Uutta jännää ja vanhaa kauraa

Tammikuussa käynnistyi toinen kokonaan rahoitettu kalenterivuosi väitöshankkeeni parissa. Yhtäkkiä olen tehnyt tätä puolitoista vuotta. Koen edelleen olevani – ja olenhan käytännössä – erittäin alkuvaiheessa. Samalla huomaan, että pikkuhiljaa asetun väikkärielämään.

Kuun ensimmäisen viikon olin vielä lomalla. Hommiin palattuani alkuvuoteeni on kuulunut sopivalla tavalla uusia ja entuudestaan tuttuja asioita. Ison siivun vuoden alusta vei Tieteiden päivien Nuorten päivä, johon rakensin kollegani kanssa katsomuksia käsittelevän työpajan. Kokemus oli virkistävä ja antoisa. On myös mukavaa saada asioita valmiiksi ja siivota työpöytää muille hommille.

Toinen iso asia on ollut litteroinnin aloittaminen. Homma on minulle entuudestaan tuttua, ja tiesin sen olevan yhdistelmä kutkuttavia löytämisen kokemuksia ja kokovartalopuutumista. Tavoitteeni on saada litterointi tehtyä tämän kevään aikana, joten nykyistä tahtia on hieman kiritettävä. Olen myös jatkanut kirjallisuuskatsausta. Käytin kirjallisuuden parissa valtaosan loppuvuodestani ja nyt ymmärrän selkeämmin, kuinka paljon sille on varattava aikaa. Samalla kehitin omia työtapojani lukemisen ja muistiinpanojen suhteen. Nämä oivallukset ovat vähintään yhtä tärkeitä, kuin ne kirjallisuuden sisältöjen kautta tulleet.

Vuoden alkuun liittyy myös kaksi aivan uutta aihekokonaisuutta. Ensimmäinen näistä on opettaminen. Toimin tammikuussa alkaneessa periodissa uskontotieteen ainejärjestö Mythoksen lukupiirin vastuuopettajana. Käytännössä opiskelijat ovat isossa osassa lukupiirin vetämisessä, mutta olen saanut harjaantua kurssin suunnittelussa ja käytännön koordinoinnissa. Periodin päätteeksi tiedossa on myös arviointia. Samalla ajatukset ovat jo toukokuussa, jolloin käyn toisella kurssilla luennoimassa nuorten uskonnottomuudesta tuoreen aineistoni pohjalta. On virkistävää saada toteuttaa tätäkin puolta akateemisesta maailmasta. Toinen uusi asia on sivuprojekti, jossa työskentelen osa-aikaisesti kevään ajan. Kirjoitan siitä tarkemmin toisella kertaa.

Kuun lopulla hemmottelin itseäni lukuretriitti- ja kylpylämatkalla Pärnuun. Tarkoitukseni oli ottaa aikaa itselleni ja haahuilla lumisessa rantakaupungissa. Työskentelyn suhteen päätavoitteeni oli saada vihdoin viimeisteltyä Sarah Wilkins-Laflammen kirja Religion, Spirituality and Secularity among Millennials (Routledge 2022). Matka oli onnistunut. Kirja on tyylikäs ja kiihkoton kuvaus minua ja Wilkins-Laflammea yhdistävästä sukupolvesta. Tutkimuksessa hän lähestyy millenniaaleja uskonnon, uskonnottomuuden, henkisyyden ja kulttuurisen uskon näkökulmista kietoen ne sukupolvea olennaisesti määrittäviin sosiaalisiin ulottuvuuksiin. Analyysi kytkeytyy Pohjois-Amerikan tilanteeseen, mutta antaa paljon myös suomalaisten millenniaalien uskontosuhteesta kiinnostuneelle.

Rantalomakohteissa on kiinnostavaa vierailla talvisin. Rantaviivan lähettyvillä oli uinuva, odottava tunnelma.

Olen myös palannut ajankäyttöni mittaamisen pariin. Arkielämän virittäminen ja tehostaminen erilaisten sovellusten avulla eivät viehätä minua, mutta tästä on ollut paljon hyötyä. Viime vuonna mittailin työskentelyäni työtehtävä- ja alaprojektitasolla ensimmäiset kuusi kuukautta ja loppuvuoden testasin arkea ilman sitä.  Molemmat sujuivat, mutta kahden kokemuksen perusteella päädyin jatkamaan mittaamista. Se ei onneksi luo paineita, vaan tarjoaa arvokasta tietoa työskentelyrytmistäni sekä helpottaa aikataulujen suunnittelua.