Konfliktitulvia vai tulvakonflikteja

Opit tietokantojen käsittelystä ja muokkaamisesta syventyivät, kun harjaannuimme uusien suodatus- ja yhdistelmätyökalujen käytössä. Hyödyllistä oli oppia, kuinka taulukko-ohjelmista tuodaan aineistoa käsiteltäväksi paikkatieto-ohjelmaan. Tämän myötä selveni todella se, millaista analysoitavaksi kelpaavan paikkatietoaineiston tulee olla. Kurssikerran tavoitteisiin kuului muun muassa tietokantojen muokkaus ja käsittely, uuden tiedon luominen ja liittäminen olemassaolevaan tietokantaan sekä monimuotoisempien teemakarttojen luonti.

Tutkimme Afrikan mantereella esiintyviä geopoliittisia ilmiöitä vapaasti saatavilla olevan tietokannan avulla. On tärkeä tiedostaa, että aineistoissa voi ilmetä inhimillisiä virheitä (näppäilyvirheet yms.), mikä tuli ilmi Djiboutin väkiluvun kohdalla. Päätin oman käden oikeudella muuttaa Djiboutin väkimäärää lisäämällä taulukon alkuperäisen luvun perään nollan. Tarkistin vuoden 2019 väkiluvun muutamastakin lähteestä. Myös Comorosin väkiluvusta oli jäänyt yksi numero merkitsemättä ja korjasin lähtöaineistoon tämänkin.

Hyödynsimme aineistoa internetin läpäisevyydestä (käyttäjämäärällä mitattuna), timanttikaivoksista, neljänkymmenen vuoden ajan ilmenneistä konflikteista ja öljykentistä. Konfliktien absoluuttisen lukumäärän suhteuttaminen aikaan oli opettavainen harjoite, joka tarjosi perspektiiviä yksittäisten konfliktien ajallisesta sijoittumisesta. Laadin pohjaksi koropleettikartan internetin läpäisevyydestä valtioittain ja lisäsin päälle vielä kaikki harjoituksessa käsitellyt aineistot (Kuva 1). Harjoituksen kannalta oli hyödyllistä kokeilla erityyppisten aineistojen samanaikaista esittämistä. Tätä kautta ymmärrys aineistojen tyypin vaikutuksesta sen esitettävyyteen syventyi. Lopputulos on kuitenkin melko sekava informaation tilkkutäkki, jonka trendejä on vaikea tulkita. Ilahduin onnistuessani laatimaan uniikeista konflikteista numeeriset merkinnät kunkin valtion kohdalle. Yritin vielä suodattaa nollat pois niin, että palluroita olisi ollut vähemmän, mutta tämä ei sujunut toivotulla tavalla.

Kuva 1. Internetin käyttäjien osuus väestöstä, timanttikaivosten lukumäärä, uniikit konfliktit ja öljykentät Afrikan valtioissa. (Kuva avautuu uudessa välilehdessä klikkaamalla)

Tarkemman tarkastelun kautta voi kartalta lukea muutamia mielenkiintoisia ilmiöitä. Konfliktien määrä näyttää olevan suhteellisen korkea niissä maissa, joissa internetin käyttöaste on pieni. Yhteys tuskin on kovin merkittävä, sillä konflikteja on tapahtunut myös korkean käyttöasteen maissa. Analyysia voitaisiin tarkentaa suhteuttamalla konfliktien määrä eri vuosina internetin läpäisevyyden ajalliseen kehittymiseen. Keski-Afrikassa sijaitsee runsaslukuisia timanttikaivoksia ja internetin käyttöaste jää tällä alueella pääasiassa alle 20 prosentin. Syitä näille yhteyksille on etsittävä alueen geopoliittisesta historiasta ja siirtomaasuhteista. Kartasta saisi vielä informatiivisemman, jos näitä ilmiöitä suhteuttaisi siihen, mikä valtio on toiminut kolonisoivana osapuolena ja minä ajankohtana timanttikaivokset on löydetty.

Ihmismaantieteellisten ilmiöiden tutkailu visuaalisesti geomedian keinoin on itseäni kiehtova osa-alue. Koin jälleen saavani tärkeitä työkaluja opettajuuden kannalta. Prosessit ovat kompleksisia ja harvoin on mahdollista selittää kahden yksittäisen muuttujan käyttäytymistä yksinkertaisella syy-seuraussuhteella. Timanttikaivostoiminta on kiistatta johtanut väkivaltaisiin yhteydenottoihin monissa Afrikan valtioissa ja käsite ”veritimantti” on asiaan perehtymättömällekin varmasti tuttu. Kaivostoiminnan vaikutukset paikallisiin yhteiskuntarakenteisiin ovat kuitenkin moniulotteiset. Kuten Kotsadam ym. (2017) ainutlaatuisessa tutkimuksessaan huomioivat, kaivostoiminnan ja naisiin kohdistuvan väkivallan yhteys riippuu paikallisen yhteisön kulttuurisesta kontekstista ja laajempien taloudellisten rakenteiden vakaudesta. Teemakarttoja tulkittaessa kriittinen lukukehys ja varovaisuus suorien johtopäätösten kanssa onkin oleellinen taito.

Itsenäistehtävän tarkoitus oli soveltaa edellä opittuja taitoja Suomen valuma-alueiden tulvaindeksin ja järvisyyden tarkasteluun. Ohjelmisto-osaamisen lisäksi nyt pääsi kertaamaan luonnonmaantieteellisiä käsitteitä. Yritin laskea järvisyyttä itse ”haastavan tehtävänannon” mukaan ja kiivaan taistelun jälkeen onnistuin ymmärtämään järvi.shp -tietokannassa esitettyä dataa ja yhdistämään siellä esitetyt järvien pinta-alat valuma-alueita esittävään tietokantaan. Varmistin tieteen termipankista, että järvisyys eli järviprosentti ilmaisee järvien pinta-alan osuutta vesistön valuma-alueen pinta-alasta. Näin järvisyyden sai selville yksinkertaisella laskutoimituksella. Tällä tavalla tuotettu aineisto on esitetty kuvan 3 kartassa. Täysin virheettä en tehtävästä suoriutunut, sillä nyt aineistosta löytyi Laatokan pinta-ala, joka loi haasteita järvisyyden vertailulle muualla Suomessa.

Lähinnä minua kiinnosti kokeilla tunnuslukujen itsenäistä laskemista, koska tehtäväohjeessa mainittiin valmiiksi annetun tietokannan arvojen olevan ”ehkä vähän mitä sattuu”. Itse laskemani pinta-alat ja eri tavalla ilmaistu tulvaindeksi tuottivatkin hieman erilaisen tuloksen kuin valmiista tietokannasta lasketut arvot. Erot näkyvät, kun vertailee kuvan 2 ja 3 esittämiä koropleettikarttoja.
Hienovaraisista eroista huolimatta haluttu ilmiö on tulkittavissa molemmista kartoista. Tulviminen on vähäisintä alueilla, jotka sisältävät eniten järviä ja vain lyhyitä jokia. Korkeimman tulvariskin alueet löytyvät luonnollisesti rannikkoalueilta aina Perämereltä Turun saaristoon ja Etelä-Suomeen. Myös Lapin Järvi-Suomea korkeampi tulvaindeksi erottuu erityisesti kuvan 3 kartassa luokkaerojen suuruusvälien takia. Monet kurssitoverit ovat ehtineet tehdä perusteellisia pohdintoja tulvimiseen vaikuttavista tekijöistä. Pohjanmaan korkea tulvaindeksiä selittää maanpinnan korkeusprofiilin alavuus yhdessä mereen virtaavien jokien kanssa. Järvien tehokkaan kyvyn säilöä vettä ja näin pienentää tulvimisriskiä ovat nostaneet esiin sekä Venla Moisio että Vilma Koljonen (2020.)

Kuva 2. Suomen valuma-alueiden tulvimisriski virtaaman huipun suhteena kuivimpaan aikaan (MHQ/MNQ) sekä järvisyys (klikkaa suuremmaksi).
Kuva 3. Suomen valuma-alueiden tulvimisriski keskiylivirtaaman suhteena keskivirtaamaan (MHQ/MQ) (klikkaa suuremmaksi).

Kartoiltani pystyy melko hyvin tulkitsemaan tulvimisen maantieteellistä sijoittumista Suomessa sekä tulvaindeksin ja järvisyyden välistä negatiivista korrelaatiota. Kuvan 3 kartan visuaalisuuteen panostin enemmän ja vaikka jätin järvisyysprosentit siitä pois, esittää se tavoiteltua ilmiötä selkeästi. Kuvan 2 kartan laatuun vaikuttivat jo väsymys ja näyttöpäätteen aiheuttama sokeus. Minun olisi pitänyt palata muokkaamaan erityisesti legendaa. Tältä kartalta jätin järvet elementtinä pois, koska ne mielestäni toivat karttaan ahtautta ja järvisyyttä ilmaisevat pylväät tuovat tiedon esiin. Päätän tekstini Laura Hynysen (2020) mainioon oivallukseen maantieteilijän subjektiivisuudesta ja valintojensa perustelun tärkeydestä. Lopulliset karttani kaipaisivat vielä visuaalisuutensa puolesta hiomista, mutta ainakin seison tietoa esittävien valintojeni takana ja osaan ne tieteellisestä näkökulmasta perustella.

Lähteet

Hynynen, L. (2020). Lisää elementtejä analyysiin. Blogikirjoitus. 30.1.2020. <https://blogs.helsinki.fi/lauravel/2020/01/29/lisaa-elementteja-analyysiin/>

Koljonen, V. (2020). Tietokannoista käyttökelpoisia. Blogikirjoitus. 30.1.2020. <https://blogs.helsinki.fi/vilmakol/2020/01/29/tietokannoista-kayttokelpoisia/>

Kotsadam, A., Østby, G. & Rustad, S. A. (2017). Structural change and wife abuse: A disaggregated study of mineral mining and domestic violence in sub-Saharan Africa, 1999-2013. Political Geography 65, 53-65.

Moisio, V. (2020). Viikko 3 – Tietokantojen yhdistämistä ja laskutoimitusten tekemistä. Blogikirjoitus. 30.1.2020. <https://blogs.helsinki.fi/moivenla/2020/01/29/viikko-3-tietokantojen-yhdistamista-ja-laskutoimitusten-tekemista/>

One Reply to “Konfliktitulvia vai tulvakonflikteja”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *