Aamujen hämärtyessä alkaa kaipamaan taas auringon valoa, varsinkin niitä kirkkaita säteitä, jotka tekevät sängystä nousemisesta huomattavasti helpompaa.
Taita vuorilla herääminen tuntui muutenkin sujuvan luotevammin. Kello 6 kajon mukana alkoivat lähiseudun kotieläimet heräillä ja klo 7 aikaan havahtui jo ilman kännykän herätyspiipaustakin naapurin lehmän ammuntaan. Liikkeelle kannattikin suunnata ajoissa, sillä klo 10 aikaan oli auringossa pyöräileminen jo hikistä hommaa ja useimmat paikalliset suunnanneet pelloilleen, jolloin haastateltavien metsästäminen muutui työläämmäksi.

Vaikka viimereissuni osuikin sedakauden alkuun, olivat aamut silti useimmiten kirkkaita. Tutkimusasema sijaitsee noin 1500 metrin korkeudella rinteessä ja useina aamuina olikin upeaa seurata pilvien kipuamista ylös rinnettä lämpenevän ilman mukana. Vaikka pohjolan asukille aamukosteus tuntui lähinnä mukavan raikkaalta, vetäisivät paikalliset monesti toppatakin tai vähintään villapaidan ylleen ja ainakin kouluun kävelevillä lapsilla oli villainen, vain kasvot paljaaksi jättävä, myssy tiukasti korvien suojina. Ja taas sai pelkässä lyhythihaiseessa ja shortseissa ylämäkeen puuskuttava vieras ihmetystä osakseen….