Vapaakappaleiden elektroninen luovutus kasvussa

"A Digital Library" by Eric Hackathorn. Licensed under CC BY-NC-SA 2.0

A Digital Library” by Eric Hackathorn. Licensed under CC BY-NC-SA 2.0

Kansalliskirjaston saamien e-kirjojen ja -lehtien määrä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Vapaakappaletoimiston vuonna 2015 saamien e-kirjojen määrä ylitti tilastoissa ensi kertaa saatujen painettujen kirjojen määrän (kuva 1). Tilastoitujen e-kirjojen määrä oli noin 12 % suurempi kuin painettujen. Lisäksi on huomioitava, että e-kirjoja koskevassa vapaakappaletilastossa eivät ole mukana sellaiset elektroniset kirjat, jotka saadaan Kansalliskirjastolle suoraan sen ylläpitämien julkaisuarkistojen kautta – näissä on mm. väitöskirjoja ja valtionhallinnon julkaisuja. Painettujen kirjojen vapaakappaletilasto sisältää myös kaikki painetut väitöskirjat ja valtionhallinnon julkaisut.

Kannattaa huomata, että nämä luvut poikkeavat jonkin verran Kansalliskirjaston vuosittain julkaisemista kotimaisen julkaisutuotannon vuositilastoista, koska saaduissa vapaakappaleissa on aina jonkin verran myös edellisinä vuosina julkaistuja nimekkeitä.

Vapaakappaleina saadut painetut ja e-kirjat

Kuva 1

Myös elektronisesti luovutettujen lehtien määrä on kasvussa. Vapaakappaletoimisto kohdisti vuonna 2013 voimakkaasti resursseja tämän aineistotyypin saantiin ja Kansalliskirjastolle luovutettiin tuolloin runsaasti myös aikaisempina vuosina ilmestyneitä e-lehtien numeroita. Vuoden 2014 määrä on tästä syystä selvästi pienempi kuin edellisenä vuonna, mutta viime vuonna nähtävissä oli jo huomattavaa kasvua (kuva 2).

Vapaakappaleina saadut e-lehdet

Kuva 2

Kaikki vapaakappaleina saadut e-kirjat ja -lehdet samoin kuin muu elektroninen vapaakappaleaineisto (verkkoarkisto, e-musiikki) ovat tekijänoikeuslain (404/1961, 16 b §) mukaisesti asiakkaidemme käytettävissä ainoastaan tarkoitukseen varatuilla työasemilla Kansalliskirjastossa sekä muissa vapaakappalekirjastoissa (Turun, Jyväskylän, Itä-Suomen ja Oulun yliopistojen kirjastot ja Åbo Akademin kirjasto) sekä Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa ja Eduskunnan kirjastossa. Aineistoja ei ole mahdollista kopioida tai lähettää edelleen.

Kansalliskirjasto saa kulttuuriaineistolakiin (1433/2007) perustuen vapaakappaleet kaikista Suomessa julkaistuista painotuotteista, kuten kirjoista ja lehdistä. Myös elektroniset julkaisut on Kansalliskirjaston pyynnöstä luovutettava jos niiden ohjelmallinen kerääminen esimerkiksi verkkoharavoinnilla ei ole mahdollista. Elektroninen luovutus toteutetaan suurten toimijoiden kanssa yleensä SFTP-yhteyttä käyttäen, pienempiä eriä luovuttaville on käytössä verkkolomake, jolla julkaisut voi lähettää Kansalliskirjastolle. Elektronisella luovutuksella ei voi korvata painettuja vapaakappaleita.

Lehtien tilastoinnista

sanomalehtiKansalliskirjaston lehtitilastot vuodelta 2014 ovat ilmestyneet. Niitä ja muita tämän vuosituhannen tilastoja voit tarkastella osoitteessa http://www.kansalliskirjasto.fi/fi/julkaisuala/tilastot.html

Kansalliskirjasto on kerännyt eriteltyjä tilastoja Suomessa ilmestyvistä painetuista sanoma- ja aikakauslehdistä 1940-luvulta lähtien. Tilastot saadaan laskemalla ne vapaakappaleena saatavista nimekkeistä.

