University of Helsinki
Suomen Väestötieteen Yhdistys ry ja Turun yliopiston sosiologian oppiaine järjestivätt 43. väestötieteen jatko- ja täydennyskoulutusseminaarin 31.10.–1.11.2019 Lammin biologisella asemalla.
VÄESTÖN IKÄÄNTYMINEN
Ohjelma
Torstai 31.10.
| 8.45 | Lähtö Helsingistä (Rautatientori, Mikonkadun tilausajopysäkki) |
| 11.00 | Saapuminen Lammin biologiselle asemalle |
| 11.20 | Marika Jalovaara: Seminaarin avaus |
| 11.30 | Markus Rapo: Tuleva väestökehitys ja ikärakenteen muutos koko maassa ja alueittain tuoreimman väestöennusteen näkökulmasta |
| 12.15 | Lounas |
| 13.00 | Pertti Honkanen: Odotelaskelmat työllisyyden, työttömyyden ja eläkeajan arvioinnissa |
| 13.45 | Tuija Nopola: Maahanmuuton vaikutukset väestörakenteeseen ja eläkejärjestelmään |
| 14.45 | Kahvi |
| 15.15 | Minna Zechner: Maahanmuutto ja hoivan kysymykset väestön ikääntyessä |
| 16.00 | Kati Kuitto: Väestön ikääntymisen haasteet eläkejärjestelmälle ja sosiaaliturvalle |
| 16.45 | Päivällinen |
| 17.30 | Väinö Kanniston Rahaston tunnustuspalkinto: Shadia Rask |
| 18.30 | Sauna |
| 20.30 | Illanvietto |
Perjantai 1.11.
| 8.00 | Aamiainen |
| 8.30 | Linda Enroth: Terveyden ja toimintakyvyn sekä toimintakykyisen elinajanodotteen kehitys iäkkäillä vuodesta 2001 vuoteen 2018 |
| 9.10 | Miika Mäki: SHARE-ikääntymistutkimuksen mahdollisuudet väestötieteilijöille |
| 9.50 | Julia Hellstrand: Syntyvyyden tulevaisuus Suomessa |
| 10.30 | Kahvi |
| 10.40 | Jenni Pettay: Miten evoluutioteoria auttaa ymmärtämään sukupolvien välisiä suhteita myös ihmisillä |
| 11.20 | Maria Vaalavuo: Eläkeläisten terveys- ja vanhuspalveluiden käytön yhteys toimeentuloon |
| 12.00 | Lounas |
| 13.00 | Laura Kemppainen: Ikääntyminen, terveys ja hoiva Suomessa asuvien venäjänkielisten näkökulmasta |
| 14.00 | Lähtö paluumatkalle |
| 16.00 | Paluu Helsinkiin |
Puhujat
Linda Enroth, tutkijatohtori, Gerontologian tutkimuskeskus, Tampereen yliopisto
Julia Hellstrand, tohtorikoulutettava, HY ja Max Planck Institute for Demographic Research
Pertti Honkanen, VTT, eläkkeellä oleva Kelan tutkija
Laura Kemppinen, tutkijatohtori, Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikkö, HY
Kati Kuitto, vanhempi tutkija, Eläketurvakeskus
Miika Mäki, tutkija, Väestöliiton Väestöntutkimuslaitos
Tuija Nopola, tutkija, Eläketurvakeskus
Jenni Pettay, tutkija, Biologian laitos, Turun yliopisto
Markus Rapo, yliaktuaari, Tilastokeskus
Maria Vaalavuo, Tutkimuspäällikkö, PhD, THL, Terveys- ja sosiaalitalouden yksikkö
Minna Zechner, apulaisprofessori, Lapin yliopisto, sosiaalityö
Marika Jalovaara, VTT, Turun yliopisto (TY), Suomen Väestötieteen Yhdistys ry:n puheenjohtaja
Alustusten tiivistelmät:
Terveyden ja toimintakyvyn sekä toimintakykyisen elinajanodotteen kehitys iäkkäillä vuodesta 2001 vuoteen 2018
Linda Enroth, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
Suomi on yksi edelläkävijöistä maailmanlaajuisessa demografisessa muutoksessa, jossa yhä suurempi osa väestöstä saavuttaa korkean iän. Vuonna 2017, 21 % Suomen väestöstä eli noin 1 180 000 tuhatta henkilöä oli 65-vuotiaita tai sitä vanhempia. Erityisesti pitkäikäisyyden yleistyminen on ollut nopeaa, sillä 1990-luvun alusta tähän päivään 80-vuotiaiden määrä on tuplaantunut lähes 300 000: een. Iäkkäiden toimintakyky on tärkeää itsenäisen elämän ylläpitämisen, osallisuuden ja muun muassa elämän laadun kannalta. Tutkimuksissa toimintakykyä mitataan usein päivittäisillä perustoiminnoilla (esim. sisällä liikkuminen) ja välineellisillä päivittäistoiminnoilla (esim. asioiden hoito). Ongelmat päivittäisissä toiminnoissa viittaavat avuntarpeeseen, jonka lähteenä ovat usein läheiset, kotipalvelu tai vakavammissa toimintakyvynrajoitteissa ympärivuorokautinen pitkäaikaishoito.
Tutkimusten mukaan toimintakyvyn kehitys on ollut pääosin positiivista alle 85-vuotiailla mutta sitä vanhempien toimintakyvyn kehityksestä on vain vähän tutkimuksia ja tulokset ovat osittain ristiriitaisia. Kun tutkitaan toimintakyvyn kehitystä suhteessa elinajan pitenemiseen, puhutaan toimintakykyisestä elinajanodotteesta. Sillä tarkoitetaan odotettavissa olevia elinvuosia ilman toimintakykyrajoitteita tietyn ikäisenä (esim. 65-vuotiaana). Teoria sairastavuuden pakkaantumisesta lyhyemmäksi ajanjaksoksi elämän viimeisiin vuosiin (compression of morbidity) esitettiin ensimmäisen kerran jo 40 vuotta sitten. Tutkimukset eivät kuitenkaan ole olleet yksimielisiä siitä, onko elinajanodotteen kasvu lisännyt terveitä ja toimintakykyisiä vuosia vai onko toimintakykyrajoitteiden kanssa eletyt vuodet lisääntyneet enemmän suhteessa elinajanodotteeseen.
Syntyvyyden tulevaisuus Suomessa
Julia Hellstrand, Tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto ja Max Planck Institute for Demographic Research
Syntyvyys on laskenut Suomessa voimakkaasti vuodesta 2010 lähtien ja ennätyksellisen alhaisia tasoja saavutetaan jatkuvasti. Tämä on yllättävää: Suomi ja muut Pohjoismaat ovat tyypillisesti kuuluneet suhteellisen korkean syntyvyyden maihin Euroopassa. Vastaavaa syntyvyyden laskua, joskaan ei yhtä voimakkaana, on havaittu myös muissa Pohjoismaissa, mikä voi mahdollisesti indikoida jopa yleisempää kehityssuuntaa. Lastensaannin laskeva trendi on noussut huolenaiheeksi sekä yksilöiden lapsitoiveiden toteutumisen kuin myös talouden pitkän aikavälin kestävyyden näkökulmasta. Jo näistä syistä olisi tärkeää ymmärtää viimeaikaisen kehityksen syitä paremmin ja tämän valossa arvioida lähitulevaisuuden suuntaa. Esityksessäni esitän syntyvyyteen liittyviä ennusteita ja keskustelen erilaisten mittareiden soveltuvuudesta syntyvyystrendien kuvaamiseen.
Odotelaskelmat työllisyyden, työttömyyden ja eläkeajan arvioinnissa
Pertti Honkanen, VTT, Kelan tutkimus
Esityksessä tarkastellaan suomalaisten elinajan odotteen jakautumista erilaisiin toimintoihin tai statuksiin käyttämällä lähdeaineistona Tilastokeskuksen laskemia elinajan tauluja sekä työssäkäyntitilaston tietoja. Kun näiden lähteiden tiedot yhdistetään, voidaan selvittää työllisen ajan odote, työttömän ajan odote, opiskeluajan odote, eläkeajan odote ja muun toiminnan odote väestölle sukupuoliin jaoteltuna vuosille 1987–2016.
Laskelmat mahdollistavat erilaiset pitkittäis- ja poikittaisvertailut etenkin sukupuolien kesken. Tietyn vuoden tiedot on mahdollista esittää sukupuolittain pinta-alakuvioina, joissa kuvioiden eri osien alat vastaavat eri toimintojen suhteellista osuutta ihmisen elinkaaressa.
Tuloksissa havaitaan muun muassa työttömyysajan odotteen merkittävä kasvu 1990-luvun alun jälkeen 1990-luvun lamavuosiin tultaessa ja uudelleen vuoden 2009 globaalin finanssikriisin jälkeen. 2010-luvulla miesten ja naisten erot työllisyydessä ja työttömyydessä ovat kasvaneet: naisten työllisyysodote on miesten työllisyysodotetta pidempi ja työttömyysajan odote vastaavasti lyhyempi.
Eläkeajan odote on melko tasaisesti kasvanut, mutta uudempien tietojen valossa naisten eläkeodote ei enää pitene. Eläkeaika painottuu entistä selvemmin aikaan 65. ikävuoden jälkeen. Sitä ennen vietettävien eläkevuosien odote on pienentynyt. Naisten ja miesten eläkeajassa on edelleen suuri ero naisten hyväksi, mutta absoluuttinen ja suhteellinen ero eivät näytä olevan kasvusuunnassa.
Eläkeajan odotteesta voidaan johtaa eläkkeellesiirtymisiän odote. Tätä tietoa verrataan Eläketurvakeskuksen indikaattoriin, joka on laskettu toisella menetelmällä. Laskelmia on mahdollista täydentää muista lähteistä saatavilla tiedoilla. Esimerkkinä on SISU-mikrosimulointimallin rekisteridatan käyttö muutamien odotelukujen laskentaan.
Väestön ikääntymisen haasteet eläkejärjestelmälle ja sosiaaliturvalle
Kati Kuitto, vanhempi tutkija, Eläketurvakeskus
Väestön ikääntyminen asettaa huomattavia haasteita Suomen työeläkejärjestelmälle, kun työssäkäyvän aktiiviväestön osuus suhteessa eläkkeensaajiin laskee. Samalla se haastaa sosiaaliturvamme rakenteita ja koko hyvinvointivaltiomme perusteita rahoituspohjan heikentymisen ja palvelujen tarpeen rakenteiden muutoksen kautta. Esitys tarjoaa näkökulmia siihen, mitä vaikutuksia eliniän nousulla ja syntyvyyden laskulla on eläke- ja muun sosiaaliturvan järjestämiselle sekä hyvinvointivaltiomallille Suomessa ja muualla.
Ikääntyminen, terveys ja hoiva Suomessa asuvien venäjänkielisten näkökulmasta
Laura Kemppainen, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto
Esityksessä pohditaan väestön ikääntymistä maahanmuuton näkökulmasta sekä esitellään vastavalmistuneen CHARM-kyselytutkimuksen alustavia tuloksia. CHARM-kysely kartoittaa Suomessa asuvien 50 vuotta täyttäneiden venäjänkielisten terveyttä, hyvinvointia ja palvelukokemuksia sekä heidän kokemuksiaan digitalisoituvien julkispalvelujen ja hoivapalvelujen käytöstä. Erityisenä painopisteenä ovat ylirajaiset hoivasuhteet, kotoutumisen ja identiteetin kysymykset ja niihin liittyvät terveydelliset seuraukset. Aineisto on kerätty keväällä 2019.
SHARE-ikääntymistutkimuksen mahdollisuudet väestötieteilijöille
Miika Mäki, tutkija Väestöliiton Väestöntutkimuslaitos
Survey of Health, Ageing and Retirement in Europe on 28 maata kattava, yli 50-vuotiaille suunnattu käyntihaastattelututkimus, jonka avulla ratkotaan ikääntyvän väestön haasteita. SHARE on ainoa aidosti vertailukelpoinen lähde ikääntyneiden eurooppalaisten ja heidän perheenjäsentensä elinolojen vertailuun. Poikkitieteellisen paneelirakenteensa ansiosta SHARE:lla voidaan tutkia terveyden, talouden, työnteon ja sosiaalisten suhteiden vuorovaikutusta ajassa. Suomi on ollut mukana vuodesta 2017 eli seitsemännestä tutkimusaallosta alkaen. Esityksessä käydään läpi SHARE:n kysymyksiä ja mahdollisuuksia tutkijoille sekä annetaan esimerkkejä SHARE:lla tehdyistä tutkimuksista. Voit myös tutustua SHARE:en jo ennen seminaaria osoitteessa https://www.vaestoliitto.fi/SHAREabc.
Maahanmuuton vaikutukset väestörakenteeseen ja eläkejärjestelmään
Tuija Nopola, matemaatikko, Eläketurvakeskus
Suomen väestö ikääntyy lähivuosina nopeasti eliniän pidentymisen ja hedelmällisyyden laskun vuoksi. Se aiheuttaa työeläkejärjestelmän kestävyydelle ongelmia, sillä järjestelmä on osittain jakojärjestelmä eli työssäkäyvät maksavat jo alkavia eläkkeitä ja työssäkäyvien määrä suhteessa eläkkeensaajiin pienenee jatkuvasti. Tarkastelen esityksessäni muuttoliikkeen vaikutusta väestörakenteeseen ja eläkejärjestelmään. Ryhmittelen maahanmuuttajat syntymämaansa perusteella kolmeen ryhmään: hyvin työllistyviin, keskinkertaisesti työllistyviin ja huonosti työllistyviin. Ryhmät eroavat toisistaan muiltakin ominaisuuksiltaan kuten kokonaishedelmällisyysluvultaan ja ansiotasoltaan. Esitän kuusi vaihtoehtoista skenaariota muuttoliikkeelle ja tarkastelen niiden vaikutuksia väestön ikärakenteeseen, työllisten määrään, eläkemenoon, -maksuun ja etuusasteeseen.
