Kulkiessani Taita-vuorten jokivarsia, olen huomannut jokien muodostavan veden virtaussuuntaan eteneviä tarinoita. Useimmiten ihmiset ylittävät joen kuitenkin vain yhdessä kohdassa, sillalla, jolloin he näkevät tarinasta vain osan. He näkevät kenties pyykkiä peseviä naisia tai joesta vettä kannuihin ammentavia lapsia. Silloin voi vain arvailla mistä tarina alkaa ja kuinka se päättyy. Monet tarinat saavat kuitenkin alkunsa pensaikon suojissa, banaaniviljelmien varjossa, ilman suoraa näköyhteyttä pääteille. Haluan kertoa teille erään tällaisen tarinan, joka toimii hyvänä esimerkkinä Kenian ja varmasti monen muunkin valtion lainsäädännön tehottomuudesta ja systeemin sisäisestä mädännäisyydestä.

Tarina saa alkunsa Wundanyin kylässä sijaitsevasta vankilasta, johon liittyen kerron aluksi hieman taustoja. Olimme vierailleet kyseisessä vankilassa professori Pellikan kanssa jo joitakin viikkoja sitten aikomuksenamme tilata sieltä vankien valmistamia huonekaluja tutkimusasemalle.  Silloin näimme kuitenkin vain hyvin aidatun ja tiukasti vartioidun vankilan etuosan. Eräänä päivänä vaelsimme kuitenkin assistenttini kanssa Wundanyi-joen vartta ylös ja jotenkin onnistuimme PÄÄTYMÄÄN kyseisen laitoksen takapihalle. En tiedä kuinka se on mahdollista, mutta toivon, ettei sieltä ole yhtä helppoa kulkuyhteyttä toiseen suuntaan. Assistenttini selitti muurien, rautalanka-aitojen ja sähköpaimenten puuttumista sillä, että kyseiseen vankilaan sijoitetaan vain muutaman vuoden pituisia tuomioita saaneita vankeja, joista kukaan ei viitsi yrittää paeta, koska jos jää kiinni, on tiedossa viisi vuotta lisää vankeutta. Riski on siis liian suuri. Elinkautisvangit, joille riskinotto olisi kannattavampaa, onkin sitten sijoitettu tiukemmin vartioituihin vankiloihin suurempiin kaupunkeihin. Vankilassa vaikutti muutenkin olevan aika rento meininki. Vanginvartijat juttelivat meille iloisesti ja lehmät ammuivat aitauksessaan. Vangit tosin tuijottivat meitä ilmeettöminä. Hiukan koominen seikka oli se, että heillä oli oikeasti mustavalkoraidalliset pyjamat päällään niin kuin sarjakuvissa, raidat tosin pysty- eikä vaakatasossa. Vangeilla näytti olevan myös kaikenlaista hyödyllistä tekemistä, kuten vaatteiden ompelua ja huonekalujen rakentamista.

Toinen vähemmän koominen seikka vankilan toiminnassa oli kuitenkin se, että vankilan jätevedet valuivat avokanavassa löyhkäävään lammikkoon, josta koko moska valui jokeen, jota tutkimme. Alajuoksulla ihmiset sitten juovat tuota vettä ja peseytyvät siinä. Yllättävää kyllä, en ole vielä missään muualla törmännyt siihen, että jätevedet huuhdottaisiin ainakaan noin törkeän avoimesti jokeen. Pellot ovat tietysti sitten asia erikseen. Pienen matkan päässä yläjuoksun suuntaan törmäsimme myös patoa rakentavaan vankijoukkoon. Sanomattakin lienee selvää, mikä tuon hankkeen vaikutus on alajuoksulla.

Kuten olin arvellutkin, kumpikaan noista vankilan jokeen kohdistamista epämääräisistä toimista ei ollut lainmukainen. Kenties asiaa perustellaan sillä, että vankilassa jo olevia ei voi enää pistää vankilaan. Koko henkilökunta tosin voisi kyllä pidättää itsensä niistä ympäristörikkomuksista. On kuitenkin aika ilmeistä, että tarinan taustat sijaitsevat kaukana tästä joesta. Kuljettuamme jälleen jonkin matkaa yläjuoksun suuntaan, joki kuitenkin paljastaa meille nekin. Joen vasemmalla penkereellä näemme pitkän aaltopellistä rakennetun rivitalomaisen rakennuksen. Avonaiset ovet ovat tiheässä, mikä kertoo jotakin ikkunattomien huoneiden koosta. Assistenttini kertoo niiden olevan poliisien ja heidän perheittensä asuntoja. On helppoa kuvitella, että kyseisten hökkelien asukkaat eivät pane pahakseen pieniä lisätuloja, joita lainrikkojat mielellään heille maksavat päästäkseen pälkähästä.

Ruohonjuuritasolla korruptiolla näyttäisi siis olevan vielä tukenaan jonkinlaista moraalia. Köyhän on revittävä leipänsä sieltä mistä hän sen saa, ja seuraukset maksaa joku toinen alajuoksulla. Tarinan juurilla, valtionhallinnossa, kyse kuitenkaan tuskin on enää toimeentulosta. Silti dokumentit esimerkiksi erilaisista ympäristörikkomuksista tuntuvat katoavan taivaan tuulin. Se saa vankilan hämärän verstaan seinällä riippuvan korruption vastaisen julisteen vaikuttamaan jotenkin ironiselta.