Marraskuun Tutkijan aamukahvit, viikko 3: Hanna Isolammi

Hanna Isolammi tutkii säveltäjä Väinö Raition tuotantoa ja tarkastelee kriittisesti suomalaisen modernistisen säveltaiteen historiankirjoitusta

Kuva Music Finland.

Hanna Isolammi vaihtoi kymmenen vuotta sitten soitonopettajan työn musiikkijournalismiin ja musiikintutkimukseen taidemusiikin marginaaligenren parissa. Nyt hän viimeistelee musiikkitieteen väitöskirjaa Helsingin yliopistossa, ja Eteläsalin tutkijapaikalla hän on työskennellyt syksystä 2017 alkaen. Isolammin tutkimusaihe on ”Väinö Raition orkesteriteosten modernismi ja sen vastaanotto 1920-luvun Suomessa”. Ensimmäisen kosketuksen Raitioon (1891-1945) Isolammi sai yläasteikäisenä, kun hän huilistina pääsi soittamaan ensi kerran ammattiopiskelijoiden orkesterin kanssa Raition Joutsenet-teosta vuodelta 1919.

Väinö Raitio nousi Isolammin tutkimusaiheeksi jo musiikkitieteen proseminaarissa, ja on seurannut häntä siitä lähtien. Raitiolla on maine eksentrisenä, syrjään vetäytyvänä ja ehdottomana luonteena, ja hänen sävellyksiään pidetään epätavallisen kansainvälisesti ja modernistisesti suuntautuneina. Suomalainen musiikkihistoriankirjoitus on Isolammin mukaan hellinyt Raitiota aikaansa edellä olevana marttyyrinä, jonka sävellykset eivät omana aikanaan saaneet ymmärrystä, kun suomalaista identiteettiä rakennettiin kansallisia aiheita suosivan taiteen avulla. Isolammi tarkastelee tutkimuksessaan kriittisesti tätä historiakuvaa ja kysyy, kuinka väärinymmärretty Raitio loppujen lopuksi olikaan 1920-luvulla.

Väinö Raitio ja modernismi

Väinö Raition kansainvälinen modernismi sai kylläkin aikalaiskriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton. Säveltäjän vuonna 1922 kantaesitetty kolmiosainen orkesterisävellys Antigone kirvoitti orkesterimuusikolta ironisen vision ammattilehden mielipidekirjoituksessa. Sen mukaan esitys muistutti pikemminkin rautatieonnettomuuden äänimaisemaa, joka voitaisiin tulevaisuudessa esittää soittimien sijaan erilaisilla työkaluilla. Teosta pro gradussaan tutkinut Isolammi kertoo, miten 1960-luvun niin kutsutuissa lastenkamarikonserteissa visio tavallaan toteutui, ja toisaalta, miten rautatie-estetiikkaa musiikissa edusti Raition aikalainen Arthur Honegger säveltämällään Pasific 231 -teoksella, jonka tarkoitus oli kuvailla höyryveturia.

Raitio ei itse kuitenkaan ollut urbaani modernisti vaan pikemminkin luonnosta innostuva, romanttinenkin synkistelijä. Musiikinhistorian marttyyritarinaan kuuluvat toimeentulovaikeudetkaan eivät Raitioon aivan istu, sillä hän eli kohtalaisesti apurahoilla ja radio-orkesterin tilaustöillä hammaslääkärivaimon rinnalla. Lisäksi hän sai 1930-luvulta lähtien valtion taitelijaeläkettä.

Radio-orkesterin tilaustöiden lisäksi erityisesti Raition myöhäinen tuotanto sisältää pääasiassa oopperoita ja baletteja, ja hän oli tinkimätön idealisti säveltäessään suurille orkestereille. Teokset on sävelletty keskieurooppalaiselle 100-henkiselle orkesterille, kun esitykset Raition aikaan toteutti 70 muusikosta koostunut Helsingin kaupunginorkesteri. Näin Isolammi kuvaa kenties yhtä keskeisimmistä ristiriitatekijöistä, joka liittyy niin ajan olosuhteisiin, Raition persoonaan ja ihanteisiin kuin itse teosten vastaanottoonkin.

