Tekijän lisäyksillä täydennetty Liika viisas saatiin tutkijoiden käyttöön

Kirjoittaja: Irma Tapaninen

05_Liika-viisas_webAinutlaatuinen kappale Maiju Lassilan Liika viisaasta on tänä syksynä luovutettu osaksi Kansalliskirjastossa säilytettävää Algot Untolan käsikirjoituskokoelmaa. Kirja on ainutlaatuinen siksi, että siinä on runsaasti tekijän käsin kirjoittamia lisäyksiä.

Tekijä on nähnyt paljon vaivaa täydentäessään teostaan. Jälkikäteen lisätyt osuudet on liimattu painetun kirjan sivuille, jonne on merkitty myös lisäyksen oikea alkamiskohta. Paperi on leikattu kirjan sivujen levyiseksi, liimattu yhteen pitkiksi soiroiksi ja taiteltu sivujen väliin sopiviksi taitoksiksi. Lisäykset eivät ole vähäisiä. Useamman sivun mittaisia taitoksia on kaikkiaan 25 kappaletta. Kaksi tai kolme niistä on revennyt paikoiltaan ja kadonnut. Lyhyitä, muutaman sanan tai lauseen lisäyksiä on kirjoitettu paljon myös suoraan kirjan sivuille. Kirjailijan lisäyksissään käyttämä paperi on heikkolaatuista ja sadan vuoden aikana jo monin paikoin hapertunutta, joten Eila Kupiaksen mukaan kirja menee aluksi konservoitavaksi.

Liika viisaan syntyprosessista on säilynyt suhteellisen paljon tietoja. Teos ilmestyi Kariston julkaisemana keväällä 1915. Kirjailija tarjosi sitä ensin kustannusosakeyhtiö Kirjalle, mutta neuvottelut eivät johtaneet tulokseen. Tekijä ei voinut hyväksyä sopimusehtoja, sillä kustantaja halusi julkaista teoksen halpakirjasarjassa, ja vaati lisäksi tekstiin paljon muutoksia. Ilmeisesti myös Karisto julkaisi teoksen vain lyhennettynä, sillä monissa lisäyksissä lukee lyijykynällä sana ”pois” ja nimikirjaimet RK. Vaikuttaa siis siltä, että tekijä on liimannut poistamaan joutumansa tekstiosuudet paikoilleen.

Kustantajien kanssa käymänsä kirjeenvaihdon perusteella Untolalla oli vaikeuksia saada teoksensa julkisuuteen haluamassaan muodossa. Hänen ominaislaatuaan yhteiskuntaa kriittisesti tarkastelevana kirjailijana ei tunnistettu tai tunnustettu. Venäjän painostuksen alla kansallisen yksimielisyyden vaatimus oli niin vahva, että Untolalle luonteenomaista, alhaalta nouseviin epäoikeudenmukaisuuden tunteisiin pohjautunutta yhteiskuntakritiikkiä ei haluttu kustantaa. Vuosikymmeniä hänet nähtiin ainoastaan humoristisena kansankuvaajana. Täydennetty Liika viisas näyttää jälkipolville sen, mitä tekijä olisi halunnut teoksellaan sanoa.

04_liika_viisas_webKirja on ollut jo vuonna 1939 tutkijoiden nähtävillä. Tuolloin Rafael Koskimies kirjoitti siitä artikkelin Valvoja-Aikaan otsikolla Tekijän täydennyksiä ”Liika viisaaseen” ynnä muuta Maiju Lassilasta. Tämän artikkelin perusteella Untola-tutkijat ovat tienneet kirjan olemassa olosta. Koskimies ei pitänyt tekijän lisäyksiä tärkeinä tai millään tavoin teoksen arvoa kohottavina, vaikka arvostikin Maiju Lassilan tuotantoa monia muita aikalaistutkijoita enemmän.

Nykyisenä kansainvälisyyttä ja moniäänisyyttä arvostavana aikana täydennetty Liika viisas on erittäin kiinnostava, sillä se edustaa hyvin puhdaspiirteisesti yleismaailmallista karnevalistista kirjallisuutta. Viisauden ja hulluuden suhteellisuudella leikittelevä teos hyödyntää lajille varsin tunnusomaisesti narria kerronnan keskushahmona. Karnevalistinen kirjallisuus on taiteellinen yhteiskuntakritiikin muoto, jolla on selkeästi tunnistettavat, lajille ominaiset tyylipiirteet. Untola on tämän tyylilajin mestari Suomessa.

Algot Untolan sisaren pojan poika, tohtori Vesa Ollilainen luovutti Liika viisaan täydentämään vuonna 1952 Helsingin yliopistolle perikunnan lahjoittamaa käsikirjoituskokoelmaa. Tuolloin luovutetut käsikirjoitukset oli kerännyt talteen kirjailijan veli Johannes Tietäväinen kirjailijan kuoleman jälkeen hänen asunnostaan Helsingissä. Lahjoittajina toimivat tuolloin kirjailijan sisaren Johanna Ollilaisen tytär Maiju Ollilainen ja poika Vesa S. Ollilainen. Lahjoittajat toivoivat käsikirjoitusten antavan virikkeitä Algot Untolan elämäntyön tieteelliseen tutkimukseen ja arviointiin. Liika viisas on arvokas lisäaineisto tähän työhön.


FT Irma Tapaninen on tehnyt väitöskirjansa Algot Untolan varhaistuotannosta. Tutkijan paneutuminen lähdeaineistoon sekä yhteistyö lahjoittajien kanssa johtivat aineiston lahjoittamiseen Kansalliskirjastoon.

Liika viisas: viisaudenkirja eli kertomus Sakari Kolistajasta. 1915. digitoitu kappale ilman em. tekijän merkintöjä löytyy Klassikkokirjastosta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *