”Venäläisen futurismin isän” kirjojen matka Slaavilaiseen kirjastoon

Runoilija ja kuvataitelija David Burljuk (1882–1967) oli yksi 1910-luvulta Venäjällä alkaneen kuvataidetta ja runoutta uudistaneen futurismin alkuun panevia voimia. Hän kutsui itseään kirjojensa kansiteksteissä myös nimellä ”venäläisen futurismin isä”. Kansalliskirjaston Slaavilaisen kirjaston kokoelmissa on 15 niteen valikoima lähinnä Burljukin oman kustantamon 1920–30 -luvuilla New Yorkissa julkaisemia teoksia.

Teoksen Marusja san käsin maalattu uniikki kansi. Kokoelman runot ovat Japani-aiheisia, muistoja Burljukin kahden vuoden ajasta maassa.

Emigrantti David Burljuk

Lokakuun vallankumouksen jälkeisten kovien olosuhteiden ajamana David Burljuk matkusti perheineen vuonna 1918 Siperian kautta Vladivostokiin. Sieltä hän päätyi vuonna 1920 Japaniin ja viimein vuonna 1922 Yhdysvaltoihin, jossa hän sai kansalaisuuden vuonna 1930. Burljuk jatkoi Yhdysvalloissa sekä kirjallista että kuvataiteellista toimintaansa ja perusti yhdessä vaimonsa kanssa New Yorkissa vaimon nimeä kantavan kustantamon, jonka kautta hän julkaisi sekä omia että jonkin verran myös muiden teoksia.

Omakuva. Burljukin alkuperäinen maalaus teoksen Avtobiografija i stihi (Omaelämäkerta ja runoja, 1929) sisällä.

Kirjojen matka Slaavilaiseen kirjaston

Slaavilaisen kirjaston kokoelmissa on harvinaisia ja arvokkaita kirjoja sisältävä Futuristit-alakokoelma, jonka 49 nidettä on digitoitu kokonaisuudessaan ja jotka ovat luettavissa vapaakappaletyöasemilla kaikissa Suomen vapaakappalekirjastoissa.  Suuri osa ennen vallankumousta ilmestyneistä futuristien julkaisuista tuli kirjastoon autonomian ajan vapaakappaleoikeuden ansiosta. Yliopiston kirjasto sai vuosien 1828 ja 1917 välisenä aikana lain mukaan yhden kappaleen kaikkia Venäjän keisarikunnan alueella julkaistuja teoksia. Burljukin kustantamossa New Yorkissa julkaistut kirjat ovat tulleet kokoelmiin kuitenkin 1930-luvulla, kirjaston hankintaluettelon mukaan ”tekijän lahjoittamana”.  Slaavilaisen kirjaston virka-arkistossa on säilynyt kirje, jossa Valeri Semjonov-Tjan-Šanski (1871–1968), Suomeen emigroitunut kuvataiteilija ja kulttuurivaikuttaja, listaa kirjastolle lahjoitetut kirjat ja ilmaisee kustantajan, eli Burljukin, toivomuksen saada kirjat kirjaston kokoelmiin. Kirjaston hankintakirjan päiväys on 25.9.1933, vain yksi päivä sen jälkeen, kun Helsingissä päättyi Suomen venäläisen siirtokunnan klubilla järjestetty suuri emigranttikirjojen näyttely Russkaja kniga za rubežom (Venäläinen kirja ulkomailla). Semjonov-Tjan-Šanski oli mukana järjestämässä näyttelyä ja kirjoitti siitä myöhemmin artikkelin Viipurissa ilmestyneeseen aikakauslehteen Žurnal sodružestva (Ystävyysseuran aikakauslehti), johon kirjoittivat lehden avustajina myös Slaavilaisessa kirjastossa työskennelleet Maria Widnäs ja emigranttirunoilija Vera Bulitš.  Näyttelyn tarkoituksena oli osoittaa venäläisten emigranttien kustannustoiminnan laajuus ja monipuolisuus sekä myydä näyttelyyn otettuja kirjoja, joita oli yhteensä noin 1000. Näyttelyn järjestänyt kirjallisuuspiiri Svetlitsa, jonka puheenjohtajana toimi Bulitš, myös myi kirjoja näyttelyssä, mutta vain 130 kirjaa meni kaupaksi. Ilmeisesti myöskään Burljukin tuotanto ei kuitenkaan ole Suomen venäläisemigrantteja kiinnostanut, mahdollisesti niiden avoimen neuvostomyönteisyytensä vuoksi, vaan hänen kirjansa ovat jääneet myymättä ja päätyneet näin kirjaston kokoelmiin.

