Kivihiiliahdistuksesta

TAPIO -ryhmämme yhteistyökumppanina on Helen, ja ongelma käsittelee Helsingin tavoitetta olla hiilineutraali kaupunki vuoteen 2050 mennessä. Helenin tarkoituksena on pyrkiä kohti hiilineutraaliutta käyttämällä varsinkin siirtymävaiheessa metsäbioenergiaa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi metsähakkeen ja pellettien polttoa.

Ryhmämme on aiheesta superinnoissaan, vaikka toistaiseksi yhteisen sävelen löytäminen yhteistyökumppanin kanssa on vielä työn alla. Keskustelu aiheesta on myös ollut lähes joka päivä esillä mediassa, esimerkiksi Helsingin Sanomissa, sillä kaupungilla on edessään tärkeä päätös koskien sitä rakennetaanko Vuosaareen uusi voimalaitos, vai muokataanko olemassaolevia polttolaitoksia bioenergian käytölle sopiviksi.

IMG_4807

Ryhmämme tämänhetkinen visiomme pyrkii parantamaan tiedon liikkuvuutta eri toimijoiden ja Helenin välillä, sillä uskomme, että kaikki tahot huomioon otettaessa kestävien valintojen tekeminen helpottuu. Tämä tietenkin edesauttaa myös kestävän bioenergian käytön tason löytymistä.

IMG_4821

Kolmannen viikon aluksi ryhmien tehtävänä oli kolmen ongelmaan liittyvän hahmon avulla esittää kärsimysnäytelmä oman ongelman ympärillä.

 

Kärsimysnäytelmä: Kolme kaupunkilaista ja kivihiilikasat

 

Oli tympeä ja räntäinen tiistai-ilta. Kantakaupungin kapakassa kolme kaupunkilaista kohtasi toisensa.

Eila, 42-vuotias tuleva yksinhuoltajaäiti sai kesken iltakävelyn pahoinvointikohtauksen ja pistäytyi lähimpään baariin vesilasilliselle. Eila odottaa lasta, kaipasi elämäänsä jotakin uutta ja vaihtoi aviomiehensä Helenin aurinkopaneeliin. Maailmantuska on alati läsnä: iltauinnillaan kulttuurisaunalla Eila katselee Hanasaaren hiilikasoja ja pohtii ahdistuneena sitä, millaisessa kivihiilenkatkuisessa kaupunkiympäristössä hänen syntymätön lapsensa tuleekaan kasvamaan. Ah, ahdistaa! Eila työskentelee Sitralla henkilöstöpäällikkönä ja kokee, että hänellä olisi muutakin annettavaa yhteiskunnalle kuin kierrättäminen, luomukasvisruokaohjeiden jakaminen ystäville ja kulttuurin tukeminen. Mutta kuka kuuntelisi töölöläisneitiä!

Vieressä baaritiskillä jurottaa Tom: vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu, 38-vuotias aktiivinen ja tietotasoltaan tavallinen kansalainen. Tom on hyväntahtoinen, ajautui politiikkaan puolivahingossa ja jäi sille tielleen, sillä nauttii bleiserin käytöstä ja ilmaisesta pullasta. Miesparka on kuitenkin harmillisesti lobbareiden ja ilmaisten lounaiden vietävissä. Mistä tavallinen Tom tietää mikä on oikein ja mikä väärin? AHDISTAA!

Seuraan liittyy kolmas murheellinen, ilmastotutkija Antti-Pentti, ikää 62 vuotta. Antti-Pentti käy kapakassa joka tiistai-ilta, nauttii muutaman tumman oluen ja kömpii kotiinsa murehtimaan kasvihuonekaasuja ja keskeneräisiä graduja. Aapeellä on merkittävä ura, tosin jo takanapäin. Antti-Pentti on uhrannut elämänsä tieteelle ja tutkimukselle, eikä jaksa enää tuputtaa tutkimuksiaan joka tuuttiin. Ahdistaa sellainen! Tomin ja Eilan jurotusta kuunnellessaan Antti-Pentti ei voi olla ajattelematta, että siinä ne kaksi valittavat, vaikka hänellähän olisi vastauksia elämänmitallinen.