Tämän kurssin viimeinen GIS kerta oli yhtä henkistä vuoristo rataa samalla tavalla kuin aikaisemmatkin kerrat. Tämän kurssin aikana olen huomannut, miten vaikeaa on löytää hyviä ja tehtäviin sopivia aineistoja. Vaikka olin etsinyt aineistot jo ennen tuntia, niitä avatessani huomasin, mitään ei auennut näytölle. Niiiin, minkäköhän takia .txt muotoiset aineistot eivät toimineet. Vietin kaksi ensimmäistä tuntia etsien uusia aineistoja. Tässä vaiheessa ongelmia lisäsi sen, etten osannut valita edes miltä alueelta halusin tehdä karttani. Lopulta päädyin tutkimaan Helsingin alueen viherkattoja, rakennettuja ja spontaaneja, koska näköjään en ole saanut tarpeeksi viheralueiden tutkimisesta.
Sitten itse tehtävään
Halusin selvittää, kuinka monta ihmistä asuu puolen kilometrin etäisyydellä näistä viherkatoista. Tässä kirjottaessa huomasin, että olen käyttänyt ihmismäärissä absoluuttisia, enkä suhteutettuja lukuja, joka vie karttojen informatiivisuuden minimiin. Tein aikaisemmin saman virheen, mutta nyt tuntuu siltä, että tämä olisi viimeinen kerta kuin teen tällaisen aloittelija virheen. En kuitenkaan tiedä, onko kartat kuitenkaan ihan turhia. Absoluuttisista luvuista huolimatta kartat kuitenkin vastaavat “tutkimuskysymykseeni”.
Kartoista (kuva 1 ja 2) huomataan, että spontaaneja viherkattoja on paljon vähemmän kuin rakennettuja, eikä näitäkään ole hirvesti, kun ottaa huomioon, että melkein jokaisen rakennuksen katolle pystyisi integroimaan vihreää. Koska käytin vahingossa absoluuttisia arvoja, kartat kertovat eniten asuinalueiden asutustiheydestä. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän ihmisiä kuuluu viheralueiden vaikutusalueelle. Tämän takia esimerkiksi varsinkin keskustan alue kuuluu suurimpaan luokkaan, vaikka alueilla on vain muutama rakennettu viherkatto. Kuvasta 1 huomataan myös, kuinka rakennettujen viherkattojen määrä vähenee kaupungin reunoille mentäessä keskustaa lukuun ottamatta. Varsinkin Luoteis- ja Pohjois-Helsingissä on useita kaupunginosia, joissa ei ole yhtään tai yksi rakennettu viherkatto.
Kuvasta 2 huomataan, että spontaaneja viherkattoja on huomattavasti vähemmän kuin rakennettuja viherkattoja. Nämä myös jakautuvat alueellisesti eri tavalla ja on vain muutama kaupunginosa, joissa on enemmän kuin yksi spontaaniviherkatto. Alueita, joissa ei ole yhtään spontaania viherkattoa on paljon enemmän kuin rakennettujen viherkattojen kohdalla. Nämä alueet keskittyvät erityisesti Länsi- ja Luoteis-Helsinkiin, vaikka tarkkailun alueen keskellä, idässä ja pohjoisessakin on näitä alueita.
Loppusanoina siteeraan Aletaa, joka tiivisti tämän kerran fiilikset mielestäni osuvasti:
Itsenäistehtävä vahvisti uskoa omaan osaamiseen, ja oli ilahduttavaa huomata, että kurssilta todella oli jäänyt jotain käteen. Mielipiteeni geoinformatiikasta ei ollut vielä edellisten kurssien pohjalta ehtinyt kunnolla muotoutua, mutta nyt voin varmuudella sanoa, että haluan syventää osaamistani vielä lisää. – Aleta Friman
Lähteet:
Pääkaupunkiseudun viherkatot. <https://hri.fi/data/fi/dataset/paakaupunkiseudun-viherkatot> Viitattu 6.3.2022
Friman, A., Aleten GIS-blogi, Luovuus valloilleen. Aletan blogi. Viitattu 6.3.2022.