University of Helsinki
Neljännellä kurssikerralla harjoitukset sisälsivät sekä ruututietokantojen että rastereiden tarkasteltua ja muokkaamista.
Ensimmäinen tehtävä aloitettiin luomalla ruututietokanta pääkaupunkiseudun alueelle. Tähän käytettiin Vector Grid -työkalua, jolla luotiin aluksi 1000m x 1000m kokoinen ruudukko valitsemalla manuaalisesti ruudukon rajaama alue kartalta.
Varsinainen tarkasteltava data löytyi pks_vaki -nimisestä varsin suuresta tietokannasta, joka sisälsi erilaista väestötietoa pääkaupunkiseudun asukkaista. Kurssikerralla tutuksi tulleen Spatial Query -työkalun avulla pystyi valitsemaan alueen (tässä tapauksessa ruudut) sisään jäävät pisteet (väestötietokanta). QGIS vaikutti olevan kaatumaisillaan työkalun toimiessa, mutta hetken odottelun jälkeen pisteet tulivat valituiksi. Nämä uudet pisteet tallennettiin omaksi tietokannakseen, jolloin turha alueen ulkopuolinen aineisto karsiutui pois.
Seuraavaksi pisteaineiston tiedot tuli liittää osaksi ruututietokantaa. Prosessoitavan tiedon suuren määrän vuoksi tallensin vain halutut sarakkeet omaksi tietokannakseen (esimerkiksi tiedot ruotsinkielisten ja kaikkien asukkaiden lukumääristä), minkä jälkeen yhdistäminen tapahtui Join Attributes by Location -työkalulla sujuvasti. Nyt oli mahdollista tarkastella yksittäisten ruutujen sisään jääviä väestötietoja. Visualisointivaiheessa jouduin vielä karsimaan joitakin alueen ulkopuolelle jääviä aineistoa vääristäviä pisteitä (muun muassa keskelle merta jääviä väestökeskittymiä).
Kokeilin vielä toistaa edellä mainitut työvaiheet itsenäisesti ja tein kaksi erikokoista ruudukkoa (500m ja 250m ruutukoolla) verratakseni niiden eroja ja selkeyttä tiedon välittämisessä. Käytin molemmissa kartoissa absoluuttisia lukumääriä, vaikka yleensä väkiluvut on tapana ilmaista suhteellisesti prosentteina. Tässä tapauksessa ruudut olivat kuitenkin samankokoisia, joten lukumäärien tarkastelu niiden sisällä ajoi mielestäni saman asian. Ensimmäisenä tekemäni 500m x 500m kartta ruotsinkielisten osuuksista (kuva 1) oli mielestäni huomattavasti havainnollisempi kuin suurempi aluksi laadittu ruutukartta – joskin ruuduista on vaikeaa saada yhtä visuaalisesti miellyttäviä kuin tarkemmista aluemuotoisista aineistoista.
Kuva 1. Ruotsinkielisten määrä pääkaupunkiseudulla 500m x 500m ruutukokoa käyttäen.
Kokeilin myös pienempää 250m x 250m ruutukokoa, mutta tässä vaiheessa QGIS:n tehot eivät meinanneet riittää ruutujen luomiseen ja ohjelmisto kaatui ainakin kolmesti. Lopulta sain ruudut luotua ja tietokannat yhdistettyä ja loin vielä yhden kartan (kuva 2). Mielestäni 250m ruutukoolla tehdystä kartasta erottaa vielä paremmin alueiden ääriviivat ja se on selkeästi tarkin kurssikerralla laatimistani kartoista. Siitä erottaa, että ruotsinkieliset ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulla pääosin ydinkeskustan alueelle sekä rannikoille (Espoo, Lauttasaari, Itä-Helsinki). Myös Kauniaisen kohdalla on ympyrämäinen keskittymä ruotsinkielisiä.
Kuva 2. Ruotsinkielisten määrä pääkaupunkiseudulla 250m x 250m ruutukokoa käyttäen.
Jälkikäteen katselin myös muiden kurssilaisten laatimia karttoja, ja esimerkiksi Eemil Haapanen oli tehnyt blogissaan (Haapanen, 2019) mielenkiintoisen kartan, jossa vertaili useita eri ruutukokoja vierekkäin käyttäen aineistona eläkeläisten määriä.
Ruututietokannoista siirryttiin käsittelemään ensimmäistä kertaa tällä kurssilla rasterimuotoisia aineistoja. Tarkasteltavana alueena oli Pornaisten kunnan alue, josta oli käytössä useita rasteriaineistoja. Pohjana käytettävä korkeusmallirasteriaineisto oli neljässä eri osassa, joten ne tuli aluksi yhdistää yhtenäiseksi tiedostoksi luomalla niin kutsuttu virtuaalirasteri. Tässä vaiheessa QGIS jäi jumiin melko pitkäksi aikaa ja koordinaattien kanssa oli hieman ongelmia – sain kuitenkin rasterit yhdistettyä pienen säätämisen jälkeen.
Luotua virtuaalirasteria visualisoitiin lisäämällä sen päälle muun muassa korkeuskäyrät (contours) ja rinnevalovarjostus (hillshade). Näin alueen korkeuserot tulivat hyvin esiin; etenkin säädettyäni vielä varjostuksen voimakkuutta ja kontrastia. Lisäsin aineistojen alle vielä peruskarttalehden, josta näkyivät esimerkiksi paikannimet ja tiet paremmin. Vertasin äskettäin luotua korkeusmallia ja -käyriä myös Maanmittauslaitoksen peruskarttalehteen (Maanmittauslaitos, 2019) ja totesin niiden vastaavan melko hyvin toisiaan.
Kurssikerran viimeisenä tehtävänä harjoiteltiin vielä digitoimista luomalla uudet vektorimuotoiset tasot Pornaisen alueen suurimmista teistä sekä asuinrakennuksista. Useiden kohteiden lisääminen onnistui helposti luomalla väliaikainen taso (Temporary Scratch Layer), johon pisteet tallentuivat. Manuaalinen pisteiden klikkailu oli melko puuduttavaa hommaa, joskin on hyvä tottua myös siihen, ettei aina ole valmiita aineistoja saatavilla ja ne pitää luoda itse. Kyseisiä uusia tasoja tarvitaan vielä seuraavalla kurssikerralla, joten tallensin ne lopuksi varsinaisiksi tasoiksi.
Kurssikerta oli hyvää harjoitusta ruututietokannan käsittelyyn sekä tutustumista rastereiden perusominaisuuksiin. Uudet hyödylliset työkalut, kuten Spatial Query ja Join Attributes by Location tulivat hyvin tutuiksi, ja QGIS:in perustoiminnot (tietokantaliitokset, visualisointi yms.) alkoivat sujua jo rutiinilla.
Lainatut lähteet
Haapanen, E. (18. helmikuu 2019). Kurssikerta 4 – Asukastietokantoja ja korkeuskäyriä. Noudettu osoitteesta https://blogs.helsinki.fi/hceemil/2019/02/14/kurssikerta-4-asukastietokantoja-ja-korkeuskayria/
Maanmittauslaitos. (18. helmikuu 2019). Tiedostopalvelu (peruskarttalehti L4322L). Noudettu osoitteesta https://tiedostopalvelu.maanmittauslaitos.fi/tp/kartta