Sanomalehdiksi lasketaan 1-7 kertaa viikossa ilmestyvät ajankohtaisiin aiheisiin keskittyvät lehdet. Eli ne jotka Kansalliskirjasto mikrokuvaa ja käsittelee digitointi- ja konservointikeskuksessaan Mikkelissä. Loput ovat sitten aikakauslehtiä, joiden tyyppikirjo on valtava. Kansalliskirjasto kuvailee kansallisbibliografiaan väljin kriteerein sekä kauppojen lehtihyllyistä tutut nimekkeet että pienelle piirille levitettävät erikoislehdet. Niinpä tilastoissa näkyvä aikakauslehtien määrä saattaa vaikuttaa häkellyttävän suurelta (90-luvulla oltiin lähellä 6000 nimekettä ja lukema on yhä yli 4000) ja kansainvälisessä vertailussa onkin sitä. Suomessa ei ole niin pientä kerhoa, ettei se julkaisisi toiminnastaan jotenkuten taitettua paperinippua, johon tiedotteiden lisäksi naputellaan mielipidekirjoitus ja elämänkerta ties mistä ja kestä.

Tilastot eritellään ilmestymistiheyden, kielen ja lehtityypin mukaan. Näin voimme seurata esimerkiksi viikoittain ilmestyvien aikakauslehtien selviytymiskamppailua ja nähdä, miten muiden kuin suomen- ja ruotsinkielisten sanomalehtien määrä kehittyy. Sanomalehdistä haluamme vielä eritellä sen, miten moni on ilmaisjakelussa ja miten moni paikallislehti.

Kaikki tiedämme sen, miten vilpittömälläkin mielellä tehdyt tilastot valehtelevat, johdattelevat ja manipuloivat. Niihin on aina sisäänkirjoitettu taustaolettamia, jotka vaihtelevat eri aikakausina. Meillä se näkyy varsinkin siinä, että aineistonrajauskriteerit muuttuvat ajan kanssa Unescolta saatavien periaatteiden mukaan sekä myös resurssisyistä. ”Fennican historialliset kerrostumat” on työporukoissa yleistynyt käsite, mutta eri aikakausien kerrostuminen pätee kaikkiin muihinkin tietokantoihin – olivat ne kirjastoissa tai missä vain tehtyjä.130912_ajatuskuva

Perustrendiä eivät rajauskriteerien muutokset kuitenkaan muuta. Printtilehtien määrä on laskenut tasaisesti. Vaikka digitaalisena syntyneitä lehtiä on yhä vähän, on verkkoon siirtyminen syönyt painettujen elinmahdollisuuksia. Toisaalta pienille erikoisalojen toimijoille on tietysti helpompaa levittää artikkelisisältö vaikka omilta verkkosivuilta kuin maksaa painatuksesta. Sanomalehtien tilanteesta puhutaan usein kun päivitellään printtimedian tilaa. Niiden määrä on tullut 90-luvun alusta alas noin neljänneksen. Aikakauslehtien kultakausi oli vuosituhannen vaihteessa, josta on tultu suunnilleen sama määrä alas.

Tilastointimetodeista sen verran, että niitä on muutettu. Aiemmin tilastot hankittiin hankalasti merkitsemällä lehden varastotietueeseen kyseisen vuoden tilastokoodi ja ajamalla lukemat tuona vuonna ilmestyneistä lehdistä sen avulla. Nykyään käytämme erillistä tilastointijärjestelmää, jolle olemme antaneet nimen Leka (vapaakappaletoimistolla on jännä viehtymys työkaluakronyymeihin). Leka saa nimeketiedot Fennicasta ja siihen merkitään yksinkertaisen täpän avulla kukin lehti kunakin vuonna vastaanotetuksi.

lekaKeräämämme tilastot eivät jää pelkästään talon sisään, vaan ne julkaistaan mm. Tilastokeskuksen ja Unescon tilastollisissa vuosikirjoissa.