Dataa sovelluksen kautta kartaksi
Yleensä GIS tunnit noudattavat tiettyä kaavaa: Arttu puhuu, tehtäviä ohjeiden mukaan ja lopulta kivuliasta itsenäistä tekemistä. Tällä kertaa keräsimme itse dataa lumisessa Kumpulassa ja Arabianrannassa. Sovellus teki datan keräämisen helpoksi, eikä minua haitannut pieni kävely, vaikka varpaat jäätyivätkin. Usean ihmisen kerätessä dataa sitä kertyi ihan kiitettävästi ja onneksi jakauduimme eri suuntiin, ettei kaikki data kerätty esimerkiksi Kumpulan laaksosta tai Intiankadulta.
Tuotimme tunnilla “interpolointi” työkalun avulla kartan koetusta turvallisuuden tunteesta havainnointipisteissä, joka loi “vaaran vyöhykkeet” tarkastelupisteiden ympärille. Tämän avulla voidaan tarkastella turvallisuuden tunteen vaihteluita alueen mukaan. Karttaa tulkitessa on hyvä ottaa huomioon, että monta ihmistä keräsi dataa. Jokainen ihminen kokee ja määrittelee turvallisuuden eri tavoilla, mutta Kumpulan kaltaisessa ympäristössä tämä tuskin vaihtelee. Pelkkänä datana kerättyä tietoa on vaikea tarkastella, eikä siitä oikein saa mitään selvää, mutta kartta muodossa huomataan, että turvattomammiksi kohteiksi on mielletty Kustaa Vaasan tien risteykset ja Arabian kauppakeskuksen läheisyys. Luultavammin johtuen runsaasta autoliikenteestä, jota teiden liukkaus ei tällä hetkellä auta. Turvallisemmiksi mielletään esimerkiksi puistoalueet, pienemmät kadut sekä asuinalueet.
Hazardeja vulkaanisessa ja maata järisyttävässä muodossa
Kuten Victoria pohti omassa blogissaan, interpolointi ei sovellu jokaiseen tehtävänantoon. Se toimii hyvin turvallisuuden tunteen kuvaamisessa, koska siinä voidaan kuvata yhden muuttujan vaihtelua (eli turvallisuuden tunteen eri asteita). Kuitenkaan en osannut käyttää sitä seuraavissa kartoissani, joten jätin sen kokonaan pois. Interpoloinnin sijaan käytin maanjäristyksiä kuvatessa “heatmap” toimintoa, joka toimi mielestäni hyvin ja lopputuloksesta tuli selkeä. Keskityin tulivuoriin ja maanjäristyksiin, koska itse opiskellessani minua auttaa enemmän muutama yhtenäisen teeman kartta, jotka kuvaavat kuitenkin hieman eri asioita. Lisäksi molemmat liittyvät maapallon endogeenisiin ilmiöihin, kun taas meteoriitit ovat aivan eri tarina.
Omasta mielestäni karttani ovat informatiiviset, vaikka voisivat kyllä olla selkeämmät. Harmi, että kuvien laatu huononee huomattavasti, kun ne tuo blogiin. Tulivuoria edustavat pisteet peittävät toinen toisiaan, mutta toisaalta maanjäristysten havainnollistaminen “heatmap” toiminnon avulla kartalla näkyvät symbolit vähenevät. Kartat ovat tarpeeksi yksinkertaisia, että ne soveltuisivat esimerkiksi yläaste- tai lukiokäyttöön. Itse karttojen värityksen olisin voinut valita paremmin (pyydän anteeksi punavihersokeilta lukijoilta). Tajusin puna-viherkomboni liian myöhään ja kuten varmaan kaikki tietävät QGIS:ssä tiedostojen uudellaan avaaminen on yhtä tuskaa. Lisäksi en osannut merkitä heatmapin avulla tekemiäni vyöhykkeitä legendaan.
Kuvista huomataan, että molemmat maanjäristykset (kuva 1) ja tulivuoret keskittyvät litosfäärilaattojen rajavyöhykkeisiin (kuva 2 ja 4), vaikka molempia esiintyy litosfäärilaattojen sisäosissakin. Laattojen keskelle sijoittuvaa vulkaanista toimintaa selittää esimerkiksi hotspotit, esim. Hawaii. Tulivuoret keskittyvät selvästi Tyynenvaltameren “tulirenkaalle”, jossa sijaitsee suurin osa voimakkaimmista maanjäristyksistä. Tyynenmeren lisäksi tulivuoria sijaitsee myös Atlantin valtameren keskiselänteellä. Tosin tällä rajalla kaksi litosfäärilaattaa erkanevat, jolloin maanjäristyksiä ei synny samalla tavalla kuin törmäysvyöhykkeillä.
Kuvasta 2 nähdään, että tulivuoret ovat pitempään sijoittuneet samoille alueilla johtuen esimerkiksi litosfäärilaattojen hitaasta liikkumisesta. Kartasta huomataan myös, kuinka kerrostulivuoria on huomattavasti enemmän kuin kilpitulivuoria ja ne sijoittuvat osittain eri alueille. Kilpitulivuoret syntynyt usein hotspotien alueelle (kuvasta erottuu esimerkiksi Islanti ja Hawaii). Molempia esiintyy niin törmäysvyöhykkeillä (Tyynenvaltameren tulirengas) kuin erkanemisvyöhykkeillä (esimerkiksi Itä-Afrikka ja Atlantin keskiselänne).
Kolmas karttani kuvaa merenalaisten tulivuorten sijoittumista (kuva 4). Kartasta huomataan, että nämäkin tulivuoret sijoittuvat enimmäkseen Tyynenvaltameren tulirenkaalle. Joitain tulivuoria sijaitsee myös Atlantin keskiselänteellä ja Intian valtamerellä, mutta näitä on huomattavasti vähemmän. Merenalaisten tulivuorien purkaukset eivät välttämättä ole yhtä tuhoisat kuin maanpinnan päälliset, koska päällä oleva vesimassa pienentää räjähdyksestä lähtevää paineaaltoa, eikä magman valuminen vaikuta ihmistoimintaan. Kuitenkin nämä räjähdykset voivat synnyttää esimerkiksi tsunameja ja vedenpinnalle saattaa päästä vulkaanista tuhkaa vaikuttaen esimerkiksi ilmanlaatuun ja lentoliikenteeseen (Kuva 3).
Kuva 4. Merenalaiset tulivuoret tulivuoren purkausalttiilla alueilla (NOAA).
Lähteet:
Getty Images. MTV. Vedenalainen tulivuori purkautuu – katso hurjat kuvat (21.3.2009). Saatavilla: <https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vedenalainen-tulivuori-purkautuu-katso-hurjat-kuvat/2172294> Viitattu: 25.2.2022
Rumbin, V., Matka GIS-Guruksi: Kurssikerta 6 – Interpolointia vai ei?. Victorian blogi. Viitattu 25.2.2022