Isolammi muistuttaa myös, että Raitio ei ole unohdettu tai väärinymmärretty marttyyri, vaikka hänen sävellyksensä eivät suurelle yleisölle olekaan tunnettuja. Ammattipiireissä hänet on muistettu vuosikymmenten ajan, ja esityksiä lienee tulossa lähivuosina lisää jo pelkästään käytännöllisistä syistä: Raition teoksiin kohdistuva tekijänoikeussuoja on rauennut, ja hänen sävellyksiään on julkaistu ja nuottejaan digitoitu.

Kansalliskirjaston aineistot ja tutkimuksen prosessi

”Me saavumme Väinö Raition luo, säveltäjän, joka ei suostu sanomaan sanaakaan omista, uusista oopperoistaan, vaan joista on urkittava Martti Similältä, jolla on ollut ne partituurit huostassaan jo jonkin aikaa.” Uusi Suomi, 02.06.1937, nro 145, s. 1. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1802242?page=1 Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Väinö Raitio oli maineensa veroinen erikoislaatuisuudessaan, ja toimittajille melkoinen haaste. Hän puhui vähän itsestään tai teoksistaan. Kansalliskirjastossa säilytettävässä Väinö Raition henkilökohtaisessa arkistossa kirjeet morsiamelle muodostavat suurimman yksittäisen kokonaisuuden sävellysten lisäksi. Käsikirjoituksista sävellykset on digitoitu, ja ne löytyvät kirjaston julkaisuarkistosta, joka on käytettävissä avoimessa verkossa.

Raition oman arkiston sekä sanoma- ja aikakauslehtiartikkeleiden lisäksi Isolammille tärkeä lähdeaineisto onkin Raition lähipiirin kirjeenvaihto. Hänen tuttavapiiriinsä kuului muun muassa Aarre Merikanto, jonka äidilleen lähettämistä kirjeistä löytyy runsaasti tietoa myös Raitiosta. Myös nämä löytyvät kirjaston käsikirjoituskokoelmasta.

Musiikkitieteellistä tutkimusta voidaan tehdä monenlaisista lähtökohdista, ja Isolammille tärkeitä ovat reseptio-, henkilö- ja aatehistorian näkökulmat. Hän hyödyntää lisäksi myös perinteistä musiikkianalyysiä sekä käsiteanalyysiä, joka on tärkeä työkalu varsinkin musiikkiteoksen reseptiohistorian tutkimuksessa. Isolammin tutkimusaineistoon kuuluu myös haastattelumateriaalia, sillä hän kohtasi Väinö Raition veljentyttären sattumalta, kun Helsingin juhlaviikoilla esitettiin vuoden 2017 syksyllä Raition ooppera Prinsessa Cecilia (1933), jonka yhteydessä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa tutkija puhui. Iäkäs veljentytär oli saapunut kotimaastaan Sveitsistä kuuntelemaan setänsä säveltaidetta, ja tämän kuultuaan Isolammi sopi haastattelusta ja keräsi näin veljentyttären omakohtaisia muistoja säveltäjästä nuoruusvuosiltaan.

Hanna Isolammin oma suosikki Väinö Raition tuotannossa on orkesteriteos Kuutamo Jupiterissa vuodelta 1922. Sen pysähtynyt tunnelma saa aikaan kokemuksen ajasta ja paikasta irtautumisesta, hän kuvaa. Otsikko ja omistuskirjoitus antavat nekin mielikuvitukselle vauhtia, sillä säveltäjä omisti teoksen Korsosta kotoisin olevalle kissalleen. Radion sinfoniaorkesterin viimevuotinen esitys tästä on mahdollista kuunnella Yle Areenasta.

”Tämän sävelrunoelman omistan kissalleni, joka oli Korsosta kotoisin. Lähetin hänet Jupiteriin lokakuussa 1922. V.R.” Kuutamo Jupiterissa -sävellyksen käsikirjoituspartituurin takasivu. HKO:n käsikirjoituskokoelma, Helsingin kaupunginarkisto.

Hanna Isolammi jättää väitöskirjansa esitarkastukseen joulukuussa, mutta jatkaa Väinö Raition parissa kirjoittamalla säveltäjän elämäkertaa. Hän kertoo tutkimusprosessistaan ensi tiistaina 20.11. otsikolla ”Käsikirjoitukset, kirjeenvaihto ja sanomalehtiarkistot elämäkerran lähdeaineistona: tapaus Väinö Raitio”. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!

Kuutamo Jupiterissa -taltio: https://areena.yle.fi/1-4053612?autoplay=true

Sävellyskäsikirjoituksia: http://www.doria.fi/handle/10024/120790

https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/tapahtumat/tutkijan-aamukahvit-marraskuussa

 

Vapaakappaleohjeita selkeästi: musiikkiaineiston luovuttaminen

Kansalliskirjaston tulevaisuuden helmet saapuvat joskus aika mielenkiintoisin reitein oikeaan määränpäähänsä Senaatintorin viereen – osoitteessa saattaa lukea Kansallisarkisto, Kansallisaarrearkisto tai jopa useita vuosia sitten vanhentunut osoite kaupungin toisella laidalla.

Vapaakappaleilla kartutetaan kansalliskokoelmaa, joka on käytettävissä kaikkien tutkijoiden sekä muiden tietoa etsivien lähdeaineistona. Kansalliskokoelma sisältää mielenkiintoisen kokonaisuuden suomalaisesta musiikin julkaisukentästä, joka karttuu jokaisen saadun vapaakappaleen myötä koko ajan kattavammaksi kokonaisuudeksi. Toimintamme perustuu tietenkin lakiin (1433/2007), josta käytämme usein lyhyempää nimitystä kulttuuriaineistolaki lain virallisen nimen rinnalla.

Kansalliskirjaston vapaakappaletoimiston hamuamia äänitteitä ja muita tallenteita saapuu yleensä niiden kotimaisilta valmistajalta (ensisijainen kulttuuriaineistolaissa määritetty luovuttaja), mutta nykyisin suurin osa julkaisuista saapuu äänitteen julkaisijalta. Etenkin itse askarreltujen tai ulkomaisissa levytehtaissa teetettyjen levyjen määrän noustua, vapaakappaleen luovuttaja on nykyisin paljon useammin julkaisija tai jopa sillä esiintyvä artisti kuin äänitteen valmistaja.

Joskus julkaisujen luovuttaminen voi tuntua ylimääräiseltä riesalta, mutta kulttuurihistorian tallettaminen kirpaisee vain yhden luovutettavan kappaleen verran – kirjamuotoisten painotuotteiden (kuten nuottien) kohdalla kaikista julkaisuista pitää luovuttaa kuusi (6) kappaletta, pienpainatteita ja julisteita kaksi (2) kappaletta.

Eräs viimeaikainen vapaakappalelähetys

Tässä käytännön vinkit miten äänitteet (miksei muukin aineisto) kannattaa lähettää Kansalliskirjaston huomaan:

1. Tarkista mitä tarvitsee lähettää. Tämän voin tehdä itse tarkistamalla julkaisun tiedot Finnasta (kaikki luetteloidut julkaisut) tai Violasta (vain nuotit ja musiikkiäänitteet) nimekekohtaisesti tai pyytämällä tarkistusta vapaakappaletoimistosta. Yleinen ohje on, että jos julkaisusta löytyy sekä luettelointitiedot että tieto sijainnista (Kansalliskirjasto-kohdassa ei lue kolkkoa ”ei saatavuustietoja” tai ”ei sijaintia” lausahdusta), niin silloin julkaisu on jo saapunut perille. Epäselvät tapaukset kannattaa aina varmistaa, joskus viive luetteloinnissa voi olla yllättävänkin pitkä.

2. Tarkista mitä ei tarvitse lähettää. Ihan kaikkia mainostarroja tai irtonaisia kansipapereita ilman varsinaista äänitettä ei tarvitse luovuttaa. Luovutettavien ja ei-luovutettavien aineistotyyppien listaus on näkyvissä verkkosivuillamme: https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/vapaakappaletoimisto#painotuotteet

3. Tarkista montako kappaletta julkaisusta pitää lähettää. Äänitteissä ja muissa tallenteissa kappalemäärä on aina yksi, mutta jos esimerkiksi musiikkijulkaisusta on tehty erilaisia formaattivariaatioita (CD, kasetti, vinyyli, spesiaalipainokset yms.) niin Kansalliskirjasto tallettaa kaikista mahdollisista versioista yhden kappaleen.

4. Tarkista lähetysosoite! Oikeaan paikkaan saapuu aineistoa tosiaan melko värikkäillä osoitteilla, mutta toivomme että tarkistat että paketti on menossa jo ensimmäisellä yrittämällä oikeaan paikkaan. Yhteystietomme löytyvät myös verkkosivuiltamme: https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/vapaakappaletoimisto#yhteystiedot

5. Täytäthän myös lähetysluettelon. Voit käyttää verkkosivuiltamme löytyvää valmista pohjaa, tai kirjoittaa itse listan mitä paketti sisältää. Merkitsethän myös kuka on paketin lähettäjä.

6. Lähetäthän myös digimuotoisista julkaisuista kappaleet. Nämä tarvitsee lähettää etenkin jos julkaisusta ei ole tehty fyysistä tallennetta. Jos julkaisuista on putkautettu ulos mikä tahansa fyysinen julkaisuversio (CD, vinyyli, kasetti, minidisc tai joku vielä tuntematon formaatti) niin se ajaa tärkeysjärjestyksessä ohi digijulkaisun. Tiedostot voit pukata tulemaan suoraan sähköisen luovutuslomakkeen kautta tai sopia siirtomuodon massiivisten lähetysten kohdalla erikseen: https://luovutuslomake.kansalliskirjasto.fi/

7. Pistä Kusti polkemaan! Voit tuoda itsekin luovutettavat aineistot vapaakappalepalvelujen toimistolle (Yliopistonkatu 1, Helsinki) jos kyse on noin kauppakassin kokoisesta lähetyksestä. Maan alla sijaitseva vastaanotto on isompia lähetyksiä ja ammattikuskeja varten.

Melkein kaikki siis kelpaa kokoelmien aarteeksi: pienistä pelimannilevyistä ja UG-räppäreiden kaseteista isojen levy-yhtiöiden viimeisimpiin hittituotoksiin. Myös ulkomailla julkaistujen kotimaisten artistien ja yhtyeiden julkaisut otetaan mielellään vastaan Kansalliskirjaston kokoelmaan.

Kaikkien luovutusten päätepiste on joka tapauksessa Kansalliskirjaston ylläpitämä kansalliskokoelma, jossa tallenteita säilytetään hamaan tulevaisuuteen asti ja sen yli. Kun fyysinen tai tulevaisuuden digitaalinen olomuoto näyttää hapertumisen merkkejä, kirjasto pitää huolen julkaisun muuntamisesta johonkin parempaan olomuotoon.

Ja mehän mieluusti vastaamme myös kysymyksiin! Mitä vielä tahtoisit tietää vapaakappaleista?

Musiikin verkkosivujen teemakeräys 2017

Osallistu keräykseen suoraan tällä lomakkeella: https://link.webropolsurveys.com/S/ABFE243EA6008E34

Verkkoarkisto on Kansalliskirjaston keräämä arkisto kotimaisista verkkosivuista ja muusta internetistä kerätystä aineistosta, ihan kuten jo palvelun nimikin vihjaa. Sisältöä arkistoon kerätään talteen usealla eri tavalla, tavoitteena on samalla lailla kuin painettujen aineistojen kanssa saada suomalaista elämää ja hälinää tietoverkoissa talteen myös myöhemmin tutkittavaksi.

Teemakeräys sisältää kaikenlaisia verkkosivuja

Verkkoarkistoa voisi ainakin osittain verrata yhdysvaltalaiseen The Internet Archiveen joka arkistoi verkkosivuja automatisoidusti vuoden ympäri ja ympäri maailmaa, mutta oman verkkoarkistomme toimintaa ja rajauksia määrittää suomalainen lainsäädäntö.

Vasta tuorein kulttuuriaineistolaki vuodelta 2008 (1433/2007) määritteli erikseen myös verkkosivustot talletettaviksi. Biteistä ja datasta taltioidaan vain edustava otos, toisin siis kuin fyysisten aineistojen kanssa joista pyritään saamaan talteen kaikki mahdollinen Suomessa julkaistu. Peruspykälien lisäksi arkistointia ohjaa erillinen ministeriön vahvistama keräyssuunnitelma, joka osoittain myös ohjaa teemakeräyksen aiheita.

Keräystyyppejä on monenlaisia: suuri automaattinen vuosittainen massakeräys sekä erilaisia teemojen, sivustotyyppien (esim. uutissivustot), ja muiden rajausten mukaan tehtäviä täsmäkeräyksiä. Vuosittain toistuva verkkokeräys on rutiininomainen tapa kerätä massana .fi ja .ax –päätteiset sivustot sekä kielentunnistuksen avulla myös muualla sijaitsevia suomenkielisiä sivustoja. Täsmäkeräyksillä taas kohdistetaan verkkosivujen keräystä tarkemmin tiettyihin valittuihin teemoihin tai muihin aiheisiin.

Verkkoarkiston etusivu, http://verkkoarkisto.kansalliskirjasto.fi/

Teemakeräykset mahdollistavat myös keräämisen sivustoilta joihin vuosikeräys ei yllä, moni ajankohtaisaihe tuottaa materiaalia esimerkiksi sosiaalisen median kanavissa joista suurin osa ei ulkomailla sijaintinsa (sisältö on muualla kuin .fi tai .ax -sivustoilla) takia tallennu vuosikeräyksessä ollenkaan. Tarkemmat tiedot keräämisen teknisestä puolesta löydät Kansalliskirjaston verkkosivuilta: https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/vapaakappaletoimisto#verkkoaineistot

Teemakeräysten aiheena ovat olleet esimerkiksi merkittäviin tapahtumiin (Euroviisut, poliittiset tapahtumat tai muut tapahtumat jotka ovat herättäneet paljon keskustelua) tai ilmiöihin liittyvät täsmäkeräykset. Keräysten teemoja määrittää myös vahvistettu keräyssuunnitelma. Näissä talletetaan aineistoa laajasti valitun teeman ympäriltä, esimerkiksi sosiaalisen median kanavissa pyörineitä keskusteluita (etenkin jollain tietyllä hashtagilla, eli #-merkin avulla asiasanoitettuja postauksia, kuvia ja keskusteluketjuja), yksittäisiä henkilöiden kotisivuja, verkkosivuja jostain tietystä aiheesta, keskustelufoorumien ketjuja tai kokonaisia foorumeita, uutisia, sekä yhdistysten verkkosivuja.

