Toinen vapaaehtoisprojektin viikko oli enemmänkin kuin palkinto raskaan – ja meidän kohdallamme yllätyksellisen – rakennusviikon jälkeen. Jo safariauton katolla keikkuminen, upeat erämaat ja pyamidin muotoiset vuoret, iltaiset ukkosmyrskyt ja siestahetket joenuomassa puun varjossa loikoillen olivat upeita.

Kaikkein valloittavimpia olivat kuitenkin itse EHRA:n suojatit. Niiden lempeys, inhimillisyys ja toisiaan kohtaan osoittama hellyys oli hätkähdyttävää ja jotain aivan muuta kuin mihin olin osannut varautua. Continue reading →