Kaiken pahan alku: haastattelussa historioitsija Teemu Keskisarja

Elokuun vieraana Kirjan vuosi 2015 -haastattelusarjassa on tuottelias historioitsija Teemu Keskisarja. Hän on kirjoissaan tarttunut aiheisiin, joihin muut eivät ole iljenneet: esim. väitöskirjan ”Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa” – perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa (2006) sekä tietokirjojen Suomen ainoa sarjamurhaaja: Juhani Adaminpojan rikos ja rangaistus (2008) ja Kyynelten kallio – kertomuksia seksistä ja väkivallasta (2011) otsikot puhuvat puolestaan. Haastattelijana toimi Tuomas Palonen.

Useissa teoksissasi teemoina toistuvat yhtäältä väkivalta ja rikollisuus, toisaalta seksuaalisuus ja rikollisuus. Miten olet päätynyt juuri näiden teemojen pariin?

Kuten monet romaanikirjailijatkin ovat huomanneet, seksin ja väkivallan tarinoissa kiteytyy ihmisenä olemisen peruskysymyksiä.

Kirjoissasi pyrit ymmärtämään ja selvittämään rikoksen tekijöiden taustoja, motiiveja ja elinympäristöä. Onko pahuutta mielestäsi olemassa ja miten sen määrittelisit?

Pahuutta pitää olla olemassa maailmanjärjestyksen kannalta, muutenhan ei erottuisi vastavoima hyvä. En usko siihen riimiin, että “Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.” Pahuus esiintyy joskus synnynnäisenä, geneettisenä ja absoluuttisena.

Kuva: Hanna Weselius.

Olet kirjoittanut myös Suomen sisällissodasta ja talvisodasta. Tyyliäsi on kuivaltu suorasukaiseksi. Onko Suomen sodista kirjoitettu mielestäsi vääristäen tai jotain olennaista pois sulkien?

Osa historioitsijoista ja etenkin tiedotusvälineet moralisoivat liikaa Suomen kytköksiä Natsi-Saksaan. Stalinin Neuvostoliitto oli pahan valtakunta, jolta pienen kansan piti pelastua hinnalla millä hyvänsä. Sodissa 1939-1944 ei ollut kyse rajoista ja itsenäisyydestä vaan suomalaisia odottavasta kansanmurhasta.

Mistä aiheesta haluaisit seuraavaksi kirjoittaa?

Tahtoisin kirjoittaa 1700-luvun sodista, mutta aihepiiri on 1900-luvun sotia paljon työläämpi, eikä siitä irtoa elantoa ainakaan kirjanmyynnissä.

Olet ahkera Kansalliskirjaston ja muidenkin kirjastojen asiakas. Millä tavoin kirjastot auttavat sinua työssäsi?

Olen täysin riippuvainen kirjastoista sekä työssäni että vapaa-ajassani. Mielistelemättä voin todeta, että kirjastolaitoksemme on maailman paras.

Kirjasto-lehden haastattelussa viime helmikuussa paljastuit internet-kriittiseksi ja sanoit mm. internetin tuomien haittojen peittoavan sen tuomat edut. Onko niin, että sinun ihanneyhteiskunnassasi internetiä ei olisi? Tunnustaudutko neoluddiitiksi?

Muuten olen sitä mieltä että internet on hävitettävä. Ensi alkuun voisimme yrittää puhua sen vaikutuksista rehellisesti. Emme elä “tietoyhteiskunnassa” vaan porno- ja hömppäyhteiskunnassa.

Onko sinusta kirjastojen toiminnassa kehitettävää aikana, jota internet enenevässä määrin, hyvässä tai pahassa, hallitsee?

Ajanhenki ei ole aina oikeassa. Kaikkien ei ole pakko juosta yhteen suuntaan. Lainattakoon kirjastoista tulevaisuudessakin kirjoja! Myönteisenä toiminnan laajennuksena pidän matalan kynnyksen esitelmätilaisuuksia. Esimerkiksi Huittisissa, Keravalla ja Kouvolassa minua ovat ihmetyttäneet täydet salit kuulijoita kuiville historiajutuilleni.

Lukuvinkki syksyyn?

Aleksi Mainion Terroristien pesä on hyvällä suomen kielellä kirjoitettu, kertomuksellinen historiateos. Kotimaisen terrorismimme historia edesauttaa nykyisen maailmanmenon ymmärtämistä.

Kiitoksia haastattelusta!