Erittäin harvinainen….

Introductio in linguam Arabicam

Vuonna 1588 Andreas Eichornin kirjapainosta Frankfurt an der Oder’ssa ilmestyi ohut vihkonen, vain 34 sivuinen, Introductio in linguam Arabicam. Tekijäksi nimiösivulla on merkitty Viadrina yliopiston Hebrean kielen professori Bartholomäus Radtmann (1560-1602), myöhemmin myös yliopiston rehtori. Radtman itse ei osannut arabiaa, mutta piti arabian tuntemusta ja kielen opetuksen juurruttamista yliopiston oppiaineeksi tärkeänä. Hanke on varhaisin tunnettu yritys Pohjois-Saksan alueella. Sen motiivina oli perinteinen humanistinen ja filologinen  tiedonintressi, ad fontes– teologien kiinnostus sekä kristilliseen arabiankieliseen kulttuuriin, että arabialaiseen filosofiaan; Averro ësiin ja Avicennaan ym., kuten Radtman teoksen esipuheessa toteaa.

Esipuheessa hän kertoo, oman kielitaitonsa puutteen takia tarpeestaan löytää hankkeeseen arabian-kielen taitoinen avustaja. Hän oli kääntynyt asiassa mesenaattinsa Brandenburgin vaaliruhtinas Joachim III Friedrichin neuvonantajan Barthold von Mandelslovin puoleen. Vaaliruhtinaan hovista löytyikin tähän tarkoitukseen turkkilainen sotavanki ja orja, joka oli kastettu ja saanut nimekseen Paul Villich. Villichille oli lapsena opetettu klassista arabiaa ja Koraanin tuntemusta. Radtman vakuuttui rämän taidoista ja osti hänet vapaaksi. Yhteistyön tuloksena ilmestyi kyseinen Introductio in linguam Arabicam. Siinnä käsitellään aakkoset, kielenopin alkeet ja tekstin lukuun johdatteli lopuksi psalmi 146. Vaikka teksti on pääosin latinankielinen, sivut luetaan oikealta vasemmalle kuten arabiassakin. Frankfurtissa ei tuolloin ollut saatavilla arabian kirjasimia, joten aakkoset ja termit lisättiin painokseen käsin. Ymmärrettävää, että painos jäi varsin pieneksi.

Introductio ei kuitenkaan osoittautunut menestykseksi, vaikka Arabian kielen opetus yleistyikin saksalaisella kielialueella 1600-luvun kuluessa useammissa yliopistoissa. Pian kävi nimittäin ilmi, että Willichin arabian taito oli yli 25 vuoden vankeuden aikana vähintään pahasti ruostunut ja hän oli turvautunut paikoin äidinkieleensä turkkiin mm. kieliopillisten termien käytössä. Teos jäikin oppihistorialliseksi ja kirjahistorialliseksi kuriositeetiksi ja on nykyään erittäin harvinainen. Teosta tunnetaan julkisten kirjastojen kokoelmissa vain muutamia kappaleita. Juuri äsken Kansalliskirjastosta löytynyt on seitsemäs. Sen voi tilata erikoislukusaliin hakupalvelussa https://kansalliskirjasto.finna.fi/

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *