranttien näkökulmasta. Lisäksi emigranttilehdissä kohtaavat kaksi maata, niiden kielet ja kulttuurit – kuten minun kombinaationi ranska ja venäjä.