Burljukin lahjoittamat kirjat

David Burljukin Slavicaan lahjoittamista kirjoista suurin osa on hänen omia teoksiaan. Lisäksi mukana on kaksi Venäjälle vallankumouksen jälkeen jääneen futuristikollegan Vladimir Majakovskin (1893–1930) runokokoelmaa Burljukin kuvituksella, kolme runokokoelmaa, jotka sisältävät eri Yhdysvaltoihin emigroituneiden runoilijoiden runoja sekä kaksi kirjaa, jotka esittelevät David Burljukin runoutta ja kuvataidetta. Lahjoitetuista kirjoista Slavican Futuristit-erikoiskokoelmaan on valittu kuitenkin ainoastaan yksi nide, David Burliuk and his art, johon on koottu yksiin kansiin seitsemän eri tavoin Burljukiin liittyvää teosta.

Huomiota herättää monissa lahjoitetuissa kirjoissa vahva itsepromootio sekä neuvostomyönteisyys. Burljukin yhdessä Igor Postupalskin (1907-1989) kanssa 1932 julkaisemansa runoantologian Krasnaja strela (Punainen nuoli) esipuheessa hän tälle kaudelle luonteenomaisesti kirjoittaa:

Olkoon tämä kirja osoituksena, punaisena nuolena, meidän omistautuneisuudestamme Neuvostoliitolle, sen suurelle sosialismin rakentamiselle. Tämän kirjan avulla annamme merkin valtameren ja muukalaisten kansoittamien lakeuksien yli: me olemme isänmaan kanssa yhtä!

Tällainen paatos ei luultavasti ole ollut 1930-luvun Suomessa asuvien venäläisemigranttien mieleen, koska suuri osa heistä oli vahvasti neuvostovastaisia. On silti kirjaston kokoelmien kannalta onnekasta, että nämä kulttuurihistoriallisesti arvokkaat ja mielenkiintoiset kirjat, joiden painokset eivät varmasti olleet kovin suuria ja joita tuskin olisi erikseen hankittu kokoelmaan 1930-luvun niukkoina vuosina, päätyivät kirjastoon ja säilyivät.

Lista kirjastoon lahjoitetuista kirjoista:

Burlûk, D. D. Avtobiografiâ i stihi. S.l. 1924.
Burlûk, D. D. Marusâ san: stihi i risunki. S.l. 192-?.
Burlûk, D. D. Russkie hudožniki v Amerike. New York: Izdanie M. N. Burlûk. 1928.
Burlûk, D. D. Tolstoj: Gorʹkij: poèmy. Izdatelʹstvo M. N. Burlûk. 1928.
Burlûk, D. D. Desâtyj oktâbrʹ.  Izdanie M. N. Burlûk. 1928
Burlûk, D. D. Novelly. New York: Izdatelʹstvo Marii Nikiforovny Burlûk. 1929.
Burlûk, D. D. Rerih. New York: Izdatelʹstvo Marii Nikiforovny Burlûk. 1930.
Burlûk, D. D. David Burliuk and his art. Izdatelʹstvo Marii N. Burlûk. New York:  1932.
Gollerbah, È. F. Iskusstvo Davida D. Burlûka. Izdatelʹstvo Marii Nikiforovny Burlûk. 1930.
Gollerbah, È. F. Poèziâ Davida Burlûka. New York: Izdanie M. N. Burlûk. 1931.
Maâkovskij, V. V. Solnce v gostâh u Maâkovskogo. New York.
Maâkovskij, V. V. Otkrytie Ameriki. New York.
Kitovras № 3. New York: Kitovras. 1924.
Svirelʹ sobveâ: proza, stihi, kartiny: 1-yj kooperativnyj sbornik. New York. 1924.
Segodnâ russkoj poèzii. Pod. red. Vl. Voroncovskogo. New York: Kitovras. 1924.

Vladimir Majakovski: Otkrytie Ameriki (Amerikan löytäminen). Majakovskin taskukokoinen runoelma Burljukin kuvituksella. Majakovski kirjoitti Amerikan matkastaan myös matkakertomuksen Moe otkrytie Ameriki.

 

 

Teksti:

Tapio M. Pitkäranta

Lähteet:

Baschmakoff, Natalia & Marja Leinonen. Russian Life in Finland 1917-1939: A Local and Oral History. Helsinki: Institute for Russian and East European Studies. 2001.

Markov, Vladimir. Istoriâ Russkogo Futurizma. Sankt-Peterburg: Aletejâ. 2000.

Timofeev, A. GRedakcionnaâ Perepiska “Žurnala Sodružestva” Za 19321936 Gody: S Priloženiem Polnoj Rospisi Soderžaniâ žurnala : Iz Istorii Russkoj èmigracii V Nezavizimoj FinlândiiSankt-PeterburgMìr“. 2010. 

Helsingin yliopiston kirjaston virka-arkisto.

Tšekkiläisen surrealismin juurilla

Slaavilaisen kirjaston Polonica-kokoelmassa näkyy – lahjoituksina ja vaihtoina saadun kirjallisuuden kautta – tšekkiläisen kirjallisuuskaanonin eri kerrostumat, myös 1920- ja 1930-lukujen tšekkoslovakialaisen avantgarde-runouden kuohuvat vuodet. Vuonna 1920 perustettiin vastaitsenäistyneen Tšekkoslovakian pääkaupungissa Prahassa kirjailijoista ja taiteilijoista koostunut ryhmä Svaz moderní kultury Devětsil (’modernin kulttuurin liitto Devětsil’), joka heijasteli aikakautensa modernistisia avantgarde-suuntauksia. Myös Brnoon perustettiin vastaava Devětsil-ryhmä.

Devětsilin tšekinkielinen nimi merkitsee ruttojuurta, lääkeyrttinä käytettyä kasvia. Nimi sisältää myös kuvainnollisen merkityksen ’yhdeksän voima’. Ryhmässä oli alun perin jäseniä juuri yhdeksän, mutta merkitsevintä on ennen kaikkea viittaus joukkovoimaan. Antiikin yhdeksän muusan tavoin Devětsilissä oli jäseniä eri taiteenaloilta – kirjallisuuden ja runouden lisäksi myös kuvataiteesta, teatterista, musiikista ja arkkitehtuurista. Ryhmän jäsenet uskoivat taiteelliseen vallankumoukseen ja yhteiskunnalliseen muutokseen, joka oli heidän näkemyksensä mukaan mahdollista vain järjestäytymällä yhteisrintamaan työläiset vierellään.

Nezvalin Falešný mariáš -runoteos (1925)

Štyrskýn ja Toyenin Vítězslav Nezvalin Falešný mariáš -runoteokseen (1925) suunnittelema kansi.

Devětsilin kunnianhimoisena päämääränä oli kirjallisuus- ja taidekäsitysten uudistaminen. Ryhmän juuret olivat proletaarirunoudessa, ja vaikutteita saatiin mm. Vladimir Majakovskilta. Devětsilin runouden leimallisia piirteitä ovat esimerkiksi typografiset kokeilut ja maaginen realismi. Ryhmään kuuluneita runoilijoita ja kirjailijoita olivat esikoisteoksellaan Pantomima (1924) ryhmän kärkinimeksi noussut Vítězslav Nezval, taustateoreetikkona toiminut Karel Teige, romaaneistaan Rozmarné léto (1926) ja Marketa Lazarová (1931) tunnettu Vladislav Vančura, juutalaisvainoja käsittelevästä autobiografisesta romaanistaan Život s hvězdou (1949, suom. Eero Balk, Tähti Sydämellä 2002) tunnettu Jiří Weil, Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1984 saanut Jaroslav Seifert sekä lisäksi Adolf Hoffmeister, Konstantin Biebl, František Halas, Jindřich Hořejší ja Jiří Wolker. Kuvataiteen puolella Devětsilin vaikutusvaltaisia jäseniä olivat esimerkiksi läheisessä symbioosissa taidetta luoneet taidemaalari Toyen ja kuvataiteilija-runoilija Jindřich Štyrský. Surrealismiin suuntautunut Toyen oli aikansa sukupuoliandrogyyni – syntymänimeltään Marie Čermínová, mutta viittasi itseensä aina maskuliinimuodossa ja pukeutui miesten vaatteisiin. Štyrskýn kuolemaan jälkeen 1942 Toyen lyöttäytyi yhteen runoilija-kuvataiteilija Jindřich Heislerin kanssa.

Biebl

Konstantin Bieblin postuumisti julkaistu matkakertomus Cesta na Jávu (1958) vie lukijan Jaavan eksoottisiin maisemiin.

Ryhmän taustateoreetikkoina häärivät Vítězslav Nezval ja Karel Teige. Heidän kirjoituksensa antoivat pohjan vuosina syntyneelle 1923–1924 uudelle runoussuuntaukselle, poetismille, jolle olivat ominaisia elämänilo ja leikkisät muotokokeilut. Devětsil ja poetismi olivat tšekkoslovakialaissyntyisiä ilmiöitä, mutta asemoituvat Euroopan 1900-luvun alkupuoliskon lukuisten -ismien joukkoon. Tšekkoslovakialainen runouskenttä imi itseensä 1920-luvulla erilaisia vaikutteita – paikallisessa ympäristössä nähtiin myös futurismin (Stanislav Kostka Neumann) ja dadaismin (Lev Blatný, Čestmír Jeřábek) esiinnousu. Devětsilin jäsenet loivat yhteyksiä surrealisteihin, Nezval ja Karel Teige tutustuivat Pariisin matkoillaan mm. André Bretoniin. Tästä inspiroituneena Nezval ja Teige perustivat vuonna 1934 Tšekkoslovakian surrealistisen ryhmän. Nezvalin 1930-luvun runoteokset (mm. Absolutní hrobař, Praha s prsty deště ja Matka Naděje) edustavat hänen surrealistista kauttaan.

