Viiden eri pääaineen opiskelijoista koostuva ryhmämme Cika (Citykanit) sai pari viikkoa sitten liikenteen turvallisuusvirasto Trafilta pienoisen pähkinän purtavaksi. Haasteenamme on ideoida ratkaisuja, joilla Helsingin ilmanlaatua voidaan parantaa niin, että samalla liikenteen toimintavarmuus säilyisi. Huikeaa potentiaalia sisältävä ryhmämme on viimeisen parin viikon aikana pureutunut syvälle ilmansaasteisiin, niiden lähteisiin, terveys- ja ympäristöhaittoihin sekä ongelman muihin ulottuvuuksiin. Aiheisiin, jotka ennalta olivat meille kaikille melko vieraita, mutta joista jo tässä vaiheessa olemme paljon alkua viisaampia.

Pian workshoppien käynnistyttyä meille valkeni haasteemme sisältämä paradoksi: kuinka on mahdollista parantaa kaupunkimme ilmanlaatua samalla säilyttäen liikennejärjestelmät yhtä toimintavarmana kuin tähänkin asti, kun juuri liikenne on suurin ilman epäpuhtauksien päästölähde Helsingissä? Tässä on solmu, joka ei aukea sormia napsauttamalla, vaan vaatii useita eri työkaluja. Lisäksi ongelma on niin laaja, että päätimme keskittyä juuri tieliikenteen aiheuttamiin päästöihin ja miettiä, onko myös alueen tarkempi rajaaminen tarpeen.

Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla 25.3.2015, HSY.

Henkilöautot muodostivat yhteensä 84% Helsingin ajoneuvosuoritteesta vuonna 2007, mikä oli ryhmämme mielestä yllättävän suuri osuus. Autoliikenne onkin suurin yksittäinen hiilimonoksidin ja VOC-yhdisteiden (volatile organic compounds, esimerkiksi hiilivedyt) päästäjä pääkaupunkiseudulla, ja myös sen osuus typenoksidi- ja hiukkaspäästöistä on suuri. Liikenteen ilmanlaatua heikentävää vaikutusta lisää entisestään se, että päästöt syntyvät katutasossa hengityskorkeudella. Pahimmin huonosta ilmanlaadusta kärsitään tietysti siis vilkkaasti liikennöidyillä alueilla: Helsingin kantakaupungissa ja pääväylien varsilla. Erityisesti pääväylien liikennemäärät ovatkin olleet viime vuosina kasvussa, ja ruuhkat kestävät entistä pitempään ja ovat levittäytyneet laajemmille alueille.

Viimeisimmässä workshopissa pääsimme ensimmäistä kertaa mahdollisten ratkaisujen ääreen: vuodatimme aivoistamme mahdollisimman nopeasti post-it lapuille kaikki ideat mitä irti sai. Löytyi joitakin helppoja (kuten yhteiskäyttöautot ja julkisen liikenteen kampanjat) ja myös hulluja ideoita (täydellinen liikkumiskielto tai omat hengityskuplat). Parhaimmistoon kuului esimerkiksi kannustimien luominen hyötyliikunnan ja julkisen liikenteen lisäämiseksi sekä kaupunkivihreän lisääminen.

Jännittävää nähdä, mihin näistä langoista tartumme lopullisessa ratkaisuideassamme, vai syntyykö tulevina viikkoina vielä jotakin aivan uutta!

Lähteet:

http://www.hel.fi/hel2/ymk/ilmanlaatu/index.htm

https://www.hsy.fi/fi/asiantuntijalle/ilmansuojelu/ilmanlaadunparantaminen/Documents/Ilmansuojelun%20toimintaohjelma/11_2008_ilmansuojelu_toimintaohjelma_tausta.pdf