Sosiologian alumnien verkkosivut ovat uudistuneet, ja jatkossa sivuilla ilmestyy alumnien kirjoituksia noin neljä kertaa vuodessa. Alumnineuvoston puheenjohtaja sai kunnian kirjoittaa ensimmäisen tekstin.
Sosiologian opinto-oppaassa todettiin vuonna 2000 ja todetaan edelleen muun muassa seuraavaa: ”Opintojen tavoitteena on, että sosiologit valmistuvat asiantuntijoiksi, jotka pystyvät itsenäisesti hankkimaan ja erittelemään tietoa yhteiskunnan ilmiöistä sekä muokkaamaan ja käyttämään sitä hyväksi eri tehtävissä. – – Useimmat sosiologit toimivat suunnittelu-, hallinto- ja tilastointitehtävissä, opettajina aikuiskoulutuksessa sekä toimittajina ja muussa tiedotustyössä. Monet ovat tutkijoina tai päätöksenteon asiantuntijoina.” Ilokseni huomaan, että olen saavuttanut opintojen tavoitteet: minusta on tullut asiantuntija, joka pystyy itsenäisesti hankkimaan, erittelemään, muokkaamaan ja käyttämään tietoa yhteiskunnan ilmiöstä nimeltä rikollisuus. Lisäksi suunnittelijan nimike asettaa minut mukavasti sinne, missä useimmat muutkin sosiologit toimivat.
Olen kohta yhdeksän kuukautta hyödyntänyt sekä yliopistossa että sen jälkeen oppimaani oikeusministeriön kriminaalipoliittisella osastolla. Olen siis virkamies, tai viranhaltija, kuten suomen kielen lautakunta suosittaa. Ministeriö ei varmasti ole sosiologille mitenkään epätodennäköinen työpaikka, mutta oikeusministeriössä yhteiskuntatieteilijät jäävät määrässä oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneiden taakse. Mielestäni sosiologiselle näkökulmalle on silti käyttöä oikeusministeriössäkin. Sosiologina pystyy tarkastelemaan yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä laajasti, mistä on hyötyä esimerkiksi rikollisuuden ennaltaehkäisyyn pyrkivässä rikoksentorjuntatyössä. Sosiologin tiedot ja taidot ovat hyödyllisiä myös vaikkapa ministeriön päätöksenteossa käytettävän, rikollisuutta koskevan tiedon hankkimisessa ja analysoinnissa.
Käytännössä työni sisältää esimerkiksi puheiden ja valmiiden tekstien kirjoittamista ministerille tai päällikkötason virkamiehille, tiedon etsimistä ja erittelemistä mitä erilaisimpiin tarkoituksiin ja tilaisuuksiin, erilaisissa työryhmissä ja kokouksissa istumista, sihteerinä toimimista, ulkomaalaisten vieraiden vastaanottamista ja heille vierailuohjelmien rakentamista, tiedusteluihin ja kyselyihin vastaamista sekä ajankohtaisten, rikollisuuteen ja kriminaalipolitiikkaan liittyvien asioiden seuraamista mm. mediasta.
Ministeriössä työskentelyyn liitetään helposti stereotypioita hierarkkisuudesta, byrokratiasta, vanhanaikaisista toimintatavoista ja tosielämästä etääntymisestä. Osa stereotypioista on osoittautunut oikeiksi ja osa ilahduttavan vääriksi. Se, mikä on tullut harvinaisen selväksi, on virkamiesten asiantuntijuus ja valtava tiedon määrä, jota ministeriöstä löytyy. Virkamiesten pysyvyyttä hallitusten vaihtuessa on kritisoitu, mutta mielestäni järjestelyllä on enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Virkamiehet ovat oman alansa asiantuntijoita. Tietysti heillä on valtaa ja he voivat toimia yhteiskunnallisina vaikuttajina. Samaan aikaan he kuitenkin toimivat hallituksen ja oman ministerinsä palveluksessa. Olen myös huomannut, että useat hallitusohjelmaan kirjatut toimenpiteet näkyvät konkreettisesti ministeriön päivittäisessä työssä.
Uskon, että suurelle osalle sosiologeista on tärkeää, että oma työ on jollain tavalla yhteiskunnallisesti merkityksellistä ja että työssään voi vaikuttaa tärkeinä pitämiinsä asioihin. Oikeusministeriö muun muassa ylläpitää ja kehittää oikeusjärjestystä ja oikeusturvaa sekä huolehtii demokratian rakenteista ja kansalaisten perusoikeuksista. Voin siis todeta, että työpaikallani on vahva yhteiskunnallinen painoarvo ja että työ on liitettävissä sosiologian peruskysymyksiin yhteiskunnan rakenteista. Tällaisessa paikassa olen mielelläni töissä.
Elina Ruuskanen