Mihin tenttiä tarvitaan?

Siellä missä kaksi tahi kolme korkeakoulu- tai yliopistoihmistä kokoontuu, puhutaan yleensä sähköisestä tenttimisestä tai sen puuttumisesta. Itse opiskelen ammattikorkeakoulussa, jossa koko tutkinto suoritetaan verkon välityksellä.

Virtuaalinen kontaktiopetus järjestetään parina iltana viikossa WebEx-kokousympäristössä webkameroiden ja kuulokkeiden avulla. Jokaisella opintojaksolla on lisäksi oma Moodle-työtila, josta löytyvät oppimateriaalit, tehtävät ja keskustelualueet. Kaikki luennot nauhoitetaan ja tallennetaan Moodleen myöhempää katsomista varten, joten opinnot sallivat joustavasti myös pienet poissaolot. Myös kaikki tentit pidetään virtuaalisesti. Tentti noudetaan Moodlesta, tehdään Wordilla omalla koneella ja palautetaan takaisin Moodleen ja tentin ajan opettaja valvoo tenttijöitä WebExissä nauhoittavien kameroiden välityksellä. Vaivatonta, motivoivaa ja lähes täydellistäkö? Lähes. Virtuaalitentissä ei saa käyttää apuna kirjoja eikä mitään muutakaan materiaalia. Mutta valvonta on aika mahdotonta pienen webkuvan perusteella.

Sähköinen tenttiminen tarjoaisikin tuhannen taalan paikan uudistaa ja kehittää oppimista ja tenttimistä.

Tekniikka on mullistanut ja muuttanut maailman moneen kertaan, mutta jostain syystä ei opetusta kovinkaan paljon. Olipa tenttipaikkana luentosali tai oma koti, tenttiminen muistuttaa bulimiaa: tentissä oksennetaan paperille ulkoa opittu tieto. Tietoa ei tarvitse soveltaa ja opettajat voivat hyödyntää samoja kysymyksiä vuodesta toiseen. Mitäpäs jos virtuaalitentissä ei valvottaisikaan lunttaamista ja kaikki maailman materiaalit saisivat olla käytössä ja tehtävät olivat soveltavia. Työlästä opettajille, mutta haastavaa, innostavaa ja aktivoivaa opiskelijoille. Entäpä voisiko suurimmasta osasta tenttejä luopua kokonaan ja korvata ne esseillä ja portfolioilla? Sain juuri valmiiksi kansantalouden esseen, joka käsitteli Suomen kilpailukykyä, elvytyksen vaikutuksia ja Euroopan velkakriisiä. Olin ihan ”tiloissa” tutustuessani kaikkeen ajankohtaiseen materiaaliin, jota suorastaan pursusi eri medioista. Samaa intoa en kokenut toisella opintojaksolla opiskellessani ulkoa vuonna 2003 julkaistua Yrityksen perustoiminnot -tenttikirjaa. Miksiköhän?

Published by

Deleted User

Special user account.

4 thoughts on “Mihin tenttiä tarvitaan?”

  1. Opiskelen samassa ammattikorkeakoulussa samassa koulutusohjelmassa. Olen ollut myös pääosin tyytyväinen sinänsä erittäin joustavaan opiskelumuotoon, joka ei ole sidoksissa maantieteelliseen paikkaan eikä aina aikaakaan. Vaikka välillä huomaankin kaipaavani sosiaalisempaa tapaa opiskella, vapauttaa tämä virtuaaliopiskelu paikasta toiseen siirtymiseltä ja antaa myös mahdollisuuden kuunnella väliin jääneet luennot myöhemmin. Se on monta kertaa osoittautunut mainioksi jutuksi. Noista tenteistä olen Erjan kanssa samoilla linjoilla; vanhantyyliset tentit ovat aika jäykkiä. Itse vielä olen kauhusta kankea ennen niitä, sillä näin aikuisena ei ole niihin tottunut enää vuosikausiin. Siinä voi käydä niin, ainakin minulle, että kaikki opittu unohtuu hetkessä. Olen ollut tyytyväinen niihin opintojaksoihin, joissa opittu on voitu osoittaa juuri noilla esseillä ja portfolioilla. Jos ei olisi kameroin valvottuja tenttejä, olisiko mahdollinen huijaaminen niin yleistä, että se voisi vääristää tuloksia? Mielestäni opettajat ovat oikeassa siinä mielessä, että ne tentit, joissa on saanut käyttää jotakin oppimateriaalia, edellyttävät kuitenkin sitä, että on sisäistänyt asian etukäteen. Suurin osa tenteistä on ainakin minulle olleet niin työläitä, ettei tosiaan siinä ajassa ehdi etsiä vastauksia kirjoista, vaan pitää kyllä olla asiasta jokin käsitys. Mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan virtuaaliopiskelu kehittyy.