Jiří Weilin Život s hvězdou -romaani (1949)

Jiří Weilin Život s hvězdou -romaani (1949).

Poliittiset erimielisyydet 1920- ja 1930-lukijen vaihteessa merkitsivät lopun alkua Devětsilille. Osa ryhmän jäsenistä arvosteli kommunistisen puolueen toimintaa liian bolševistiseksi, minkä seurauksena Jaroslav Seifert erotettiin kommunistisesta puolueesta. Toinen maailmansota hajotti ryhmän toiminnan lopullisesti: ei vain sen takia, että yhteiskunnalliset olot muuttuivat epävakaiseksi, vaan myös siksi, että useat devětsililäiset olivat juutalaistaustaisia tai saksalaismiehittäjien mielestä poliittisesti arveluttavia. SS-joukot teloittivat esimerkiksi Vladislav Vančuran vuonna 1942. Jiří Weil vältti karkotuksen Terezínin (Theresienstadt) keskitysleirille lavastamalla oman kuolemansa. Saksalaismiehityksen aikana Toyen piilotteli juutalaistaustaista Jindřich Heisleria kylpyhuoneessaan. Toyenin ja Heislerin onnistui paeta Pariisiin ennen kommunistien vallankaappausta vuonna 1948.

Poetismin vaikutus kuitenkin jatkui tšekkoslovakialaisessa kirjallisuudessa pitkään toisen maailmansodan jälkeen. Esimerkiksi Jaroslav Seifertin Morový sloup -runoteoksen (suom. Hannu Ylilehto, Ruttopylväs 1985) tematiikassa on kuultavissa poetismin heleät äänet. Prahan kevään tunnelmia käsittelevä Morový sloup syntyi vuosina 1968–1970, mutta se julkaistiin samizdatina vuonna 1973 ja länsipainoksena vuonna 1977. Teos julkaistiin virallisesti Tšekkoslovakiassa vasta vuonna 1981. Seifert palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1984.

 Jaroslav Seifertin Morový sloup -runoteoksen vuoden 1981 painos.

Jaroslav Seifertin Morový sloup -teoksen vuonna 1981 Tšekkoslovakiassa ilmestynyt painos.

Devětsilin alkuvaiheen kommunismimyönteisyys ja proletaarisympatiat pitivät ryhmän pinnalla myös Tšekkoslovakian kommunistin hallinnon aikana. Uusia painoksia otettiin läpi 1950-, 1960-, 1970- ja 1980-lukujen. Polonica-kokoelman sisältämät julkaisut edustavat Devětsilin jäsenten myöhempää tuotantoa tai uusintapainoksia, jotka ovat ilmestyneet aikana, jolloin Devětsil ei ollut enää toiminnassa. Vítězslav Nezval vei poliittisuuden myöhemmällä urallaan äärimmilleen kääntyessään 1940- ja 1950-luvuilla sosialistiseen realismiin ja nousten täten uuden hallinnon arvostamaksi runoilijaksi. Nezvalin myöhäistuotannon ideologinen ääripäisyys myötävaikutti siihen, että samettivallankumouksen jälkeen vuonna 1989 hänen teoksensa päätyivät keräämään pölyä antikvariaateissa uuden yhteiskunnallisen ilmapiirin hylätessä edellisten sukupolvien arvot.

Uuden vuosituhannen myötä Devětsilin ja poetismin arvo on alettu ymmärtää Tšekissä yhtenä 1900-luvun alkupuoliskon merkittävistä modernistista avantgarde-liikkeistä. Devětsilin alkuvuosien elämänmyönteisyys ja uudistushalu ovat taas pääsemässä oikeuksiinsa.

 

Kirjallisuutta

Čolakova, Žoržeta: Český surrealismus 30. let (1999).

Fabian, Jeanette: Poetismus : ästhetische Theorie und künstlerische Praxis der tschechischen Avantgarde (2013).

A glossary of catchwords of the Czech avant-garde : conceptions of aesthetics and the changing faces of art 1908-1958. Toim. Petr A. Bílek, Josef Vojvodík, Jan Wiendl (2012).

Heslář české avantgardy : stetické koncepty a proměny uměleckých postupů v letech 1908-1958. Toim. Josef Vojvodík, Jan Wiendl (2011).

Ort, Thomas: Art and life in modernist Prague : Karel Čapek and his generation, 1911-1938 (2013).

Papoušek, Vladimír : Gravitace avantgard : imaginace a řeč avantgard v českých literárních textech první poloviny dvacátého století (2007).