Kymmenen vuoden toiminta Suomen virtuaaliyliopiston puitteissa on päättynyt. Paljon palveluita, yhteistyötä ja verkostoja syntyi mutta on pakko myöntää, että monet tavoitteet jäivät saavuttamatta.
Virtuaaliyliopiston keskeinen tavoite, kansallinen verkkokurssitarjonta, jäi ohueksi. Kansallisia verkostoja toki syntyi, mutta niiden opetustarjonta oli suunnattu mukana oleville yliopistoille. Syynä varmasti on se porkkanan puute, joka olisi saanut laitokset ja opettajat avaamaan opetustarjontansa. Syntyneet verkostot toimivat erillisen rahoituksen turvin ja kehittivät lisäksi vaihdantataloutta, jossa kaikki mukana olevat kantoivat kortensa kekoon. Kansalliselle tarjonnalle ei ollut vielä edellytyksiä. Eloon jäi JOOPAS palvelun ympärille järjestäytynyt konsortio. Palvelun tavoitteena on helpottaa byrokratiaa kun opiskelija haluaa liittää omaan tutkintoonsa kursseja toisen yliopiston opetustarjonnasta. Nähtäväksi jää, avaako kilpailu opiskelijoista ja maineesta tulevaisuudessa opetustarjonnan parhaita paloja verkkoon tarjolle markkinointimielessä.
Palveluita ja koulutusta tuotettiin paljon, mutta käytettiin valitettavan vähän. Tarpeellisen palvelun tunnistaa siitä, että kun jokin ei toimi, tulee palaute välittömästi. Monikaan virtuaaliyliopistopalvelu ei saavuttanut tällaista arjen työkalun asemaa vaan tärkeimmät opetusteknologiset sovellukset tuotettiin tai otettiin käyttöön yliopistojen sisäisenä työnä. Toki moni yliopisto hyötyi TieVie verkoston tarjoamasta koulutuksesta, verkostojen tuottamasta materiaalista ja yhteisistä virtuaaliyliopistopäivistä.
Palveluiden tuottamisessa kannattaa olla yhteistyössä jatkossakin. Moodleverkoston kaltaisia asiantuntijoiden ja kehittäjien yhteistyörinkejä tarvitaan edelleen mutta panokset ja tuotokset harkitaan entistäkin huolellisemmin.
Hankkeen tuloksena ei voi olla pelkkä verkostoituminen, mutta se luo edellytykset ja luottamusta yhteistyölle jatkossakin. Virtuaaliyliopistoyhteistyö oli innostavaa ja opettavaista, oli mahtavaa saada olla mukana kehittäjien verkostoissa.