Musiikkiaiheisia teemakeräyksiä on tehty jo vuodesta 2009 lähtien, sen jälkeen noin joka toinen vuosi. Kerättäviksi etsitään kotisivuja yhtyeiltä, artisteilta, musiikkialan ammattitoimijoilta, faneilta, yhdistyksiltä, erilaisia tapahtumia, keskustelufoorumeita, sosiaalisen median kanavia musiikkiin liittyen sekä myös yksittäisiä verkkokeskusteluita. Viimeisimpänä kerättävänä aineistona ovat tulleet videot: sisältäen videona julkaistuja musiikkiesityksiä sekä teemaan muuten liittyvää aineistoa (esimerkiksi musiikkiaiheisten tubettajien kanavia).

Tähän mennessä tehtyjen teemakeräysten aiheita voi nähdä verkkoarkiston sivuilta myös kotikoneelta, mutta vain vapaakappaletyöasemilla voi tutkia myös kerättyjen sivujen sisältöä: http://verkkoarkisto.kansalliskirjasto.fi/va/crawls

Vapaakappaletyöasemia sijaitsee vapaakappalekirjastoissa (Kansalliskirjastossa yhteensä kuusi kappaletta), Eduskunnan kirjastossa sekä Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa (KAVI). Tarkemmat Kansalliskirjaston työasemien sijainnit ja käyttöohjeet löydät täältä: https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/asiointi/tyoskentely-kirjastossa#vapaakappaletyoasemat

Verkkoarkiston aiemmat musiikkikeräykset näkyvät näin vapaakappaleasemien ulkopuolelta käsin

Teemakeräyksen keräystapa on varsin simppeli. Ensimmäisenä keräykseen osallistuva henkilökunta käy läpi edellisen musiikkikeräyksen tallennuslistan ja poimii sieltä vielä toimivat linkit, seuraavaksi etsitään uusia teemaan sopivia aineistoja haravoiden omia tietolähteitä ja sivustoja (esimerkiksi musiikkiaiheisista bloggaajista, musiikkiopistoista, festivaaleista, sekä bändien nettisivuista tehtyjä listauksia).

Keräykseen otettavan sisällön haravoi ja jaottelee teemakeräysten yhteydessä Kansalliskirjaston henkilökunta, mutta esimerkiksi yhden aiemman vaalikeräyksen yhteydessä on yleisöltä pyydetty tallennusvinkkejä. Myös tämänhetkisen musiikkikeräyksen avuksi on avattu verkkolomake, jota kautta voi ehdottaa tallennettavia verkkosivuja. Lomakkeen kautta voi lähettää ehdotuksia vaikka monta kertaa, vuoden 2017 loppuun saakka: https://link.webropolsurveys.com/S/ABFE243EA6008E34

Kun keräyslista on valmis, kerättävät sivustot jaotellaan vielä tallennusuran helpottamiseksi sivustojen koon mukaan, karkeasti isot sivustot ja yksittäiset sivut erikseen. Melkein viimeisenä vaiheena koostettu lista ajetaan omalla verkkosivujen tallennusrobotilla (Heritrix, lue lisää Kansalliskirjaston käytöstä täältä) lopullisesti Kansalliskirjaston tallennusasemille.

Aikaa tallennusprosessiin kuluu tietenkin tallennettavien sivustojen määrän ja koon mukaan, kooltaan pienien sivujen kanssa kestää vähemmän aikaa kuin isojen ja syvien sivustojen tallentamisessa. Sivustoista tallennetaan koko sisältö, joilloin myös sivuston ulkonäkö tallentuu samanlaisena kuin se on ollut tallennushetkellä.

Viimeinen työvaihe on valmistella verkkoarkiston teemakeräyksen sivu myös asiakkaiden tarkasteltavaksi. Tämän vuoden musiikkikeräyksen urakka on valmistunut ja tutkittavissa arviolta vuoden 2018 ensimmäisten kuukausien aikana, riippuen siitä miten kauan aikaa tallennus kestää. Myös muut teemakeräykset käyttävät samaa toimintatapaa, vain keräysaihe vaihtelee.

Postausta on editoitu julkaisemisen jälkeen 23.11. ja 28.11. vapaakappaletyöasemien ja verkkokeräysten toimintatapojen kohdalta.