Jalkapallokenkiä Keniaan

Peli käynnissä Wundanyin nurmikentällä (Kuva: P. Pellikka).

Tutkijat rentoutuvat tavallaan ja minä pelaamalla Taitavuorilla jalkapalloa. Pelaan Junior FC:n miesten joukkueen kannsa, joka koostuu lähinnä 18-30 vuotiaista nuorukaisista. Joukkueen toiseksi vanhin on 35-vuotias kelloseppä Patrick Were.

Ensimmäisen kerran Helsingin yliopisto pelasi Junior FC:tä vastaan jo vuonna 1989 kun olin Taitavuorilla itse opiskelijana. Maantieteen opiskelijat menestyivät silloin yliopistonkin sarjassa hyvin ja voittivat Keniassakin 2-1. Seuraavan kerran pelasimme Juniorsin naisjoukkuetta vastaan naisvoittoisella yliopiston joukkueella vuonna 2009. Ottelun jälkeen mentiin baariin katsomaan presidentti Barack Obaman virkaanastujaisia televisiosta. Vuonna 2011 joukkueeni koostui pääosin biologian opiskelijoista vahvistettuna Taitan tutkimusaseman henkilökunnalla. Voitto tuli naisjoukkueesta asemalle 2-1. Taitalle jääneistä opiskelijoistani jotkut ovat hankkineet mainetta pelaamalla Junior FC:n kanssa. Näistä maajoukkuetason suunnistajana ja kestävyysjuoksijana tunnettu Mårten Boström hyödynsi Taitan korkean paikan leirin viimeisen päälle harjoittelemalla paikallisten juoksijoiden kanssa.

Helsingin yliopiston joukkue yhteiskuvassa Wundanyi Junior FC:n naisten kanssa tammikuussa 2009 (Kuva: J. Sorvari).

Kenialaiset ovat oikeasti paljasjalkaisia ja nämä paljasjalkaiset pelaajat ovat jääneet mieleeni. Olen tuonut Suomesta vanhoja jalkapallokenkiä entisestä seurastani Jalasjärveltä ja nyt uudesta seurastani Porvoon Futurasta. Viimeinen lastini oli suurin: 15 paria kenkiä, jalkapalloja ja peliasuja. Palkkioksi olen saanut hyvän mielen, kirjallisen kiitoksen ja pääsyn pelaamaan puolisen tuntia ystävyysotteluissa ja virallisissa otteluissa. Enempää en jaksaisikaan, sillä maastotöiden päälle pelaaminen ohuessa ilmanalassa 1400 metrin korkeudessa on aika raskasta. Pelaaminen on hyvä keino verkostoitua, mistä on ollut hyötyä esimerkiksi virastoissa asioidessa.

Kirjoittaja antamassa kenkiä Junior FC:n puheenjohtaja Rufus Mwaingelle maaliskuussa 2011 (Kuva: V. Hakanen).

Kesän mittaan Porvoon Futuran juniorit suunnittelevat isomman varustelastin keräämistä ja rahtaamista Taitavuorille. Kengät jakaa eteenpäin Helsingin yliopiston Taitan tutkimusasema, mikä on hyvää yhteistyötä paikallisyhteisön kanssa ja hyväksi aseman tunnettuudelle. Pienikokoiset juniorijoukkueiden perheiltä peräisin olevat kengät ovat inspiroineet Patrick Wereä perustamaan alle 10-vuotiaitten ja alle 13-vuotiaitten joukkueet Wundanyihin. Were muutti 10 vuotta sitten Länsi-Keniasta Taitalle kuultuaan, että taitalaiset vielä käyttävät rannekelloja. Minäkin ostin käytetyn kellon 700 shillingillä, eli 7 Eurolla.

Junior FC Wundanyi hyökkää vastustajan alueelle (Kuva: V. Hakanen).

Miesten joukkue pelaa piirikunnan sarjaa, joka on Kenian kolmanneksi korkeimmalla tasolla provinssisarjan ja kansallisen sarjan alapuolella. Seura oli joku vuosi sitten provinssisarjassakin, mutta joutui vuoden jälkeen jättämään sarjan matkakustannusten takia. Paikallisilta kannattajilta kerätyt matkarahat eivät riittäneet toiselle kaudelle. Wundanyin kenttä on entinen kosteikko, joka saatiin kuivattua istuttamalla kentän laidoille eucalyptus-puita, jotka käyttävät paljon vettä. Kentänhoitajina toimivat lehmät. Vastustajien lisäksi pitää väistellä myös liukumiinoja. Maaleissa ei ole verkkoja.

Wundanyin jalkapallostadionia vartioi Wesu-vuori 1700 metrin korkeudessa (Kuva: P. Pellikka).

Jos arvon lukijoilla on ylimääräisiä vanhoja tai pieneksi jääneitä jalkapallokenkiä, niin pyydän toimittamaan ne Geotieteiden ja maantieteen laitokselle minulle osoitettuna. Tehkäämme yliopistoamme tunnetuksi monin eri tavoin.

This entry was posted in Kenttämuistoja and tagged , by Petri K E Pellikka. Bookmark the permalink.

About Petri K E Pellikka

Petri Pellikka on geotieteiden ja maantieteen laitoksen geoinformatiikan professori, joka on tutkinut mm. metsiä Saksassa, Suomessa ja Kanadassa, jäätiköiden muutoksia Alpeilla ja Skandeilla ja siinä sivussa kirjoittanut väitöskirjan fotogrammetriasta. Töidensä takia hän on asunut Sudanissa, Saksassa, Kanadassa, Belgiassa ja Englannissa. Vuodesta 2003 hän on johtanut TAITA-tutkimushanketta Keniassa, jossa aluksi kehitettiin kaukokartoitus- ja paikkatietoaineistoihin ja –menetelmiin perustuvaa maankäytön muutosmenetelmien monitorointia. Työn edetessä itse tulokset alkuperäisen kasvillisuuden vähenemisestä ja sen vaikutuksesta vesivaroihin, ilmastoon ja ihmistoimintaan ovat nousseet uusiksi tutkimusaiheiksi. Pellikka käy Keniassa opiskelijoidensa kanssa 2-3 kertaa vuodessa kenttätyömatkoilla tai neuvotteluissa. Vuonna 2009 hän osti Helsingin yliopistolle Kenian Taitavuorilta tutkimusaseman, jonka avajaisia pidetään tammikuussa 2011.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *