Seuraavan kahden viikon EHRA:n ohjelma on aivan uskomaton.

Osallistujia on yhteensa vajaa kymmenen, muut ovat kaikki britteja.

Tanaan paivalla suuntaamme Swakopmundista kohti pohjoista, ajomatka kestaa reilut nelja tuntia. Ensimmaisen viikon rakennamme suojavallia jonkun kylan vesivarastoaltaan ymparille, jotteivat norsut paasisi rikkomaan vesiallasta ja jotta seka ihmiset etta norsut voisivat kayttaa sita yhteisesti. Norsuilla on kaytossa altaan toinen puoli, ihmisilla toinen. Hajanaisen vaestohistorian takia alueen ihmiset ovat muualta tulleita, eivatka tottuuneet yhteiseloon norsujen kanssa. Fantteja ei haluta sinne. Siksi EHRA pyrkii hiomaan sopusointua ihmisten ja norsujen valile, jotta elaminen yhdessa kavisi painsa.

Alueella ei ole juuri turismia ja kolme eri norsulaumaa saavat elaa siela rauhassa nyt kun metsastyskin on saatu loppumaan. Kahta laumoista kuitenkin vaivaa paha sisasiittoisuus. Urosnorsuja on vain kaksi alueella, joten laumojen geenivaranto on todella niukka ja haavoittuvainen.

Nukumme paikalle pystytetyssa leirissa, jonka suihkuun vesi virtaa suoraan vuorten lahteista ja nukumme tasanteilla puissa kiljuvat paviaanit seuranamme.

Toinen viikko on trecking-viikko, jona seuraamme yhta norsulaumaa maastossa, tarkkailemme niita ja paivitamme niista pidettavaa tietokantaa. Laumassa on kaksi vuoden vanhaa vauvaelefanttiakin, jotka ovat yha aivan hukassa karsiensa kanssa.

Tyo tulee kuulemma olemaan rankkaa jopa 40 asteen paahteessa. Nyt jo olen polttanut kasivarteni – oli tuskaa kiiveta hiekkadyynien laelle liitovarjon kanssa porottavan auringon alla pitkahihainen paalla, enka ikina ole hukannut niin paljon nestetta. Mutta se oli upeaa, kokeilla liitovarjoilua siis, ja keskella aavikkoa… Aavikko on karulla ja raa’alla tavalla hyvin kaunis.

Hankin juuri 50-suojakertoimista aurinkooidetta ja jotakin ainetta apteekista, jolla saa nestetasapainon palautettua nestehukan jaljilta. Tunnen itseni aivan alastomaksi auringon alla, ja keskipaivalla kuumuus on lamauttavaa. Onneksi saamamme ruoka on kuulemma todella hyvaa – ja sita on paljon. Helteen ja tyon jaljilta tulee olemaan hyenaamainen nalka.

Odotan, että pääsen nukkumaan kirkkaiden tahtien alle ja peseytymaan myohaisiltapaivan kaatosateissa. Taalla Afrikassakin viihtyisin paremmin yoelaimena – illan tuoma viileys on vapauttavaa paivan paahteen jaljilta…