Digitaalisten aineistojen tutkimusta tehdään enimmäkseen perinteisin menetelmin

Vuosisatojen ajan Kansalliskirjasto on ollut tärkeä tutkimuksen kumppani. Se tarjoaa runsaasti  tutkimusaineistoksi kelpaavaa aineistoa – myös digitaalista aineistoa ja kirjallisuutta. Digitaalinen avoin muisti (DAM) -hankkeessa tehtiin keväällä kysely Kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista ja palveluista, koska hankkeen tavoitteena on kehittää Kansalliskirjaston digitaalisten aineistojen ja tutkijoiden kohtaamista.

Kysely sai yhteensä 130 vastausta suomen-, ruotsin- ja englanninkielisiltä vastaajilta. Tutkijaorientoituneen viestinnän voi todeta onnistuneen melko hyvin.  84 prosenttia vastaajista oli affilioitunut johonkin yliopistoon ja suurin osa lopuista vastaajista edusti  yrityksiä ja ammattikorkeakouluja. He kuitenkin kertoivat tarkentavissa vastauksissa toimivansa ensisijaisesti tutkimustehtävissä.

Kansalliskirjaston moninaiset digitaaliset aineistot

Kansalliskirjasto tarjoaa käyttäjilleen hyvin monipuolisesti digitaalisia aineistoja, joista osa on sähkösyntyisiä ja osa digitoituja. Osa digitaalisista aineistoista on käytössä kotikoneelta kaikille kiinnostuneille. Esimerkiksi osoitteesta digi.kansalliskirjasto.fi löytyvät kotimaiset sanomalehtiaineistot vuoteen 1929 asti sekä laaja valikoima kirjoja. Tutkain-sopimuksen solmineiden korkeakoulujen tutkijat pääsevät Haka-kirjautumisella lukemaan lehtiä aina vuoteen 2018 asti. Kaikkia lehtiä ei ole digitoitu koko ajanjaksolta, mutta digitointi etenee noin kahden miljoonan sivun vuosivauhtia sekä takautuvana että vapaakappaleina luovutetun uutuuskartunnan digitointina. Digi.kansalliskirjasto.fi sisältää tällä hetkellä yhteensä melkein 19 miljoonaa sivua aineistoa ja muodostaa Kansalliskirjaston käytetyimmän digitaalisen kokoelman.

Useimmille kyselyyn vastaajille Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot tarkoittivat nimenomaan historiallisia sanomalehtiaineistoja (Kuva 1). Avovastauksissa korostui aineistojen käyttömahdollisuudet kotoa käsin.

Kuva 1: Käytetyt aineistolajit ja -palvelut, vastaajia 122, valintoja 282, prosentit suhteessa kaikkiin vastaajiin

Kuva 1: Käytetyt aineistolajit ja -palvelut, vastaajia 122, valintoja 282, prosentit suhteessa kaikkiin vastaajiin

Osa digitaalisesta aineistosta on käytössä vain kirjaston omissa tiloissa tai vapaakappalekirjastoissa, mikä vaikuttaa niiden käyttöpotentiaaliin tutkimuksessa. Vapaakappalekirjastoja ovat Kansalliskirjasto, Turun yliopiston kirjasto, Jyväskylän yliopiston kirjasto, Åbo Akademin kirjasto, Oulun yliopiston kirjasto ja Itä-Suomen yliopiston kirjasto. Vapaakappaletyöasemilla on käytössä myös verkkoarkisto ja sähkösyntyiset vapaakappaleet. Muita Kansalliskirjaston digitaalisia aineistoja löytyy kirjaston julkaisuarkistosta doria.fi. Lisäksi Kansalliskirjaston hakupalvelu kansalliskirjasto.finna.fi tarjoaa pääsyn sekä digitaalisiin että painettuihin aineistoihin.

Tyypillinen käyttäjä ja käyttötapa

Kyselyaineiston perustella digitaalisten aineiston tyypillinen tutkijakäyttäjä on suomenkielinen historia-alan väitöskirjan tekijä Helsingin yliopistosta. Useimmiten hän on käyttänyt aineistoja selaten, lueskellen ja metodisesti lähilukien. Hieman yli puolet kaikista vastaajista oli käyttänyt metodinaan lähilukua, ja muutamat vastaajat erittelivät vielä tarkemmin menetelmäkseen sisällönanalyysin ja sisällön erittelyn, jotka ovat molemmat tyypillisiä laadullisen tutkimuksen analyysitapoja. Noin neljännes vastaajista oli tehnyt tiedonlouhintaa, jonka mahdollisuudet kasvavat vähitellen aineistokokoelman digitoinnin ja louhintaan tarvittavien teknisten edellytysten kehittyessä.

Vaikka vastaajat olivat lähtökohtaisesti tutkijoita, moni heistä käytti digitaalisia aineistoja vain selailuun ja lueskeluun. Avovastauksien perusteella moni tutkija kuitenkin koki selailun ja lueskelun tärkeäksi osaksi tutkimusaineiston muodostamisprosessia. Niiden avulla he tietäisivät, minkälaista aineistoa kussakin palvelussa on käytettävissä ja miten sitä voisi hyödyntää omien tutkimusintressien taustalla.

