Tämä opetusharjoittelu on viimeinen kurssini ennen valmistumistani. Olenkin siis tasaiseen tahtiin hakenut sijaisuutta keväälle ja joutunut jo yhden työpaikan torjumaan liian pitkän työmatkan takia. Jos valinnanvaraa on, otan kolmen ala-luokkalaisen äitinä työpaikan vastaan mieluummin mahdollisimman läheltä kotia.

Vasta valmistunutta opettajaa kiehtoisi saada sijaisuus, jossa maksettaisiin myös kesältä palkkaa. Hakuruljanssin aikana vain yksi tällainen sijaisuus on ollut tarjolla.

Omien vahvuusalueiden opettaminen on yksi kriteereistä, joilla paikkaa haetaan. Myös koulun sijainti, maine tai interiööri voivat vaikuttaa siihen, minne hakemuksen haluaa lähettää. Tasapainoilu snobbailun (jugend-interiööri) ja lyhyen työmatkan (kävellen 10 minuuttia) välillä kutkuttaa itse kutakin.

 Itse olen päässyt kuuteen haastatteluun ja toivon, että hakuruljanssi on  ohitse tällä viikolla. Olen saanut haastatteluissa kokemusta seuraaviin haastatteluihin sekä saanut kuulla vahvuuksiani juuri tietyn paikan osalta.

 Tiedän vahvuusalueeni ja tiedostan haastattelupyyntöjen määrän (suhteessa haettuihin paikkoihin ja hakijamääriin) ansiosta myös asemani tämänhetkisillä työmarkkinoilla. Olen omanarvontuntoinen ja siksi hiukan korpeaa, kun rehtori yli viikon harkinnan jälkeen soittaa kertoakseen, että olen saanut paikan ja aloittaa puhelun näin: ”Mä vähän pitkin hampain valitsin sinut tähän sijaisuuteen, koska voit aloittaa vasta…”.

Väärin! Tarjolla ei kai ole armopaloja minulle vaan osaamistani koululle. Olisi aloittanut näin: ”Hei kuule, olet paras 28 hakijan joukossa, ja valitsin sinut juuri siksi, vaikka et voikaan aloittaa vasta kuin…”. Aika vaikea on kilpailla toisen rehtorin kanssa, joka sanoo puhelimessa näin: ”Ai, kun meinasinkin soittaa iltapäivällä sinulle. Olet kyllä vahvin hakijamme ja meidän tarpeemme kohtaavat. Se on meille tärkeää.”

Oikein! Ja vastaus kuuluu, että otan tarjoamanne paikan vastaan, ilomielin!