Tällä hyvinkin mukavalla kurssikerralla käsittelimme erilaisia piste- ja ruutuaineistoja. Erilaisista paikkatietoaineistoista pisteaineistot ovat kaikista tarkimpia. Kaikista tarkimmat pisteaineistot on mahdollista saada laserkeilauksella, esimerkiksi lentokoneen tai miehittämättömän lennokin avustuksella. Laserkeilaus on kuitenkin kallista ja sen siivoaminen on työlästä, sillä aineisto sisältää yleensä huomattavia määriä kohinaa eli muuttuvia kohteita, kuten esimerkiksi ihmisiä, kasvillisuutta ja autoja ym. Paras aika vuodesta suorittaa laserkeilausta on aikoina, jolloin puut ovat vielä lehdettömiä, eikä maa ole lumen peitossa.
Pisteaineistoilla voidaankin saada erittäin tarkkaa tietoa, mutta on myös tarpeellista löytää sopiva resoluutio, sillä aineiston koko kasvaa tarkkuuden lisääntyessä huomattavasti. Pisteaineisto soveltuu etenkin pistemäisten kohteiden, kuten rakennusten, havaintojen ja näytteenottopaikkojen kuvaamiseen. Hyvänä ominaisuutena pisteisiin on yleensä myös mahdollista tallentaa lisätietoa, mihin voidaan lisätä esimerkiksi kohteen ominaisuuksiin liittyviä asioita.
Valmiit pisteaineistot jalostetaan usein ruutuaineistoiksi. Ruutuaineisto on pisteaineistoon pohjautuva luonteva tapa kuvata informaatiota kartalla. Siinä ei myöskään tarvitse valmista aluejakoa, mikä helpottaa asioiden esittämistä. Ruutuaineistojen ongelmana voidaan pitää etenkin valmiiden aineistojen osalta niiden hintavuutta, mitkä voivat vaikeuttaa niiden käyttöä yksityishenkilöinä.
Kurssikerran tehtävät
Kurssikerran tehtäviin kuului ruutuaineiston esittämisen harjoittelu MapInfossa. Rekisteröimme myös kordinaatteja rasterimuotoiseen karttaan, jotta sitä olisi mahdollista käyttää paikkatietoaineiston pohjana seuraavalla kurssikerralla. Samalla harjoittelimme myös karttakohteiden lisäämisen perusteita MapInfossa. Käsittelimme tietokantoja sellaiseen muotoon, että ne voisi esittää ruutumuotoisesti ja tein teemakartan (kuva 1), mikä kuvaa alaikäistä väestöä itäisessä Helsingissä. Käytin pohjana 100m ruudukkoa, mikä on varsin pieni, joten rajasin tutkimusalueenkin suhteellisen pieneksi.
Kuva 1. Itäisen Helsingin 0-17 vuotias väestö absoluuttisina arvoina 100m ruudukossa.
Valmis karttani esittää siis Itäisen Helsingin 0-17 vuotiasta väestöä. Kartassa esitetyt arvot ovat absoluuttisia, joten kartan käyttötarkoitus on varsin rajattu. Kuten esimerkiksi Hanna Haurinen (2017) on blogissaan todennut omasta varsin samanlaisesta kartastaan, olisi ollut järkevää tehdä myös toinen suhteellisia arvoja kuvaava kartta, jolloin niitä olisi voinut vertailla. Nyt tekemääni karttaa voidaan pitää eräänlaisena väestöntiheyskarttana, sillä suhteellisista osuuksista ei ole tietoakaan.
Vaikka kartta on sinänsä vajaa, olisi sille olemassa mahdollisia käyttötarkoituksia. Sen avulla olisi mahdollista tutkia esimerkiksi nuorisolle ja lapsille suunnattujen palveluiden kehittämistä, kun nähdään absoluuttisesti missä on paljon käyttäjiä. Esimerkiksi suunniteltaessa palveluita, mitkä vaatisivat tietyn määrän käyttäjiä vaikutusalueellaan toimiakseen, olisi absoluuttisisten arvojen tutkiminen hyödyllistä. Tällainen palvelu voisi olla esimerkiksi koulu ja absoluuttisen väestökartan, sekä liikennekartan kanssa olisi mahdollista suunnitella toiminnalle hyvää sijaintia.
Ruututeemakarttojen oma informaatioarvo on sinänsä myös kiinni käyttötarkoituksesta. Joissain tilanteissa valmiisiin aluejakoihin perustava koropleettikartta olisi todennäköisesti parempi. Koropleettikartasta näkee paremmin jonkin alueen kokonaistilan, ruutukartasta sen osa-alueiden tilanteen. Pistekarttaan verrattuna se on epätarkempi, mutta sen lukeminen ja informaatioarvo on suurempi. Se missä tilanteessa ruututeemakarttaa on syytä käyttää, on siis huomattavan tilannekohtaista, kuten melkein kaikissa muissakin karttatyypeissä. Ruututeemakartasta on myös helppo tehdä vahingossa liian pieniresoluutioinen isolla alueella, jolloin sen luettavuus voi muuttua huomattavankin heikoksi.
En myöskään ole tyytyväinen valmiin karttani väriskaalaan, sillä etenkin sen pienimpiä arvoja kuvaava värisävy on jo varsin lähellä karttapohjaa. Myös luokittelua olisi voinut harkita lisää, nyt viimeisin luokka on erittäin suuri muiden ollessa varsin pieniä. Kartasta silti näkee kuitenkin hyvin alueellisia keskittymiä esimerkiksi Vuosaaressa, Herttoniemessä ja Latokartanon alueella, mutta ilman suhteellisia osuuksia on ilmiöiden tarkempi tutkimus vaikeaa. Jos siis täsmällistä tarkoitusperää kartalle ei ole, olisi suhteellisia määriä kuvaavan kartan tutkiminen ainakin yleishyödyllisesti varmaan tärkeämpää.
Lähteet:
Haurinen, H (2017). Neljäs kurssikerta. 13.2.2017 <https://blogs.helsinki.fi/hhaurine/2017/02/13/neljas-kurssikerta/> Luettu 15.2.2017