Author Archives: Tuomas Y E Palonen

Salaisen totuuden äärellä – haastattelussa tietokirjailija-toimittaja Perttu Häkkinen

Posted on by

Viime aikoina arvostus tiedettä ja tutkimusta kohtaan on ollut maassamme vaakalaudalla. Nyt onkin koittanut hetki kääntää katse toisaalle, toisenlaista valoa kohti. Se valo ei kenties ole tarkoitettu kaikkien nähtäväksi, mutta etsinnässä meitä auttaa tietokirjailija ja toimittaja Perttu Häkkinen. Hän on julkaissut Vesa Iitin kanssa yhden viime vuoden kiinnostavimmista ja halutuimmista tietokirjoista: Valonkantajat – välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä. Häkkinen tekee myös Yle Puheella ohjelmaa, jonka aiheet liikkuvat em. kirjan tapaan valtavirtakulttuurin rajaseudulla ja rajan tuolla puolen. Tuomas Palonen raotti salaisuuden verhoa Perttu Häkkisen kanssa.

Valonkantajat-kirjasi on osoittautunut erittäin suosituksi.  Onko nyt mielestäsi menossa jonkinlainen okkultismin nousukausi?

– Uskon, että on. Brittiokkultisti Ramsey Dukes esitti 70-luvun puolivälissä teesin, että okkultistiset aikakaudet eivät tule ennen tieteellistä aikakautta vaan niiden jälkeen. Viktoriaanisen ajan jälkeen alkoi ensimmäinen iso modernin ajan okkultismiaalto ja seuraava tuli materialistisen 50-luvun jälkeen, hippiaika. Dukesin mukaan seuraava aalto alkaa 2020, mutta mun mielestä se on alkanut jo.

Erään teorian mukaan lamalla on edistävä vaikutus okkultismin suosioon. Oletko samaa mieltä?

– Olen kuullut teorian, ja olen asiaa paljon miettinyt. Jos ajatellaan 90-lukua niin silloin tällaiset hengelliset  asiat eivät olleet tapetilla. Toisaalta taas 80-luvun juppikauteen liittyi vahvasti new age. Steve Jobs on tästä ykkösesimerkki, täysiverinen zen-buddhalainen. Vaihtoehtotieteet tulevat esiin sekä nousukausina että laman aikaan, mutta eri muodoissa.

Entä mikä on salatieteiden suhde tieteen valtavirtaan? Ovatko ne täydelliset vastakohdat ja voiko esoteerikko hyväksyä mitään länsimaisen tieteen perusväittämää?

– Eivät ne suinkaan ole vastakohtia. Esim. okkultisti Aleister Crowley oli lähes sairaalloisen kiinnostunut tieteen ja filosofian viimeisimmistä saavutuksista, ja tarkoitan nimenomaan russelilaista analyyttistä filosofiaa. Crowleyhan opiskeli Cambridgessä. Toisaalta okkultistit seuraavat esim. tähtitiedettä erittäin tarkkaan. Valonkantajat-kirjan haastateltavissa oli esim. tietojenkäsittelytieteilijöitä, jotka olivat samalla rituaalimaagikoita. Jos katsotaan länsimäisen tieteen historiaa niin siellä on paljon tieteentekijöitä, jotka ovat samalla maagikoita ja mystikoita.

Edellä käsiteltyyn liittyen esitän ytimekkään kysymyksen: kuka on oikeassa?

– Hyvä kysymys. Vastaan vastakysymyksellä: Minkä takia ihminen on elämänmuoto, jolle on tärkeää, että joku on ylipäätään oikeassa?

H.P. Blavatskyn Hiljaisuuden ääni -kirjan suomenkielisen painoksen omistussivulla lukee mahtipontisesti “omistettu harvoille”.  Onko esoterian ymmärryskyky annettu vain harvoille ja valituille, vai onko kyse vain siitä, että se kiinnostaa vain harvoja?

– Sekä että. Kreikan sana ”esoterikos” tarkoittaa salattua. Esoteria siis tarkoittaa tietoa, jota on jaettu initiatorisissa veljeskunnissa harvoille ja valituille. Näillä veljeskunnilla ei ole lähetyskäskyä. Toisaalta tämä on sellainen aihealue, joka ei vain yksinkertaisesti kiinnosta kaikkia. Ei minuakaan esim. kiinnosta golf yhtään. Kiinnostusta ei voi pakottaa.

Perttu Häkkinen Aleister Crowleyn luostarin raunioiden edustalla. Kuva: Linda Häkkinen.

Perttu Häkkinen Aleister Crowleyn luostarin raunioiden edustalla Sisiliassa. Kuva: Linda Häkkinen.

Kansalliskirjastoon talletetaan kaikki Suomessa julkaistavat kirjat. Mukaan mahtuu paljon mm. henkistä kirjallisuutta sekä valtavirtatieteestä poikkeavia ajattelijoita. Nämä varmaan kiinnostaisivat laajempaakin yleisöä, mutta  omakustanteiden ja pienten kustantamojen saama näkyvyys kirjamarkkinoilla ja mediassa on valitettavan pientä. Mitä tietolähteitä käytät, kun etsit tämän tapaista kirjallisuutta?

– Kun olin suurinpiirtein 7-luokalla sain kaverilta valokopioidun Pekka Siitoimen Musta magia -kirjan, jonka se oli kopioinut kirjastossa. Siitä lähti kiinnostus suomalaiseen ITE-kirjallisuuteen. Huomasin, että tälläistä materiaalia on Kansalliskirjastossa ja Kansallisarkistossa. Satojen tuntien keskustelujen ja oluttuoppien ääreltä nämä löytyvät. Ihmiset sanovat, että internetistä nämä löytyvät, mutta paskat löydy. Metodit eivät ole hirveästi muuttuneet Lönnrotin ajoista. Viidakkopuhelin toimii. Valonkantajat-kirjan kautta huomasin, että tällaiset kirjailijat jakavat yhä mielipiteitä. Monet ovat ihan haltioituneita, eivät tienneet että tälläistä on olemassakaan. Toiset pitävät roskana: miksi ylipäätään pitää kirjoittaa tällaisesta? Suhtautuminen on polarisoitunutta. Mutta otetaan nyt vaikkapa Kauko Nieminen: milloin olet viimeksi nähnyt sen pamfletteja antikvariaatissa? Joku ne poimii heti. On olemassa hiljainen muutaman tuhannen harrastajan joukko, joka arvostaa tätä kadonnutta folklorea.

Käytätkö kirjastoja ja millä tavalla?

– Aina lapsesta lähtien olen käyttänyt. Äitini oli kirjastovirkailija. Valonkantajat-kirjaa valmistellessani istuin useina päivinä Kansalliskirjaston päärakennuksella. Mistään muualta en löytänyt Jorma Elovaaran kirjaa Sisäavaruuden lapsi. Kaupunginkirjastolta taas lainasin melkein kaikki Kauko Niemisen pamfletit.  Kirjastoista oli siis paljonkin apua. Kävinkin juuri puhumassa Tapulikaupungin kirjastossa aiheesta. Ja ne olivat koonneet vitriiniin kotimaista rajatietoa, lähes viisikymmentä kirjaa, jotka mainitaan Valonkantajat-kirjassa. Oli hienoa nähdä, että ne ovat edelleen koko kansan lainattavissa.

Teet myös keskusteluohjelmaa Yle Puheelle. Onko kirjastoista apua tässä työssä?

– On. Teimme esim. juuri Kainuu-trilogiaa. Lainasimme muovikassillisen parhaaksi katsomiamme kirjoja Kainuusta. En pysty lukemaan pitkää kirjaa näytöltä. Luen noin kirja per viikko -vauhtia, ja luen kaiken analogisesti.

Aiotko jatkaa hyvin käynnistynyttä tietokirjailijan uraasi?  Onko seuraavalle kirjalle jo aihe?

– Aluksi vannoin, että en. Mutta nyt olen lämpiämässä yhdelle asialle.  En voi valitettavasti vielä kertoa, mikä se on.

Lukuvinkki sydäntalveen?

– Jake Stratton-Kent: The Testament of Cyprian the Mage. Se on kaksiosainen, kiinnostava teos, jonka kirjoittaja on akateemikko ja samalla vannoutunut okkultisti.  Kirja käsittelee länsimaisen maagisen perinteen syntyä Rooman vallan aikana.

Kiitos haastattelusta!

Linkki: Kauko Niemisen teokset Finna-tiedonhakupalvelussa
Linkki: Jorma Elovaaran teokset Finna-tiedonhakupalvelussa
Linkki: Pekka Siitoimen teokset Finna-tiedonhakupalvelussa

Kaiken pahan alku: haastattelussa historioitsija Teemu Keskisarja

Posted on by

Elokuun vieraana Kirjan vuosi 2015 -haastattelusarjassa on tuottelias historioitsija Teemu Keskisarja. Hän on kirjoissaan tarttunut aiheisiin, joihin muut eivät ole iljenneet: esim. väitöskirjan ”Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa” – perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa (2006) sekä tietokirjojen Suomen ainoa sarjamurhaaja: Juhani Adaminpojan rikos ja rangaistus (2008) ja Kyynelten kallio – kertomuksia seksistä ja väkivallasta (2011) otsikot puhuvat puolestaan. Haastattelijana toimi Tuomas Palonen.

Useissa teoksissasi teemoina toistuvat yhtäältä väkivalta ja rikollisuus, toisaalta seksuaalisuus ja rikollisuus. Miten olet päätynyt juuri näiden teemojen pariin?

Kuten monet romaanikirjailijatkin ovat huomanneet, seksin ja väkivallan tarinoissa kiteytyy ihmisenä olemisen peruskysymyksiä.

Kirjoissasi pyrit ymmärtämään ja selvittämään rikoksen tekijöiden taustoja, motiiveja ja elinympäristöä. Onko pahuutta mielestäsi olemassa ja miten sen määrittelisit?

Pahuutta pitää olla olemassa maailmanjärjestyksen kannalta, muutenhan ei erottuisi vastavoima hyvä. En usko siihen riimiin, että “Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.” Pahuus esiintyy joskus synnynnäisenä, geneettisenä ja absoluuttisena.

Kuva: Hanna Weselius.

Olet kirjoittanut myös Suomen sisällissodasta ja talvisodasta. Tyyliäsi on kuivaltu suorasukaiseksi. Onko Suomen sodista kirjoitettu mielestäsi vääristäen tai jotain olennaista pois sulkien?

Osa historioitsijoista ja etenkin tiedotusvälineet moralisoivat liikaa Suomen kytköksiä Natsi-Saksaan. Stalinin Neuvostoliitto oli pahan valtakunta, jolta pienen kansan piti pelastua hinnalla millä hyvänsä. Sodissa 1939-1944 ei ollut kyse rajoista ja itsenäisyydestä vaan suomalaisia odottavasta kansanmurhasta.

Mistä aiheesta haluaisit seuraavaksi kirjoittaa?

Tahtoisin kirjoittaa 1700-luvun sodista, mutta aihepiiri on 1900-luvun sotia paljon työläämpi, eikä siitä irtoa elantoa ainakaan kirjanmyynnissä.

Olet ahkera Kansalliskirjaston ja muidenkin kirjastojen asiakas. Millä tavoin kirjastot auttavat sinua työssäsi?

Olen täysin riippuvainen kirjastoista sekä työssäni että vapaa-ajassani. Mielistelemättä voin todeta, että kirjastolaitoksemme on maailman paras.

Kirjasto-lehden haastattelussa viime helmikuussa paljastuit internet-kriittiseksi ja sanoit mm. internetin tuomien haittojen peittoavan sen tuomat edut. Onko niin, että sinun ihanneyhteiskunnassasi internetiä ei olisi? Tunnustaudutko neoluddiitiksi?

Muuten olen sitä mieltä että internet on hävitettävä. Ensi alkuun voisimme yrittää puhua sen vaikutuksista rehellisesti. Emme elä “tietoyhteiskunnassa” vaan porno- ja hömppäyhteiskunnassa.

Onko sinusta kirjastojen toiminnassa kehitettävää aikana, jota internet enenevässä määrin, hyvässä tai pahassa, hallitsee?

Ajanhenki ei ole aina oikeassa. Kaikkien ei ole pakko juosta yhteen suuntaan. Lainattakoon kirjastoista tulevaisuudessakin kirjoja! Myönteisenä toiminnan laajennuksena pidän matalan kynnyksen esitelmätilaisuuksia. Esimerkiksi Huittisissa, Keravalla ja Kouvolassa minua ovat ihmetyttäneet täydet salit kuulijoita kuiville historiajutuilleni.

Lukuvinkki syksyyn?

Aleksi Mainion Terroristien pesä on hyvällä suomen kielellä kirjoitettu, kertomuksellinen historiateos. Kotimaisen terrorismimme historia edesauttaa nykyisen maailmanmenon ymmärtämistä.

Kiitoksia haastattelusta!

Pulppia, kauhua ja pornoa: haastattelussa kirjailija Juri Nummelin

Posted on by

Kirjan vuosi 2015 -haastattelusarjassa on maaliskuussa vuorossa Juri Nummelin, erilaisten kirjallisten alakulttuurien ja marginaalien tuntija, jolta on viimeisen vuoden sisään ilmestynyt pelonsekaista kunnioitusta herättävä pino aiheeseen kuin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Kuva: Lili Zoe ErmezeiKuva: Lili Zoe Ermezei

Sinut tunnetaan ahkerana tietokirjailijana ja antologistina. Monessako kirjahankkeessa olet ollut mukana viimeisen vuoden aikana? Voisitko kertoa
näistä lyhyesti?

Viime vuosi taisi olla oma ennätykseni, en oikein kunnolla pysynyt itsekään laskuissa. Tärkeimmiksi viime vuonna ilmestyneiksi kirjoiksi jäivät varmaan brittiläisen kioskidekkarin hakuteos Pulpografia Britannica, Vesa Sisätön kanssa tehty Tolkien – elämä ja teokset ja Taneli Kulon kanssa tehty TK-kuviin uudella tavalla pureutuva Sodan värit. Tärkeitä olivat myös rikosnovelliantologia Kaikki valehtelevat, jossa on uutta amerikkalaista ja brittiläistä dekkaria, sekä vanhoista artikkeleista koostuva Sotaa, sutinaa, seikkailuja, joka käsittelee kotimaista viihdekirjallisuutta.

Mikä on tuotteliaisuutesi salaisuus?

Varmaan se, että suhtaudun työhöni leipätyönä enkä jää odottelemaan inspiraatiota. Kun joka päivä tekee jotain, niin hommat valmistuvat joskus väkisinkin. Kirjoitan myös nopeasti kymmensormijärjestelmällä, lisäksi tunnen aika paljon kustantajia. En muista montaakaan kirjaideaa, josta ei olisi tullut edes jonkinlainen opus.

Mitä työstät tällä hetkellä?

Omaa romaania, lisäksi kahta tietokirjaa, joista toinen käsittelee suomalaista lännenkirjallisuutta, toinen esittelee 50 kirjaa, joista on tehty elokuva. Lisäksi on pienempiä hankkeita.

Olet tutkinut paljon sellaisia fiktion tai kirjallisuuden muotoja (esim. kauhukirjallisuus, eroottinen kirjallisuus), joita kaikki eivät pidä ns. laatukirjallisuutena. Mikä erottaa hyvän kauhutarinan huonosta? Entä hyvän eroottisen novellin huonosta?

Hyvä kauhutarina pelottaa tai ainakin jää askarruttamaan, hyvä eroottinen novelli kiihottaa. Tosin eroottinen tarina voi tehdä muutakin, vaikkapa pelottaa, jos se on samalla kauhua.

Olet kokeillut kynääsi myös fiktion puolella. Voisitko kertoa tästä jotakin?

Olen kirjoittanut monenlaisia pulp-pastisseja ja kokeillut kovaksikeitettyä dekkaria. Ilmestyneistä tärkein on varmaankin Jumalten tuho, mutta sydämessäni on paikka harvojen lukemalle pienoisromaanille Haamu, jonka pääosassa on syövästä ihmeenomaisesti selvinnyt kauhukirjailija H. P. Lovecraft. Parhaat proosateokseni lienevät kuitenkin salanimellä Mikael X. Messi kirjoitetut pornoromaanit, niin sanottu Lounais-Suomi-kvartetti, joista pitäisi olla tulossa yhteislaitos jossain vaiheessa tätä vuotta.

Täällä Kansalliskirjastossa sinut tunnetaan vireliäänä Fennica-tietokannan käyttäjänä. Minkälaisiin asioihin haet apua Fennicasta?

Tarkistan vuosia ja kustantajia, ylipäätään tarkistelen kaikenlaisia asioita, joita bibliografioiden ja hakusanojen tekijä saattaa tarvita. Joskus aloitan jonkun ihmisen taustan selvittämisen katsomalla, onko hän julkaissut painotuotteita, se kertoo ihmisestä yleensä paljon.

Onko Fennica tutustuttanut sinut johonkin sellaiseen kirjaan, joka on osoittautunut erityisen tärkeäksi tai rakkaaksi?

Varmasti on, mutta pelkään, että niitä on aivan liikaa, että voisin nostaa jonkin esille! Fennica itsessään on tärkeä ja rakas, se on minulla lähes aina auki, kun olen koneella (nytkin!).

Lukemisen ja kirjoittamisen kulttuuri on muuttunut paljon viime aikoina. Minkälaisena näet kirjastojen roolin tulevaisuudessa?

Paikka, jossa jokainen voi tasa-arvoisesti tutustua kulttuuriin monissa muodoissaan, on aina tarpeellinen tai suorastaan välttämätön.

Lukuvinkki kevääseen?

Selailin juuri kirjallisuudentutkija Vihtori Laurilan kirjaa Laulu ja raipat (1968) ja huomasin, että siinähän on todella pitkä ja perusteellinen artikkeli kirjallisuuden modernismista, sitä suosittelen! Lisäksi sain paljon virikkeitä Philip Frenchin esipuheesta hänen kirjaansa The Faber Book of Movie Verse (1995).

Linkki: Juri Nummelinin teokset Finna-tiedonhakupalvelussa.