Tutkimushankkeen taustaa

Helsingin yliopiston tutkimushankkeessa on selvitetty paluumuuton edellytyksiä ja palaajien integroitumista Irakin Erbilissa ja Suleimaniassa sekä Somalimaassa – kahdella alueella, joissa painitaan haastavien kehitys- ja turvallisuuskysymysten kanssa.

– Jo palanneiden kokemuksiin on kiinnitetty vähänlaisesti huomiota, sanoo valtiotieteellisen tiedekunnan dekaani Liisa Laakso. Huomion vievät herkästi hallinnolliset paluuseen liittyvät seikat.

Hänen johtamansa Irakiin ja Somaliaan palanneet -tutkimushankkeen keskeinen tavoite on nostaa sosiaaliset näkökulmat ja ihmisoikeudet isompaan rooliin paluupolitiikassa.

– Erityisesti olemme kiinnittäneet huomiota haavoittuvassa asemassa olevien palaajaryhmien eli naisten, lasten ja vähemmistöjen kokemuksiin paluun haasteista, Laakso kertoo.

 

Vapaaehtoisen paluun määrittely vaikeaa

Maahanmuuttopolitiikka on myös pakolaisten alkuperämaahansa palauttamisen politiikkaa. Vapaaehtoisen paluun ajatusta vaalitaan kautta EU:n. Vapaaehtoisen paluun termiä käytetään myös turvapaikkaa hakeneisiin henkilöihin, jotka kielteisen päätöksen saatuaan eivät vastusta maasta poistamista tai osallistuvat vapaaehtoisen paluun ohjelmiin. Vapaaehtoisuudesta tulee tällöin kaikenkattava termi, joka voi olla osittain harhaanjohtava. Suomessa vapaaehtoisen paluun ohjelmassa palaajille myönnetään avustusta ja tukea paluun järjestämiseen. Yli puolet ohjelmaan osallistuvista on nykyään kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita. Heidän osuutensa on edelleen kasvussa.

– Tutkimuksemme mukaan palaajat kokivat ainoastaan sellaisen paluun aidosti vapaaehtoiseksi, jossa heillä oli pysyvä maassaololupa, mutta he päättivät itse lähteä takaisin alkuperäiseen kotimaahansa joko väliaikaisesti tai pysyvästi kertoo tutkija Marko Juntunen. Irak on viime vuodet ollut yleisin kohdemaa Suomen vapaaehtoisen paluun ohjelmissa.

Somaliaan ja Somalimaahan ei ole juuri palattu vapaaehtoisen paluun ohjelmien kautta. Osittain tähän on syynä eteläisessä Somaliassa jatkuneet levottomuudet ja osittain se, että rauhallisemmassa Somalimaassa on vasta viime aikoina päätetty vastaanottaa vapaaehtoisen paluuohjelmien kautta palaavia. Somalimaan hallinto ei suostu vastaanottamaan edelleenkään käännytettyjä turvapaikanhakijoita.

– Suurin osa Somalimaassa haastatelluista palaajista olivat palanneet vasta saatuaan kansalaisuuden toisesta maasta. Vain hyvin pieni osa haastatelluista oli palannut vapaaehtoisen paluun ohjelmien kautta. Ohjelmien kautta tulleille paluu ei ollut vapaaehtoinen samassa merkityksessä omin avuin tulleiden kanssa, sanoo tutkija Petri Hautaniemi.

 

Lähtökohdat vapaaehtoiselle paluulle

Tutkimuksen mukaan vapaaehtoinen paluumuutto tulee usein ajankohtaiseksi silloin, kun palaaja on kerännyt mielestään riittävästi henkilökohtaisia resursseja ja osaamista, esimerkiksi koulutusta ja sosiaalisia verkostoja, joita voidaan hyödyntää palatessa. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet, joiden ulkomailla vietetty aika oli kulunut lähinnä vastaanottokeskuksissa, eivät olleet onnistuneet juurikaan hankkimaan näitä paluun kannalta arvokkaita voimavaroja. Pettymys on suuri paitsi palaajalle, niin myös hänen perheverkostolleen, jolla on suuria odotuksia muuton tuomista mahdollisuuksista.

Päätös palata vapaaehtoisesti myös edellyttää, että paluukohteessa on riittävän turvallista ja vakaat olosuhteet. Lisäksi on selvää, että mikäli paluukohteessa ei ole työllistymis- tai opiskelumahdollisuuksia, on paluumuuton kestävyys kyseenalaista. Paluumuuttajat pyrkivät usein selvittämään näitä mahdollisuuksia ja haasteita mahdollisuuksien mukaan jo ennalta, joko vierailemalla maassa vaikka kesälomallaan tai selvittämällä tilannetta omien sosiaalisten verkostojen kautta.  Onnistuneeseen paluuseen liittyy useimmiten pitkäaikainen harkinta.

Vapaaehtoinen paluumuutto ajoittuu usein sellaiseen elämänvaiheeseen, jolloin elämässä tapahtuu merkittäviä muutoksia. Näitä saattavat olla esimerkiksi eläkkeelle jääminen, vanhemman kuolema, perinnön saaminen, lasten kasvaminen aikuiseksi tai avioliiton solmiminen. Saatetaan muuttaa takaisin huolehtimaan ikääntyneistä vanhemmista tai oman eläkkeelle jäämisen jälkeen perustaa kansalaisjärjestö tuottamaan yleishyödyllisiä palveluita paikallisille.

Paluumuuton motiivina voi myös olla tunneperäiset syyt, kuten kaipuu entiseen kotimaahan kulttuurisista tai uskonnollisista syistä. Paluumuuttoa voi myös siivittää halu antaa omille lapsille mahdollisuus tutustua omaan kulttuuriin.

Paluumuuttoa myös selittävät erilaiset koetut epäonnistumiset ja ongelmat. Myös koettu syrjintä ja rasismi saattavat olla paluumuuttopäätöksen taustalla. Näin on esimerkiksi niiden norjalaisten perheiden kohdalla, jotka päättivät muuttaa takaisin Somalimaahan Utön verilöylyn jälkeen vuonna 2011. Irakilaisten paluumuuttajien paluu liittyy usein kielteiseen turvapaikkapäätökseen.

 

Paluumuutto Somalimaassa

Somalimaassa tutkimusta tehneen Petri Hautaniemen mukaan maa on hyvin riippuvainen paluumuuttajien voimavaroista ja ulkomailla asuvien rahalähetyksistä. Lähestulkoon jokaisessa perheessä on jäseniä, jotka asuvat pysyvästi ulkomailla.

– Kamelinkasvatuksen ohella muuttoliike on kansantalouden kulmakivi, Hautaniemi kertoo.

Kesäisin Somalimaan pääkaupunki Hargeisa täyttyy ulkomailta tulleista somaleista, jotka tulevat Somalimaahan lomailemaan tai investoimaan kiinteistöihin ja yrityksiin. Tämä aiheuttaa esimerkiksi paikallisten palveluiden ja hyödykkeiden rajun hinnannousun. Alueella onkin tarjolla palveluja, joihin paikallisilla on varaa vain maasta muuttaneiden rahalähetysten turvin tai muulla ulkopuolisella avulla.

Paluumuuttajat Somalimaassa toimivat aktiivisesti politiikassa, valtionhallinnossa, suurten yritysten hallituksissa, kansalaisjärjestöissä ja kansainvälisessä kehitysyhteistyössä. He ovat myös perustaneet yksityiskouluja ja tuottavat palveluja kasvavalle yksityiselle sektorille.

Somalimaassa on korkea, arviolta 80 prosentin nuorisotyöttömyys. Monet paikalliset nuoret haaveilevat ulkomaille lähdöstä vaihtoehtojen puutteessa ja nähdessään maahan palanneiden tai siellä vierailevien maanmiestensä suhteellisen vaurauden. Sadat nuoret lähtevät vuosittain vaaralliselle matkalle pyrkiessään Pohjois-Afrikan tai Jemenin kautta Eurooppaan.

Somalimaassa on käynnissä laaja yhteiskunnallinen murros. Taustalla on mm. nopean kaupungistumisen aiheuttama sosiaalisen koheesion väheneminen ja taloudellisen eriarvoisuuden lisääntyminen. Naiset ovat usein haavoittuvassa asemassa sukupuolittuneen väkivallan ollessa laajalle levinnyttä ja perinteisten sosiaalisten suojelumekanismien murentuessa. Toisaalta naisten osallisuus ja näkyvyys yhteiskunnassa on kasvanut viime vuosina, mutta esimerkiksi paluumuuttajanaiset voivat kokea ongelmaksi yhteiskunnallisten osallistumismahdollisuuksien puutteen. Samalla kuitenkin hyvin peruskoulutetuilla ja verkostoja rakentaneilla paluumuuttajanaisilla on paikallisia naisia paremmat työllistymisnäkymät.

Paluumuuttajat kokevat monenlaisia ennakkoluuloja paikallisten taholta. Kilpailu vähäisistä työpaikoista ja mahdollisuuksista aiheuttaa ristiriitoja paikallisten ja palaajien välillä. Yksi Somalimaassa haastateltu kuvaili kokemiaan ennakkoluuloja seuraavasti

– Suomessa ihmiset syyttivät minua työpaikkojensa viemisestä. Nyt täällä Somaliassa ihmiset syyttävät minua työpaikkojensa viemisestä.

 

Paluumuutto Irakissa

Irakin Suleimaniassa paluumuuttoa tutkineen Marko Juntusen mukaan Irak on vielä vaarallinen ja vaikka maassa on myös vakaampia alueita on turvallisuustilanne hyvin haavoittuvainen. Uskonnollisten ryhmien väliset kiistat ovat yleisiä. Räjähdysmäinen kulutushintojen nousu ja maakiistat luovat jännitteitä. Maan väkivaltainen historia näkyy vahvasti arjessa.

– Väkivallan kokemus ja ajatus paosta ulkomaille on leimannut jo monen sukupolven elämää, aina 40-luvulla syntyneistä 90-luvulle syntyneisiin saakka, kertoo Juntunen.

Toisaalta alueella on käynnissä valtava taloudellinen kasvu, joka luo monenlaisia mahdollisuuksia. Kouluttauneista osaajista on pulaa melkein kaikilla aloilla. Mahdollisuuksien hyödyntäminen ei kuitenkaan ole välttämättä aina helppoa paluumuuttajille.

– Meidän ongelmamme on se, että meiltä puuttuvat vielä useimmat yritystoimintaa suojelevat lainsäädännölliset puitteet, kertoi yksi Juntusen Erbilissä haastattelema paluumuuttaja.

Myös Suleimaniassa onnistuneen paluumuuton edellytyksenä on, että paluumuuttajalla on riittävät sosiaaliset voimavarat käytössään – sukulaisuusverkostot ja oma hyvä maine, jonka pohjalta voi hyödyntää avautuvia mahdollisuuksia.

Irakilaiset paluumuuttajat näkevät kuitenkin usein paluun ’epäonnistuneena investointina’, sillä lähtö on alun perin voinut edellyttää koko omaisuuden, esimerkiksi perheen talon myymistä. Tällöin yhden perheenjäsenen lähtö on ollut koko suvun investointi. Paluu on tällöin taloudellinen haaste koko perheelle.

Irakin Kurdialueilla on satoja tuhansia sekä maan sisäisiä pakolaisia että Syyrian sotaa paenneita henkilöitä. Heidän muuttovalmius kohti länttä on hyvin suurta.

 

Suomalaisen paluumuuttopolitiikan kehittäminen

Suomessa ollaan parhaillaan uudistamassa nykyisiä vapaaehtoisen paluun käytänteitä. Tähän saakka vapaaehtoisen paluumuuton ohjelmat ovat toimineet projektimuotoisina, jonka vuoksi niitä on leimannut väliaikaisuus ja vaillinainen kattavuus. Nyt ollaan kehittämässä lainsäädäntöä, jolla tuodaan vakinaistetut rakenteet vapaaehtoisen paluun käytäntöihin. Käytäntöjä kehitettäessä olisi tärkeää sisällyttää vahva sosiaalinen ja ihmisoikeudet huomioiva näkökulma.

1. Vapaaehtoisesta paluusta puhuttaessa täytyy selkeästi erotella toisistaan aito vapaaehtoisuus ja ’vapaaehtoisuus’, joka perustuu eritasoisiin ulkoisiin pakotteisiin.
2. On hyväksyttävä se tosiasia, että paluumuutto ei ole pysyvää, mikäli paluumuuttomaa ei mahdollista palaajalle hyvää elämää. Palaajan on myös ensisijaisen tärkeää kyetä keräämään omankäden informaatiota jälleenintegroitumismahdollisuuksistaan. Paluumuuttojärjestelmän tuleekin olla joustava ja kiertomuuton salliva.
3. Paluumuuttojärjestelmässä tulee huomioida haavoittuvien ryhmien – naisten, lasten ja vähemmistöjen – erityistarpeet ja paluun tulee olla aidosti vapaaehtoista. Haavoittuviin ryhmiin kuuluvilla on lähtökohtaisesti vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omiin käytössä oleviin resursseihinsa, niihin sosiaalisiin ja taloudellisiin voimavaroihin, jotka mahdollistavat onnistuneen paluun.
4. Rahalähetykset ja paluumuutto muokkaavat Somalimaan elinkeinorakennetta. Lisäksi monet paluumuuttajat toimivat aktiivisesti kehitysyhteistyössä, järjestöissä ja hallinnossa. He täydentävät perinteisiä kehitysyhteistyön muotoja. Paluumuuton kehitysvaikutuksia tulisi arvioida ja hyödyntää entistä laajemmin.
5. Paluuohjelmat tulee kytkeä tiiviisti osaksi turvapaikkaprosessia niin että turvapaikanhakijan on mahdollista kartuttaa työelämävalmiuksiaan jo turvapaikkaprosessin aikana. Jokainen Irakin Kurdistanissa onnistuneesti palannut henkilö oli hyödyntänyt EU-maissa saavuttamiaan taitoja, liittyivätpä ne järjestötoiminnan hallinnointiin, yrityselämään tai monipuolistuneen kielitaidon avaamiin mahdollisuuksiin.