Lentokone lähtee sunnuntaiaamulla Pariisin kautta kohti Madagaskaria. Koneen kyydissä matkaa seitsemän biotieteellisen tiedekunnan opiskelijaa, jotka osallistuvat Ranomafanan kansallispuistossa suojelualueiden suunnittelun kenttäkurssille. Koneen kyydissä matkaa myös rinkkani,  joka saa tulikasteensa trooppisissa oloissa. Se näyttää pieneltä, mutta silti se imaisi mukaansa kaiken tarpeellisen, gps-laitteesta kannettavaan, aurinkorasvasta telttaan ja makuupussiin.

Tänään alkoi malarialääkitys ja matkakuume. Lähtöön liittyy aina jännityksen lisäksi pieni harmitus. Mitä kaikkea tapahtuukaan täällä kotona ja mistä jää paitsi? Mitä kaikkea tulee siellä kaukana tapahtumaan ja kuinka pitkä matka sitten on lähimmälle lääkärille? Kuinka paljon hermot ovat riekaleina tuota rinkkaa kantaessa? Mitä tehdä kun jotain tärkeää on unohtunut matkasta? Mitä tehdä kun kaikki menee pieleen? Toivottavasti huomenna sataisi räntää, lähtö olisi helpoin mahdollinen.

Yllätykset ja satunnaiset epämukavuudet ovat kuitenkin halpa hinta ainutkertaisesta opintojaksosta. Madagaskar on jokaisen biologin märkä uni ja meillä on mahdollisuus pysyä tuossa unessa viisi ja puoli viikkoa, parhaiden mahdollisten oppaiden kanssa.

Tässä blogissa julkaistaan kuulumisia kenttäkurssilta, jos ja kun pääsemme metsästä netin äärelle.