On huomattava, että useimmat tutkijat tarvitsivat Kansalliskirjaston digitaalisten aineistojen rinnalle myös muuta aineistoa. Usein se oli kyselyn vastausten mukaan digitoimatonta Kansalliskirjaston aineistoa tai erilaisista arkistoista saatavaa digitaalista ja digitoimatonta aineistoa. Tutkijat vastasivat myös lukuisia muita tutkimusaineistojen lähteitä taiteesta sosiaaliseen mediaan, joten Kansalliskirjaston tutkijakäyttäjät näyttävät tekevän monipuolista tutkimusta erilaisiin aineistoihin tukeutuen.

Käyttäjiensä keskuudessa tunnetut aineistot palvelut

Kansalliskirjaston digitaalisten aineistojen ja palveluiden tunnettavuudelle annettiin vastaajien keskuudessa hyvät arvosanat. Aineistot tunnettiin keskiarvolla 3,35 ja palvelut keskiarvolla 3,48, kun asteikko oli 1-5). Mediaanitunnettavuus oli molemmissa kategorioissa neljä. Seuraavassa kuvassa nähdään vastausten jakautuminen eri vastausvaihtoehtojen kesken (Kuva 2).

Kuvassa kaksi havainnollistetaan aineistojen ja palvelujen tunnettavuutta 130 vastaajan kesken

Kuva 2: Aineistojen ja palvelujen tunnettavuus, 130 vastaajaa

Erikielisiä vastauksia tarkasteltaessa löytyi pientä eroavaisuutta. Suomenkielisissä vastauksissa aineistot (ka. 3,44) voittivat tunnettavuudessaan niukasti palvelut (ka. 3,42), mutta kokonaistuloksissa aineistot (ka. 3,35) tunnettiin alle kymmenyksen heikommin kuin palvelut (ka. 3,48). Ero on merkityksetön, mutta huomattavaa on, että noin 20 prosenttia suomenkielisistä kyselyyn vastaajista valitsi molemmissa väittämissä vaihtoehdot yksi ja kaksi (täysin eri mieltä ja eri mieltä), kun taas englanniksi vastaava prosenttiosuus ensimmäisten vaihtoehtojen kohdalla oli melkein puolet. Ruotsinkielisiä vastaajia oli vain kolme, eikä heidän vastauksiaan ole mielekästä verrata tässä erikseen.

Noin puolet kyselyyn vastanneista edusti Helsingin yliopistoa ja toinen puolisko jakautui ympäri Suomea edustaviin organisaatioihin. Vastaajissa ei ollut edustusta kaikista yliopistoista ja monissa organisaatioissa edustus jäi vain yksittäisiin vastauksiin. Helsinki-keskeisyyttä on helppo selittää Kansalliskirjaston sijoittumisella Helsinkiin ja kiinteistä yhteyksistä Helsingin yliopistoon, mutta verkon yli käytettävien digitaalisten aineistojen tai vapaakappalekirjastokaupunkien vuoksi Helsinki-sidonnaisuus ei olisi täysin välttämätöntä kuin pelkkiä analogisia aineistoja käytettäessä. Paikkaan sidonnaisuus koettiin kyselyssä jopa rasitteena, koska kysely toteutettiin pahimpaan koronakaranteeniaikaan, jolloin mihinkään ei päässyt tekemään tutkimusta paikan päälle. Kyselyyn vastanneille tutkijoille se tarkoitti sitä, että tutkimuksen teko vaikeutui.

Tilanne heijastelee digitaalisten aineistojen kehittämistarvetta vastaamaan nykypäivän digitaalisen maailman vaatimuksiin. Vaikka kehittämisnopeus ei aina ylläkään nopeaan digiloikkaan, DAM-hanke ottaa osaa digitaalisten aineistojen kehittämisprosessiin erityisesti digi.kansalliskirjasto.fi -palvelun osalta. Kehittäminen palvelee myös muita kuin tutkijakäyttäjiä ja suuri yleisö pääsee hyötymään digitaalisiin aineistoihin tehtävistä parannuksista.

Tutkijalähtöisten palveluiden kehittäminen

Kansalliskirjasto pyrkii vahvistamaan asemaansa sekä digitaalisten aineistojen tarjoajana ja tutkimusyhteistyön partnerina suunnitteilla olevissa uusissa tutkimuksen palveluissa. Tutkijoita haastatellaan syksyn aikana ja meneillään olevaa tutkimusyhteistyötä havainnoidaan, jotta palveluita voitaisiin kehittää tutkijoiden todellisten tarpeiden suuntaan. Tavoitteena on käyttäjälähtöinen palveluiden kehittäminen.

Hanketta rahoittaa EAKR

DAM-hanke on Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama hanke, jota toteutetaan yhdessä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamk) kanssa. Hanke käynnistyi syksyllä 2019 ja jatkuu syyskuun 2021 loppuun asti.

Lisätietoa hankkeesta ja kyselystä

Liisa Näpärä
Suunnittelija
Digitaalinen avoin muisti -hanke
liisa.napara@helsinki.fi

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *