About Deleted User

Special user account.

Kun tuska helpottaa

Ryhmämme Tapion haasteena on ollut kurssin alusta lähtien tietynlainen ristipaine, jossa kurssi ja yhteistyökumppani odottavat ryhmältämme hieman eri asioita. Toki aiheen monimutkaisuuskin yllätti: bioenergian tuotanto ja käyttö herättää hyvinkin vahvoja mielipiteitä. Tiedonhakuvaiheessa teimme asiantuntijahaastatteluita ja huomasimme, että hajantaa siinä, kuinka kestävää metsäbioenergiaa tuotetaan, oli asiaan perehtyneiden eksperttienkin kesken varsin paljon. Asettuminen ratkaisijan rooliin tuntui pitkään haastavalta, kun yksittäistä ratkaisua kompleksiseen haasteeseen ei löytynyt.

Kokkaus&viini-illan aikana ajatuksemme kuitenkin selkenivät ja saimme työstettyä ideoitamme. Seuraavan aamun yhteistyökumppanin tapaaminen vahvisti ajatuksiamme siitä, että lähestymme ratkaisua kahdesta eri näkökulmasta, jotta pystymme vastaamaan sekä kurssin, että yhteistyökumppanin toiveisiin. Näkökulmat täydentävät toisiaan hyvin ja ryhmämme valtasi viimein innostus siitä, mitä olemme tekemässä.

Lopullinen ratkaisumme tarjoaa vastauksen yhteen haasteen ongelma-alueeseen. Alta voit katsoa prototyyppimme!

Loppuseminaari lähestyy ja tie sinne näyttää vihdoin selkeämmältä. Se hetki, kun visio selvenee, luo jälleen uutta innostusta projektiin ja tekemiseen!

inspiraatiotiikeri

Tässä vielä inspiraatiotiikerimme.

Millainen on hyvä ratkaisu?

Jos haluamme kehittyä yhteiskuntana suuntaan tai toiseen, meidän pitää etsiä keinoja, joilla voimme etsiä ratkaisuja kohtaloamme määrittäviin kysymyksiin. Vallitsevien olosuhteiden muuttaminen on kuitenkin ymmärrettävästikin hankalaa ja uusien ajatusmallien leviäminen tuntuu olevan joskus tuskaisen hidasta. Kuitenkin juuri tuoreiden ideoiden ja sitä kautta uudenlaisten toimintatapojen ja asennemuutoksen syntyminen on elintärkeää kehityksen kannalta. Se, mikä on todellisuudessa “kehitystä”, riippuu tietenkin tulkitsijan arvoista ja asenteista. Suurimmalle osalle meille kurssilaisista kehitys kuitenkin lienee merkitsevän siirtymistä kohti kestävämpää huomista – prosessia, minkä tavoitteena on turvata myös tulevien sukupolvien mahdollisuudet hyvään elämään.

Suuret ongelmat vaativat lukemattomia pieniä käytännön ratkaisuja. Tietysti ylemmän tason rakenteellisia, institutionaalisia ja asenteellisia muutoksia tarvitaan, jotta pieniä käytännön ratkaisuja olisi mahdollista syntyä ja panna täytäntöön. Kestävyyttä käytäntöön -kurssin ydinajatuksena on juuri etsiä käytännön tason ratkaisuja isoihin ongelmiin, jolloin tarvittavat muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa, mutta kuitenkin voimistuen. Monista pienen pienistä pisaroista muodostuu valtava meri.

Me, Verso, olemme huomanneet, että hyvä idea on eri asia, kuin hyvä ratkaisu. Luovat aivomme ovat keksineet monen monta hyvältä kuulostavaa ratkaisuideaa, mutta sitten niiden toteutus on osoittautunut hyvin vaikeaksi realiteettien lyödessä märällä pyyhkeellä vasten kasvoja. Resursseja ei ole määrättömästi (aikaa on vain jonkin verran, rahaa sitäkin niukemmin) ja tehokas ihmisten motivoiminenkin on osoittautunut melkoisen haastavaksi. Olemme olleet siis melkoisen pähkäilyn edessä, ja fiiliksetkin ovat vaihdelleet epätoivon alhosta silmistä loistavaksi innostukseksi. Kovan uurastamisen tuloksena olemme kuitenkin saaneet aikaiseksi muutaman toteuttamiskelpoisen idean, mistä olemme ylpeitä.

Energiakysymykset ovat ratkaisevia kestävän kehityksen kannalta. Energiatehokkuuden parantaminen on yksi välttämätön ja suhteellisen helppo keino vähentää ilmastokuormitusta. Me Versossa yritämme parantaa julkisten vuokratalojen energiatehokkuutta asuntojen käyttäjien sekä kiinteistönhuoltajien tottumuksiin ja asenteisiin vaikuttamalla, sekä tiedonvälitystä tehostamalla. Käytännön tasolla olemme päätyneet ihan vain yksittäisenä esimerkkinä asuntoihin jaettaviin lämpömittareihin, joista voisi verrata omaa huonelämpötilaa ideaaliin. Oman energiakulutuksen tiedostaminen ja mittaaminen on tärkeää, jotta sitä voisi myös tehokkaammin hallita.

Loppujen lopuksi hyvä ratkaisu vaatii vain pari luovaa päätä, kourallisen intoa, pari kuppia kahvia sekä ehkä ripauksellisen auringon virkistävää valoa!

Uusien tuulien kevättä kaikille!

Kivihiiliahdistuksesta

TAPIO -ryhmämme yhteistyökumppanina on Helen, ja ongelma käsittelee Helsingin tavoitetta olla hiilineutraali kaupunki vuoteen 2050 mennessä. Helenin tarkoituksena on pyrkiä kohti hiilineutraaliutta käyttämällä varsinkin siirtymävaiheessa metsäbioenergiaa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi metsähakkeen ja pellettien polttoa.

Ryhmämme on aiheesta superinnoissaan, vaikka toistaiseksi yhteisen sävelen löytäminen yhteistyökumppanin kanssa on vielä työn alla. Keskustelu aiheesta on myös ollut lähes joka päivä esillä mediassa, esimerkiksi Helsingin Sanomissa, sillä kaupungilla on edessään tärkeä päätös koskien sitä rakennetaanko Vuosaareen uusi voimalaitos, vai muokataanko olemassaolevia polttolaitoksia bioenergian käytölle sopiviksi.

IMG_4807

Ryhmämme tämänhetkinen visiomme pyrkii parantamaan tiedon liikkuvuutta eri toimijoiden ja Helenin välillä, sillä uskomme, että kaikki tahot huomioon otettaessa kestävien valintojen tekeminen helpottuu. Tämä tietenkin edesauttaa myös kestävän bioenergian käytön tason löytymistä.

IMG_4821

Kolmannen viikon aluksi ryhmien tehtävänä oli kolmen ongelmaan liittyvän hahmon avulla esittää kärsimysnäytelmä oman ongelman ympärillä.

 

Kärsimysnäytelmä: Kolme kaupunkilaista ja kivihiilikasat

 

Oli tympeä ja räntäinen tiistai-ilta. Kantakaupungin kapakassa kolme kaupunkilaista kohtasi toisensa.

Eila, 42-vuotias tuleva yksinhuoltajaäiti sai kesken iltakävelyn pahoinvointikohtauksen ja pistäytyi lähimpään baariin vesilasilliselle. Eila odottaa lasta, kaipasi elämäänsä jotakin uutta ja vaihtoi aviomiehensä Helenin aurinkopaneeliin. Maailmantuska on alati läsnä: iltauinnillaan kulttuurisaunalla Eila katselee Hanasaaren hiilikasoja ja pohtii ahdistuneena sitä, millaisessa kivihiilenkatkuisessa kaupunkiympäristössä hänen syntymätön lapsensa tuleekaan kasvamaan. Ah, ahdistaa! Eila työskentelee Sitralla henkilöstöpäällikkönä ja kokee, että hänellä olisi muutakin annettavaa yhteiskunnalle kuin kierrättäminen, luomukasvisruokaohjeiden jakaminen ystäville ja kulttuurin tukeminen. Mutta kuka kuuntelisi töölöläisneitiä!