Miten evoluutioteoria auttaa ymmärtämään sukupolvien välisiä suhteita myös ihmisillä
Jenni Pettay, tutkija, Biologian laitos, Turun yliopisto
Sukulaisvalinnan teoria auttaa ymmärtämään esimerkiksi miten altruistinen käytös on voinut kehittyä. Sukulaisvalinnan teoria voi auttaa myös ymmärtämään perheiden dynamiikkaa ja sukupolvien välistä yhteistyötä ja konfliktia. Esimerkiksi sukupolvien välisen lisääntymiskonflikti on yksi mahdollinen hypoteesi menopaussin kehittymiselle. Toisaalta menopaussin jälkeinen pitkä elinikä voi olla seurausta kelpoisuudesta omien jälkeläisten lisääntymisen auttamisessa (nk. isoäiti-hypoteesi). Sukulaisten läsnäolo saattaa vaikuttaa myös siihen, koska yksilö voi aloittaa oman lisääntymisen tai resurssikilpailu voi vaikuttaa lisääntymismenestykseen. Näiden teorioiden testaaminen on ollut mahdollista suomalaisista kirkonkirjoista kerätyllä aineistolla, koska meillä on tietoa syntymistä ja kuolemista monien sukupolvien ajalta esiteollisesta populaatiosta. Esitän esimerkkejä tutkimuksista, joissa suomalaista kirkonkirja-aineistoa on käytetty ihmisen evolutiivisen demografian tutkimiseen ja erityisesti isoäitivaikutusten arvioimiseen.
Tuleva väestökehitys ja ikärakenteen muutos koko maassa ja alueittain tuoreimman väestöennusteen näkökulmasta
Markus Rapo, yliaktuaari, Tilastokeskus
Abstrakti tulossa myöhemmin.
Eläkeläisten terveys- ja vanhuspalveluiden käytön yhteys toimeentuloon
Maria Vaalavuo, Tutkimuspäällikkö, PhD, THL, Terveys- ja sosiaalitalouden yksikkö
Julkiset palvelut ovat tärkeä osa hyvinvointivaltion toimintaa ja tukevat merkittävästi kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Esityksessä tarkastellaan tuloluokittain eläkeläisten käyttämiä julkisia palveluita suomalaisen rekisteriaineiston perusteella. Tarkoituksena on pohtia julkisten palveluiden tulonjakovaikutuksia ja toisaalta sitä, miten tätä voidaan ylipäätään mitata. Esitys perustuu osittain ETK:n raporttisarjassa vuonna 2018 julkaistuun tutkimukseen ja Journal of European Social Policy –lehdessä myöhemmin julkaistavaan artikkeliin.
Maahanmuutto ja hoivan kysymykset väestön ikääntyessä
Minna Zechner, apulaisprofessori, Lapin yliopisto, sosiaalityö
Vanhuus ja hoiva ovat olleet pitkään politiikan ja sosiaalipolitiikan kysymyksinä melko marginaalisia. Väestön ikääntyminen on kuitenkin viime vuosikymmeninä saanut aikaan sen, että poliittiset päättäjät, mukaan lukien kansainväliset organisaatiot, kuten OECD ovat kiinnostuneet ikääntymisestä ja erityisesti sen aikaansaamista kustannuksista. On puhuttu eläkepommista ja loputtomasta hoivan tarpeesta ja sen aiheuttamista kustannuksista.
Kustannusten hillitsemiseksi on ehdotettu monenlaisia keinoja, joista yksi on maahanmuutto. Ajatuksena on se, että nuoret maahanmuuttajat nuorentavat suomalaista ikärakennetta ja kasvattavat lapsilukua sekä verotuloja. Tämän lisäksi maahanmuuttajista, etenkin tietyiltä alueilta saapuvista, haaveillaan luonnostaan hoivaavaa työntekijäryhmää hoivapalveluihin. Monissa maissa, kuten Itävallassa tai Italiassa, maahanmuuttajat työskentelevät vanhusten hoivaajina epävirallisilla työmarkkinoilla vanhusten kodeissa.
Pohdin esityksessäni erilaisia ratkaisuja, jotka maahanmuutto voi tuoda väestön ikääntymiseen ja etenkin hoivan organisointiin, sekä näiden ratkaisujen seurauksia ja reunaehtoja. Taustalla on ajatus siitä, että ratkaisut tehdään pohjoismaisen hyvinvointivaltion kontekstissa.