  2. Juuri näin, sen sijaan, että vaatisimme opiskelijoitamme “oksentamaan” meidän syöttämämme tiedon takaisin paperille, olisi parempi, että arviointia kehitettäisiin siihen suuntaan, että opiskelija oikeasti ymmärtäisi mitä on opiskellut ja ehkä muistaisikin sen asian myös myöhemmin ja pystyisi soveltamaan oppimaansa myös “oikeassa” elämässä. Meidän opettajien on oikeasti poistuttava mukavuusalueeltamme ja ryhdyttävä aktiivisesti kehittämään arviointikeinojamme! Kiitos tästä herätyksestä!

  3. Olen Erjan ja Katjan verkko-opiskelu kaveri. Samoilla linjoilla olen noiden tenttien suhteen. Pelkän päntätyn tiedon kirjoittamisesta harvemmin on mitään suurempaa iloa ja hyötyä kenellekään. Parhaimpia ovat olleet ne opintojaksot, jotka on suoritettu palautettavien ja arvosteltavien tehtävien avulla. Vaikka tehtävät ovat työläitä ja vaativia, se tuntuu ainakin minun elämäntilanteeseeni sopivan paremmin kuin pänttäys yhteen ainoaan tenttiin. Mielestäni niistä on sekin hyöty, että arvosana ei tällöin muodostu yhden ainoan tentin perusteella, joka voi mennä täysin pieleen esim. jännittämisen takia, vaan koostuu useiden tehtävien summasta ja antaa ehkä paremman kuvan opiskelijan osaamisesta ja motivaatiosta. Arvosteltavien tehtävien suhteen on hyvää myös se, että useimmiten niihin (varsinkin matemaattisissa aineissa) saa palautusajan jälkeen malliratkaisut, joista voi tarkistaa mikä on itsellä mennyt pieleen. Positiivista on ollut se, että muutamat opettajat ovat antaneet tenttiinkin malliratkaisun, jolloin senkin on voinut jälkeenpäin itse tarkistaa.

    Virtuaaliopiskeluun olen enemmän kuin tyytyväinen. Ilman tätä opiskelumuotoa en itse voisi opiskella lainkaan tämän hetkisessä elämäntilanteessa. Oma ekaluokkalaiseni on tyytyväinen, että äiti on kotona, vaikka onkin koulussa.

  4. Rakentavaa kommentointia aiheesta, joka on minulle läheinen sieltä webkameran toiselta puolen. Olen samaa mieltä tenttien muokkaamisesta tai paremminkin siirtymisestä oksennuksen määrän mittaamisesta todellisen osaamisen arviointiin.

    Tiedostan kyllä opettajien perusteet pitäytyä vanhoissa menetelmissä ja valvonnan ehdottomuudessa. Kyse ei ehken ole lunttaamisen estämisestä vaan henkilöllisyyden
    varmistamisesta:)

    Soveltavat tehtävät ovat työläämpiä kaikille osapuolille. Jos tehtävä on innostava, ei lasketa tunteja – työskentely saa siivet ja lopputulos on kaikkia palkitseva.
    Olen samaa mieltä Erjan kanssa siitä, että verkko-opetuksessa on vielä monta kehitysaskelta otettavana sekä teknologian että pedagogiikan osalta.
    Kokonaisen tutkinnon tarjoaminen verkossa on tuonut mukanaan uusia ja ennakoimattomia pulmia, joita olemme yhdessä ratkoneet.

    Iinnostava blogi ja kiinnostava aihe – näin viivelläkin kommentoituna.

Comments are closed.