Vieressä baaritiskillä jurottaa Tom: vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu, 38-vuotias aktiivinen ja tietotasoltaan tavallinen kansalainen. Tom on hyväntahtoinen, ajautui politiikkaan puolivahingossa ja jäi sille tielleen, sillä nauttii bleiserin käytöstä ja ilmaisesta pullasta. Miesparka on kuitenkin harmillisesti lobbareiden ja ilmaisten lounaiden vietävissä. Mistä tavallinen Tom tietää mikä on oikein ja mikä väärin? AHDISTAA!

Seuraan liittyy kolmas murheellinen, ilmastotutkija Antti-Pentti, ikää 62 vuotta. Antti-Pentti käy kapakassa joka tiistai-ilta, nauttii muutaman tumman oluen ja kömpii kotiinsa murehtimaan kasvihuonekaasuja ja keskeneräisiä graduja. Aapeellä on merkittävä ura, tosin jo takanapäin. Antti-Pentti on uhrannut elämänsä tieteelle ja tutkimukselle, eikä jaksa enää tuputtaa tutkimuksiaan joka tuuttiin. Ahdistaa sellainen! Tomin ja Eilan jurotusta kuunnellessaan Antti-Pentti ei voi olla ajattelematta, että siinä ne kaksi valittavat, vaikka hänellähän olisi vastauksia elämänmitallinen.

Mistä on innostavat yliopistokurssit tehty?

Projektikurssi on käynnistynyt! Reilun viikon takaiset tunnelmat olivat ainakin itselläni jännittyneet ja odottavat. En muista milloin olisin viimeksi ollut näin innoissani kurssin alkamisesta (ja viiden opiskeluvuoden aikana sitä on tullut fiilisteltyä yhden jos toisenkin kurssin alkua). Jännitin vähän kaikkea: uusien kurssikavereiden tapaamista, kurssin toimintatapoja, yhteistyökumppaneita, haastetta, ajankäytön onnistumista… Ennen kaikkea olin kuitenkin äärimmäisen fiiliksissä mahdollisuudesta vihdoin päästä testaamaan  yliopistossa, työelämässä ja elämässä yleensä opittuja taitoja käytännön ympäristöhaasteen parissa. Mitä kaikkea minä oikeastaan osaan? Mitkä ovat vahvuuksiani ja heikkouksiani tiimityöskentelijänä? Millaisia odotuksia työantajilla on meille tulevaisuuden ympäristöosaajille? Mitä kaikkea voin oppia muilta kurssilaisilta ja toisaalta opettaa heille? Miten pystymme vastaamaan yhteistyökumppanin antamaan haasteeseen? Näihin kysymyksiin toivon saavani vastauksia tämän kevään aikana!

ikkuna_think company

Muutaman intensiivisen kurssikerran ja ensimmäisen tiimipalaverin jälkeen voin todeta olevani edelleen innoissani! Samaa voin sanoa myös koko kurssista ja omasta ryhmästäni. Kurssilaiset tuntuvat olevan motivoituneita ja aidosti innoissaan päästessään tekemään kerrankin konkreettisia juttuja ainaisen luennoilla istumisen sijaan.

Ensimmäisten kurssikertojen aikana olemme tutustuneet toisiimme, saaneet selville yhteistyökumppanimme ja haasteemme, sekä alkaneet purkaa haasteita pienempiin palasiin. Aseenamme tässä taistossa ovat toimineet eriväriset post-it-laput, kahvi, mielikuvitus ja vähän googlekin. Keksimme myös tiimillemme oivan nimen, joka itseoikeutetusti seikkailee toimijana alla olevassa post-it-meressämme: Verso!

post-it

Saimme yhteistyökumppaniksemme WWF:n ja haasteeksemme keksiä keinoja parantaa julkisen rakennuskannan energiatehokkuutta. Haaste tuntuu tiimistämme tärkeältä ja supermielenkiintoiselta mutta toisaalta hengästyttävän laajalta! Hiukan rajatumpaa haastetta olisi ollut varmasti helpompi lähestyä, mutta toisaalta nyt kaikki ovet ovat ainakin avoinna ideoinnille. Seuraavaksi tehtävälistalla on tiedonhaun lisäksi vielä hiukan lisää ongelman määrittelyä ja sen pohjalta muotoiltu visio!