Vieraiden kielten taitotasot ja opiskelijoiden kielitaidon kehittyminen

TAITO-hanke on projekti, jossa yhdistyvät kielentutkimus, kielitaidon arvioinnin tutkimus ja vieraan kielen oppimisen tutkimus. Päämääränä on tutkia, millainen on opintonsa aloittavien kielten opiskelijoiden kirjallinen ja suullinen kielitaito sekä selvittää, miten kielitaito kehittyy opintojen aikana. Hankkeessa selvitetään myös, miten kielellisten kompetenssien muuttumista voidaan seurata ja arvioida paremmin opintojen eri vaiheissa. Tutkimuksen kohderyhmän muodostavat englantilaisen, germaanisen, italialaisen ja ranskalaisen filologian sekä pohjoismaisten kielten ja vastaavien kääntämisen oppiaineiden opiskelijat.

Oppijakielen piirteet: sujuvuus, kielen kompleksisuus ja oikeakielisyys

TAITO-hankkeen Oppijakielen piirteet -osahankkeessa keskitytään analysoimaan kielten opiskelijoiden välikielen piirteitä ja kielessä tapahtuvia muutoksia ensimmäisen opintovuoden aikana sujuvuuden, kompleksisuuden ja oikeakielisyyden näkökulmasta ja sitä, miten oppijakielen piirteet linkittyvät tietyille kielitaidon taitotasoille. Kielitaitoa voidaan arvioida erilaisten laatupiirteiden avulla, jotka ovat hyvin monitahoisesti kytköksissä kommunikatiivisen kompetenssin eri osa-alueisiin. Oppijakielen piirteet -hankkeessa tutkimuksemme keskittyy sujuvuuteen, kielen kompleksisuutteen ja oikeakielisyyteen. Kyse on ns. CAF-triadista (Complexity, Accuracy, Fluency). Nämä dimensiot on tutkimuksissa nähty erityisen merkittäviksi vieraan kielen kielitaidon ja sen kehityksen tarkastelussa. Sujuvuuteen ja oikeakielisyyteen alettiin kiinnittää erityisesti huomioita 80-luvulla vieraan kielen oppimista käsittelevässä tutkimuksessa, kun haluttiin selvittää kielitaidon kehittymistä. Skehanin (1989) tutkimuksen myötä sujuvuuden ja oikeellisuuden rinnalle otettiin tärkeänä dimensiona mukaan kompleksisuus, ja näillä kolmella käsitteellä on ollut 90-luvulta lähtien erittäin tärkeä rooli SLA-tutkimuksessa ja vieraan kielen käyttöä käsittelevissä tutkimuksissa. Ne nähdään dimensioiksi, joiden avulla voidaan analysoida kielen käyttöä ja tehtävän suorittamista (task performance) mutta myös kielitaidon kehitystä. Niitä tarkastellaan myös, kun halutaan tutkia tehtävän sekä tehtävään valmistautumisen vaikutusta kielenkäyttäjän suoritukseen. Lisätutkimusta tarvitaan kuitenkin oppijakielen muutoksista. Ei ole olemassa tarpeeksi L1/L2-kieliparikohtaista oppijakielen muutosta tarkastelevaa tutkimusta, jossa huomioidaan myös oppimisvaiheisiin liittyvät teoriat ja/tai kielitaidon kehittymisen näkökulma (taitotasotematiikka). Hankkeemme vastaa osaltaan tähän tarpeeseen, sillä siinä keskitytään suomea äidinkielenään puhuvien kielten opiskelijoiden oppijakielen piirteisiin englannin, espanjan, italian, ranskan, ruotsin ja saksan kielessä ja piirteiden tarkasteluun kielitaidon ja taitotasoasteikon näkökulmasta (erityisesti taitotasot B1–C2). Kun tutkimus keskittyy kielitaidon ja oppijakielen muutosten tarkasteluun, on mielestämme tärkeä huomioida myös kolmen dimension – sujuvuuden, kielen kompleksisuuden ja oikeellisuuden – kytkös ja vaikutus toisiinsa.