Kirjoittanut: Anne Riutta
Kärsimyksen ongelma vei minut lopulta uuden eteen. En enää tyytynyt perinteisiin kristinuskon teodikeoihin pahuuden ongelman selittämiseksi. Erityisesti minua piinasi eläinten kokema täysin tarkoitukseton kärsimys. Jos on olemassa hyvä ja rakastava Jumala, joka on kaikkitietävä ja kaikkivoipa, niin miksi hän ei auta viattomia eläimiä, jotka kuolevat ilmastomuutoksen aiheuttamissa metsäpaloissa ilman mitään ”suuremman hyvän” perustetta.
Vai eikö Jumala välitä eläimistä?
Raamattu asettaa ihmiset ja muut eläimet varsin eriarvoiseen asemaan. Ihmiselle annettiin tehtävä hallita muuta luomakuntaa, mutta hallinnan tulisi heijastaa Jumalan ominaisuuksia. Nykytiede haastaa yhä vahvemmin jyrkän dualismin ihmisten ja eläinten välillä. Eläimissä on havaittu ominaisuuksia, joita on pidetty vain ihmisille kuuluvina: empatiakykyä, vastavuoroista auttamista ja oikeudenmukaisuuden oppimista. Lajisorto on kestämätöntä, räikeimmillään sitä harjoitetaan eläinten tehotuotannossa.
Perinteisemmissä teologioissa on onneksi ihmiskeskeisyyden ohella tuotu esiin myös eläin- ja ympäristöystävällisiä tulkintoja ja käytäntöjä. Varhaisen kristinuskon sekä keskiajan askeettien ja luostariliikkeiden ajattelusta ja toiminnasta löytyy paljon valoisia esimerkkejä, joissa painotetaan kohtuullisuutta ja itsehillintää.
Eläinten tehotuotantoa voidaan pitää moraalisena pahana ja edellä kuvaamaani metsäpaloa ”luonnollisena” syynä kärsimykselle. Jumalan kyseessä ollen luonnollinen paha kuitenkin monimutkaistuu samalla moraaliseksi ongelmaksi. Rakkautta – myös Jumalalta – olisi estää tai lievittää kärsimystä, silloin kun se mahdollista. Ja Jumalallehan kaikki on mahdollista vai onko?
Game changeriksi, tässä tapauksessa Jumalan pelastajaksi, tulee Thomas Jay Oordin ehdotus, että Jumalan loogisesti ensisijainen luonto on ei-kontrolloiva rakkaus. Oordin esittämä avoin ja relationaalinen teologia tarjoaa laajemminkin raikkaan mallin Jumalan ja luomakunnan suhteen hahmottamiseen.
Avoin ja relationaalinen teologia esittää johdonmukaisen ja vastuullisen vaihtoehdon klassisemmille kristillisille teologioille, mitä tulee eläinoikeuskysymyksiin ja luomakunnan varjeluun kokonaisvaltaisemmin. Oordin mukaan sekä Jumala että luomakunta ovat relationaalisia eli vaikuttavat toisiinsa. Jumala rakastaa kaikkia ja kaikkea. Hän myötäelää luomakunnan kärsimystä ja pyrkii estämään ja lievittämään sitä kutsumalla eri tavoin niin ihmisiä kuin muitakin luotuja toimimaan Jumalan rakkauden edistämiseksi. Jumala ei voi kuitenkaan pakottaa ketään eikä mitään siihen eikä siksi yksinään saa aikaan muutosta. Siksi Jumala – ruumiittomana kaikkialla läsnä olevana henkenä – kutsuu meitä työtovereikseen (1. Kor. 3:9), toimimaan ruumiinaan, käsinään ja jalkoinaan.
Luomakunta on Jumalan ruumis.
Avoin ja relationaalinen teologia syleilee panenteismia, jonka mukaan Jumala on läsnä universumissa ja universumi Jumalassa. Avoin teologia viittaa siihen, että tulevaisuus on aidosti avoin ja valintamahdollisuutemme ovat todellisia.
Mitä tämä tarkoittaa eläinoikeus- ja lihansyöntikysymysten suhteen? Sitä, että aktivismilla on väliä! Jumala ei tule korjaamaan kaikkea kuntoon, vaan meidän on tehtävä se yhteistyössä Jumalan kanssa. Hän kutsuu meitä kohtelemaan eläimiä myötätuntoisesti. Hän ei voi lopettaa eläinten tehotuotantoa, mutta me voimme. Jumala ei voi estää väkivaltaa, mutta vetoaa meihin, että kunnioittaisimme kaikkea elämää.
Myötätunto ja rakkaus ovat kristinuskon lisäksi monien muidenkin uskontojen etiikan ytimessä. Uskonnot opettavat laajalti, että yhteisön moraali mitataan siinä, miten se kohtelee kaikkein heikommassa asemassa olevia. Jos ihmisellä on hierarkkinen valta-asema, se tuo myös hierarkkisen vastuun. Raamattua ja kaikkia pyhiä kirjoituksia voi lukea monella tapaa. Teologien ja muiden tulkitsijoiden velvollisuus on päivittää lukutapansa ja teologiansa tieteeseen ja ihmiskunnan parhaaseen ymmärrykseen yhteensopivaksi.
Anne Riutta
Kurssi: Ruoka, uskonto ja elämänkatsomus (Avoin yliopisto)
Kirjallisuus
Donaldson, Brianne (2016). From Ancient Vegetarianism to Contemporary Advocacy: When Religious Folks Decide That Animals Are No Longer Edible. Religious studies and theology 35.2, 143–160.
Koivulahti, Noora (2020). Ihmisten ja muiden eläinten hierarkia eettisten vaatimusten perustana eläinteologiassa. Teologinen Aikakauskirja 4, 309–323.
Lehmijoki-Gardner, Maiju (2009). Askeettien pidot: uskonnot ja syömisen etiikka. Helsinki: Kirjapaja.
Oord, Thomas Jay (2015). Lecture on Randomness and Providence of God in an open and relational perspective at the Whitehead Conference in Claremont (CA), 5.6.2015. https://www.youtube.com/watch?v=xC0E3PY1QeY
Oord, Thomas Jay (2015). The Uncontrolling Love of God An Open and Relational Account of Providence. InterVarsity Press. ProQuest Ebook Central, https://ebookcentral-proquestcom. libproxy.helsinki.fi/lib/helsinki-ebooks/detail.action?docID=4188156