Itse kaiverrettua omena- ja perunapainantaa leivinliinalle kangasvärein

Jokaisesta opetusharjoittelun aikana pidetystä oppitunnista pitää kirjoittaa tuntisuunnitelma. Yksinkertaisimmillaan tuntisuunnitelma sisältää opetettavan asian ja työmuodon valinnan, opettajan ja oppimisen tavoitteiden kirjaamisen, ajoituksen suunnittelun, opetuksen keskeisten käsitteiden sisäistämisen sekä arvioinnin ja eriyttämisen tarveharkinnan.

Tuntien rakentaminen on alussa vaikeaa. Didaktikot ja ohjaajat seuraavat tuntiani tuntisuunnitelma edessään, ja itse mietin tuli pakaroiden alla, miten ehdin käsitellä kaikki suunnitelmaan kirjatut asiat. Yleisempää itselläni siis on, että sisältöä on yllin kyllin. Ja niin kai sen tulee ollakin. Normaalissa luokanopettajan työssänihän voin useimmiten jatkaa kesken jäänyttä opetusta seuraavalla tunnilla.

Huomattavasti paljon ikävämpää on opettajana huomata, että ideat loppuvat jo tunnin keskivaiheilla. Kokematon opettaja kun onnistuu ilmeillään ja eleillään paljastamaan sen heti koko luokalle.

Kun pidin elämäni ensimmäistä musiikintuntia, vapisin tyhjän päällä kymmenen minuuttia ennen tunnin loppua! Onneksi en ollut yksin, vaan parini oli kanssani vastaanottamassa myötähäpeää. Vahingosta viisastuneena lisäsimme seuraavalle tunnille toimintaa, ja ylimääräisiä minuutteja jäi vain viisi. Sen saimme didaktikolta naamioitua varaamalla ajan oppilaiden siirtymiseen musiikkiluokasta takaisin omaan luokkaansa.

Joskus käy kuitenkin myös niin, että lopetan tuntini kymmenen sekuntia ennen kellon soittoa ja olen ehtinyt tehdä kaikki tuntisuunnitelman mukaan. Huulilta pääsee silloin kevyt, lähes äänetön huokaus. Ehkä minäkin vielä joskus opin tämän! Ja voi kunpa didaktikkokin huomaisi tämän!

Omaa luokkaansa ovat kokemukset, joissa opettaminen vie mennessään. Didaktikko tai ohjaaja kuiskaa korvaani, että oletko huomannut katsoa kelloa. En ole, ei ole tullut mieleenikään. Opettajan työtä jaksaa jatkaa flow:n viemänä. Ja kuiskaus toistuu viikon kuluttua samalla tunnilla…