Musiikin verkkosivujen teemakeräys 2017

Osallistu keräykseen suoraan tällä lomakkeella: https://link.webropolsurveys.com/S/ABFE243EA6008E34

Verkkoarkisto on Kansalliskirjaston keräämä arkisto kotimaisista verkkosivuista ja muusta internetistä kerätystä aineistosta, ihan kuten jo palvelun nimikin vihjaa. Sisältöä arkistoon kerätään talteen usealla eri tavalla, tavoitteena on samalla lailla kuin painettujen aineistojen kanssa saada suomalaista elämää ja hälinää tietoverkoissa talteen myös myöhemmin tutkittavaksi.

Teemakeräys sisältää kaikenlaisia verkkosivuja

Verkkoarkistoa voisi ainakin osittain verrata yhdysvaltalaiseen The Internet Archiveen joka arkistoi verkkosivuja automatisoidusti vuoden ympäri ja ympäri maailmaa, mutta oman verkkoarkistomme toimintaa ja rajauksia määrittää suomalainen lainsäädäntö.

Vasta tuorein kulttuuriaineistolaki vuodelta 2008 (1433/2007) määritteli erikseen myös verkkosivustot talletettaviksi. Biteistä ja datasta taltioidaan vain edustava otos, toisin siis kuin fyysisten aineistojen kanssa joista pyritään saamaan talteen kaikki mahdollinen Suomessa julkaistu. Peruspykälien lisäksi arkistointia ohjaa erillinen ministeriön vahvistama keräyssuunnitelma, joka osoittain myös ohjaa teemakeräyksen aiheita.

Keräystyyppejä on monenlaisia: suuri automaattinen vuosittainen massakeräys sekä erilaisia teemojen, sivustotyyppien (esim. uutissivustot), ja muiden rajausten mukaan tehtäviä täsmäkeräyksiä. Vuosittain toistuva verkkokeräys on rutiininomainen tapa kerätä massana .fi ja .ax –päätteiset sivustot sekä kielentunnistuksen avulla myös muualla sijaitsevia suomenkielisiä sivustoja. Täsmäkeräyksillä taas kohdistetaan verkkosivujen keräystä tarkemmin tiettyihin valittuihin teemoihin tai muihin aiheisiin.

Verkkoarkiston etusivu, http://verkkoarkisto.kansalliskirjasto.fi/

Teemakeräykset mahdollistavat myös keräämisen sivustoilta joihin vuosikeräys ei yllä, moni ajankohtaisaihe tuottaa materiaalia esimerkiksi sosiaalisen median kanavissa joista suurin osa ei ulkomailla sijaintinsa (sisältö on muualla kuin .fi tai .ax -sivustoilla) takia tallennu vuosikeräyksessä ollenkaan. Tarkemmat tiedot keräämisen teknisestä puolesta löydät Kansalliskirjaston verkkosivuilta: https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/vapaakappaletoimisto#verkkoaineistot

Teemakeräysten aiheena ovat olleet esimerkiksi merkittäviin tapahtumiin (Euroviisut, poliittiset tapahtumat tai muut tapahtumat jotka ovat herättäneet paljon keskustelua) tai ilmiöihin liittyvät täsmäkeräykset. Keräysten teemoja määrittää myös vahvistettu keräyssuunnitelma. Näissä talletetaan aineistoa laajasti valitun teeman ympäriltä, esimerkiksi sosiaalisen median kanavissa pyörineitä keskusteluita (etenkin jollain tietyllä hashtagilla, eli #-merkin avulla asiasanoitettuja postauksia, kuvia ja keskusteluketjuja), yksittäisiä henkilöiden kotisivuja, verkkosivuja jostain tietystä aiheesta, keskustelufoorumien ketjuja tai kokonaisia foorumeita, uutisia, sekä yhdistysten verkkosivuja.

Musiikkiaiheisia teemakeräyksiä on tehty jo vuodesta 2009 lähtien, sen jälkeen noin joka toinen vuosi. Kerättäviksi etsitään kotisivuja yhtyeiltä, artisteilta, musiikkialan ammattitoimijoilta, faneilta, yhdistyksiltä, erilaisia tapahtumia, keskustelufoorumeita, sosiaalisen median kanavia musiikkiin liittyen sekä myös yksittäisiä verkkokeskusteluita. Viimeisimpänä kerättävänä aineistona ovat tulleet videot: sisältäen videona julkaistuja musiikkiesityksiä sekä teemaan muuten liittyvää aineistoa (esimerkiksi musiikkiaiheisten tubettajien kanavia).

Tähän mennessä tehtyjen teemakeräysten aiheita voi nähdä verkkoarkiston sivuilta myös kotikoneelta, mutta vain vapaakappaletyöasemilla voi tutkia myös kerättyjen sivujen sisältöä: http://verkkoarkisto.kansalliskirjasto.fi/va/crawls

Vapaakappaletyöasemia sijaitsee vapaakappalekirjastoissa (Kansalliskirjastossa yhteensä kuusi kappaletta), Eduskunnan kirjastossa sekä Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa (KAVI). Tarkemmat Kansalliskirjaston työasemien sijainnit ja käyttöohjeet löydät täältä: https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/asiointi/tyoskentely-kirjastossa#vapaakappaletyoasemat

Verkkoarkiston aiemmat musiikkikeräykset näkyvät näin vapaakappaleasemien ulkopuolelta käsin

Teemakeräyksen keräystapa on varsin simppeli. Ensimmäisenä keräykseen osallistuva henkilökunta käy läpi edellisen musiikkikeräyksen tallennuslistan ja poimii sieltä vielä toimivat linkit, seuraavaksi etsitään uusia teemaan sopivia aineistoja haravoiden omia tietolähteitä ja sivustoja (esimerkiksi musiikkiaiheisista bloggaajista, musiikkiopistoista, festivaaleista, sekä bändien nettisivuista tehtyjä listauksia).

Keräykseen otettavan sisällön haravoi ja jaottelee teemakeräysten yhteydessä Kansalliskirjaston henkilökunta, mutta esimerkiksi yhden aiemman vaalikeräyksen yhteydessä on yleisöltä pyydetty tallennusvinkkejä. Myös tämänhetkisen musiikkikeräyksen avuksi on avattu verkkolomake, jota kautta voi ehdottaa tallennettavia verkkosivuja. Lomakkeen kautta voi lähettää ehdotuksia vaikka monta kertaa, vuoden 2017 loppuun saakka: https://link.webropolsurveys.com/S/ABFE243EA6008E34

Kun keräyslista on valmis, kerättävät sivustot jaotellaan vielä tallennusuran helpottamiseksi sivustojen koon mukaan, karkeasti isot sivustot ja yksittäiset sivut erikseen. Melkein viimeisenä vaiheena koostettu lista ajetaan omalla verkkosivujen tallennusrobotilla (Heritrix, lue lisää Kansalliskirjaston käytöstä täältä) lopullisesti Kansalliskirjaston tallennusasemille.

Aikaa tallennusprosessiin kuluu tietenkin tallennettavien sivustojen määrän ja koon mukaan, kooltaan pienien sivujen kanssa kestää vähemmän aikaa kuin isojen ja syvien sivustojen tallentamisessa. Sivustoista tallennetaan koko sisältö, joilloin myös sivuston ulkonäkö tallentuu samanlaisena kuin se on ollut tallennushetkellä.

Viimeinen työvaihe on valmistella verkkoarkiston teemakeräyksen sivu myös asiakkaiden tarkasteltavaksi. Tämän vuoden musiikkikeräyksen urakka on valmistunut ja tutkittavissa arviolta vuoden 2018 ensimmäisten kuukausien aikana, riippuen siitä miten kauan aikaa tallennus kestää. Myös muut teemakeräykset käyttävät samaa toimintatapaa, vain keräysaihe vaihtelee.

Postausta on editoitu julkaisemisen jälkeen 23.11. ja 28.11. vapaakappaletyöasemien ja verkkokeräysten toimintatapojen kohdalta.

Lokakuun vallankumouksen vaikutukset Venäläiseen kirjastoon

Sata vuotta sitten Venäjän myllertäneellä lokakuun vallankumouksella oli vaikutuksensa myös Helsingissä toimineeseen Venäläiseen kirjastoon. Venäläinen kirjasto – nykyinen Kansalliskirjaston Slaavilainen kirjasto – koki merkittävän kolauksen aineistokartunnassaan venäläisperäisen kirjavirran tyrehdyttyä vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen jälkeen lähes olemattomaksi. Samaan aikaan kirjaston ainutlaatuinen merkitys tutkimukselle tulevaisuudessa valkeni suomalaiselle yliopistoväelle.

Oikeus keisariajan vapaakappaleisiin synnytti maailmankuulun erikoiskirjaston

Venäläisen kirjaston perustamisen jälkeen v. 1843 kirjaston kokoelma kasvoi voimakkaasti pitkin 1800-lukua. Kokoelma oli saanut alkunsa kuitenkin jo varhain vuosisadan alussa, jolloin Turun akatemia sai oikeuden vastaanottaa yhden vapaakappaleen kustakin Venäjällä painetusta kirjallisesta tuotteesta. Oikeus oli harvinainen: vastaava oikeus muualla Venäjällä koski lisäksi vain nykyisiä Venäjän Kansalliskirjastoa ja Venäjän tiedeakatemian kirjastoa. Neuvostoliitossa kyseiset kirjastot olivat ulkomaalaisille tutkijoille vaikeapääsyisiä, jolloin Venäläisen, myöhemmin Slaavilaisen, kirjaston vapaakappalekokoelma Helsingissä tuli hiljalleen tunnetuksi ja suosituksi länsimaisten Venäjä-tutkijoiden keskuudessa.

Suomalaisten kamppailu kirjastosta

Lokakuun vallankumouksesta on kulunut 100 vuotta. Izvestija-sanomalehti päivä vallankumouksen jälkeen 26.10.1917 (8.11.1917). Numero löytyy Slaavilaisen kirjaston kokoelmasta.

Kirjaston pysyminen Suomessa ei valtion itsenäistymisen jälkeen ollut kuitenkaan itsestäänselvyys. Hallinnollisesti kirjasto ei pystynyt toimimaan enää itsenäisesti kartunnan romahdettua eikä yleinen ilmapiiri tukenut Venäjä-tutkimusta. Helsingin yliopiston konsistorin asettaman komitean mietinnössä v. 1921 Venäläinen kirjasto nähtiin kuitenkin harvinaisena kokonaisuutena, jolla olisi merkitystä tutkimukselle tulevaisuudessa. Seuraavana vuonna venäläiset vaativat Venäläisen kirjaston luovuttamista vaihdossa Suomen valtiosihteerinviraston pienempään kirjakokoelmaan. Tšekkoslovakiasta ehdotettiin Venäläisen kirjaston myymistä ja siirtämistä Prahassa vasta perustettuun Slaavilaiseen instituuttiin. Sekä venäläisten vaatimus että Tšekkoslovakian ehdotus torjuttiin, ja Venäläinen kirjasto yhdistettiin hallinnollisesti Helsingin yliopiston kirjastoon (nykyinen Kansalliskirjasto) v. 1924.

Kirjaston vallankumoukselliset

Pienemmässä mittakaavassa vallankumouksella oli vaikutuksensa myös Venäläisen kirjaston henkilökuntaan. 1900-luvun alussa henkilöstöllä oli huomattaviakin yksityisiä suhdeverkostoja Venäjän vallankumouksellisiin, minkä myötä kirjaston kokoelmiin saatiin harvinaisia poliittis-vallankumouksellisia julkaisuja. Yksi kirjaston työntekijöistä, amanuenssi Vladimir Smirnov, oli itsekin vallankumouksellinen. Hän toimi bolševikkien maanalaisen toiminnan yhteyshenkilönä Helsingissä ja majoitti Vladimir Leniniä sekä kirjailija Maksim Gorkia kotonaan 1905–1906. Suomen sisällissodan jälkeen Smirnov erotettiin virastaan yhtenä harvoista yliopiston punaisista.

Slaavilaisen kirjaston kokoelmasta suurin osa on luetteloitu kokoelmatietokantaan. Luetteloidun kokoelman ikärakenteessa (ryhmittely julkaisuvuoden mukaan) on havaittavissa selkeä notkahdus heti vallankumouksen jälkeen. Vapaakappaleoikeuden päättymisen jälkeen kirjaston tuli suunnitella hankintapolitiikkansa uudelleen.

Kirjallisuutta

Engman, M. (1986). Böcker i kristid. Biblioteken i relationerna mellan Finland och Rådsryssland 1917-1926. Album amicorum. Kirja- ja kulttuurihistoriallisia tutkielmia Eeva Mäkelä-Henrikssonille 29.7.1986 (s. 32–50). Helsinki: Helsingin yliopiston kirjasto.

Hakkarainen, J-P. (2016). Venäläisen Oxfordin kirjasto? Kansalliskirjasto, 4/2016 (s. 28–33).

Knapas, R. (2012). Tiedon valtakunnassa. Helsingin yliopiston kirjasto – Kansalliskirjasto 1640–2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kun vallankumous söi lapsensa

224 VUOTTA SITTEN TELOITETTIIN Olympe de Gouges.

Vallankumous syö lapsensa tai tarkemmin Vallankumous on kuin Saturnus, se syö lapsensa. Lause on peräisin Georg Büchnerin näytelmästä Dantonin kuolema (Danton’s Tod 1835, 1.Näytelmä, 5. kohtaus). Traditio kuitenkin kertoo, että kommentin olisi alun perin huokaissut Pierre Victurnien Vergniaud[1], vallankumouksellinen girondisti, kun häntä vietiin giljotiiniin 31.10 1793.

Joka tapauksessa, vajaa viikko myöhemmin 3.11.1793 vallankumous söi jälleen yhden lapsistaan, näytelmäkirjailija, journalisti ja abolitionisti Olympe de Gougesin, Ranskan suuren vallankumouksen merkittävimmän naisen.

De Gouges polemisoi näytelmissään ja pamfleteissaan rohkeasti naisen alistettua asemaa (myös vallankumouksessa), orjakauppaa ja jakobiininen harjoittamaa terroria vastaan. Vuonna 1791 hän julkaisi Naisten oikeuksien julistuksen (Déclaration des droits de la Femme et de la Citoyenne). Julistus jäi kuitenkin vallankumouksen jalkoihin.

1793 julkaistu pamfletti Les trois urnes, ou le salut de la Patrie, par un voyageur aérien, jossa hän vaati kansanäänestystä valtiomuodosta (tasavalta, federalistinen valtio vai perustuslaillinen monarkia), sai Robersbierren ja yhteishyvän valiokunnan mitan täyteen ja de Gougesia vietiin giljotiiniin.

Olympe de Gougesin Naisten oikeuksien julistukseen ja muuhinkin hänen tuontantoonsa voi tutustua Kansalliskirjastossa. Tilaa kirja lukusaliin tai kotilainaan:

Olympe de Gouges, Oeuvres. Mercure de France 1986 Paris

https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/helka.373719

[1] Citoyens, il est à craindre que la révolution, comme Saturne, ne dévore successivement tous ses enfants et n’engendre enfin le despotisme avec les calamités qui l’accompagnent