”Grillihiilet” Kenian kaupunkien energianlähde ja maaseudun elinkeino

Harva tulee ajatelleeksi puistopiknikpakettien ja kesämökkien grillien energianlähteenä käyttämiemme grillihiilten alkuperää. En minäkään tiedä ovatko Suomessa myydyt grillihiilet kotimaista alkuperää. Keniassa vastaavat hiilet ovat kuitenkin yksi kotitalouksien tärkeimmistä energianlähteistä. Kun yli 80 prosenttia koko maan maaseudun kotitalouksista saa kotitalousenergiansa polttopuista, kaupungeissa noin kolmasosa valmistaa ruokansa ja lämmittää vetensä puuhiilen avulla Kenian tilastokeskuksen mukaan.

Puuhiiltä saadaan nimensä mukaan puusta ”hiillyttämällä”. Valmistustavat vaihtelevat taloudellisten resurssien mukaan hyvin yksinkertaisista maahan kaivetuista tai pinotuista puukasoista metallisia osia ja ilmanvaihtokanavia hyödyntäviin pesiin. Yhteistä näille on raakamateriaali: puu, ja lopputuote: puuhiili.

 

Tutkimusalueeni Dakatcha Woodland on paikallisesti, ja alueellisestikin tärkeä puuhiilen tuotantoalue. Paikalliset omavarainmaanviljelijät hankkivat lisätuloja valmistamalla puuhiiltä 30 kilometrin päässä sijaitsevan Malindin ja 130 kilometrin päässä olevan Mombasan markkinoille. Dakatchan metsissä on vielä puuta mitä hakata, siksi tuotantopaikkoja löytyy joka puolelta aluetta, eivätkä tuotantotavat ole säästeliäitä puuvaroja kohtaan. Huhtikuussa 2011 löysimme alueelta useita jo kerättyjä puuhiilikasoja, joista olisi kuitenkin saanut vielä usean 20 kilogramman säkin täyteen pienemmistä puuhiilenpaloista. Kannot oli myös jätetty korkeiksi, aivan kuin puilla ei olisi mitään arvoa.

 

Puuhiiltä valmistavat yhtälailla naiset kuin miehetkin, vaikka osa työvaiheista vaatii kovaa fyysistä kuntoa. Muutama henkilö voi valmistaa reilussa viikossa noin 20 säkkiä puuhiiltä ja saada siitä noin 2000 Kenian shillinkiä eli noin 20 euroa mikä ei ole pieni raha paikallisilla standardeilla. Tämän puuhiilimäärän valmistamiseen tarvitaan kaksi – neljä puuta (halkaisijaltaan noin 25cm rinnankorkeudelta). Tutkimistani 90:stä kotitaloudesta yli puolet oli mukana puuhiilen valmistuksessa. Keskimäärin puuhiiltä tuotettiin 38 säkkiä kuukaudessa kotitaloutta kohti. Tuon määrän tuottamiseen tarvitaan noin kuusi puuta, mikä tarkoittaa, että kuukaudessa kotitaloudet kaatavat 540 puuta. Haastattelemani kotitaloudet edustavat vain murto-osaa alueen väestöstä.

 

Suosituimmat lajit puuhiilen valmistukseen tutkimusalueellani ovat mkami (Newtonia hildebrantii), mrihi (Brachystegia speciformis) ja mkulu (Diospyros cornii), joista keskimmäisen on nähty olevan erittäin tärkeä alueen lintukannalle.  Erityisesti Dakatcha Woodlandin lisäksi vain Arabuko Sokoken metsäalueella havaitun Clarke’s Weaver –linnun, joka on osaltaan antanut Dakatchalle kansainvälisesti tunnustetun Important Bird Area (IBA) merkinnän, olemassaolo alueella on kyseisestä puulajista riippuvaista.

 

Tasapainottelu olemattomien elinkeinojen ja ansaitsemismahdollisuuksien sekä metsiensuojelun välillä on haastavaa. Kenialainen kansalaisjärjestö Nature Kenya kuitenkin jatkaa uurastustaan alueen tulonlähteiden kehittämiseksi. Tavoitteena on paikallisten olojen parantamisen lisäksi alueen metsien suojelu. Tätä varten järjestö on kehittänyt niin hunajantuotantoa kuin ekoturismiakin Dakatcha Woodlandin alueella ja osallistunut alueen maankäyttösuunnitelman valmisteluun. Maankäyttösuunnitelma olisikin askel oikeaan suuntaan, sillä se määrittelisi suojeltavat metsäalueet ja rajaisi alueet muille käyttötarkoituksille.

 

Tällä hetkellä niin epäselvä ja puutteellinen hallintajärjestelmä ja vaikeat olosuhteet maanviljelylle, kuin puute vaihtoehtoisista, kestävistä paikalliselinkeinoista ja kaupungeista tuleva kysyntä kannustavat ihmisiä puuhiilentuotantoon. Puut ja metsät tarjoavat moninaisia ekosysteemipalveluja, jotka ylläpitävät niin paikallisten kuin lähialueiden asukkaiden elämää, mm. maannosten ja vesipalvelujen suojelun kautta. Vihreiden resurssien tuhoaminen saattaa tuoda hetkellisesti hyvinvointia kotitaloudelle, mutta ajan myötä se käy kalliiksi. Puuhiilen tuotanto on tärkeä paikalliselinkeino, mutta ilman kestäviä valmistustekniikoita ja puiden uudelleenistutuksia ei tuotanto voi olla kestävää. Myös energiankulutukseen on kiinnitettävä huomiota: paikallistietoutta tarvitaan, jotta paikallisille sopivia energiaa säästäviä liesiä osataan suunnitella, ja hallinnon tukea, jotta näitä liesiä kykenisivät ostamaan tai valmistamaan myös kaikkein köyhimmät. Katseen voisi kääntää toden teolla myös auringon suuntaan: olosuhteet aurinkoenergian hyödyntämiselle Keniassa ovat mitä mainioimmat.

 

Dakatcha Woodlandin tulevaisuus riippuu pitkälti tulevasta maankäyttösuunnitelmasta ja sen toimeenpanosta. Yhtälailla paikalliselinkeinot kuin biodiversiteetti ja sen ylläpitämät ekosysteemipalvelut ovat tärkeitä – tasapainon löytäminen yhteistyön kautta lienee avain kestävään tulevaisuuteen. Omalta osaltani tutkimukseen liittyvät kenttävierailut ovat nyt ohi, mutta toivon pääseväni takaisin tutkimusalueelle joidenkin vuosien kuluttua näkemään miten alue on kehittynyt. Kwaheri Dakatcha!

 

Kenya National Bureau of Statistics, 2007. Kenya Integrated Household Budget Survey – 2005/06 (Revised Edition).

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *